JAE 53. KEVÄTRETKI PARKANOON JA KIHNIÖÖN 2012

Retken ajankohta oli 19.-20. toukokuuta 2012

Retkikuntaamme kuului Ake, Make, Pera ja mä... eikun siis Mattii, Jaska, Matias ja mä. Olimme sopineet kaksipäiväisestä retkestä Parkanon Viinikanjoelle ja Kihniön Taimenkoskille. Aamuhämärissä kun alakerran Jaskan kanssa oltiin napattu Matias kyytiin, oli sellainen tunne että tällä retkellä kaloja nousee kuin vettä vain. Mattii tulisi Seinäjoelta ja tapaisimme toisemme Parkanossa. Olin värkännyt lusikkasatsin jota koeuittelisin retkellä.

Itsetaottua kuparia ja messinkiä.

Lähtökohta reissulle oli sellainen että Matias oli ensi kertaa koskihommissa, Jaska tunsi etukäteen Viinikanjoen metkut ja Mattii ja minä oltiin kalastettu aiemmin molemmat kohteet.
 Parkanoon kun päästiin, mentiin suoraan edellisvuoden retken ottipaikalle.

Jaska ottimestalla.

                      
 Ensimmäinen kala napsahti heti aamusta meikäläisen oranssiin Countdowniin, saalis ei ollut taimen eikä kirre vaan pienehkö hauki. Kalakulinaristi Jaska otti kalan itselleen perattavaksi ja jatkojalostettavaksi.

Haukea huljuttelemassa.

 Mattiikin saapui pelipaikoille. Ottipaikka ei enempää kalaa tarjonnut, niinpä lähdimme tarpomaa jokea ylöspäin.

Matias ja Mattii aamumeiningeissä.

 Hitaasti virtaava joenpätkä sisältää Jaskan taikapaikan, mistä Jaska on aiempina vuosina napannut kirjolohen. Paikan taika sitoi jätkiä, itse lähdin melko pian malttamattomana kohti "invasuvantoa".
Siimassa oli harmaa Spearhead kun viskaisin kuohujen edustalle, nopeasti tuli kunnon tärppi ja olin innoissani. Hetken luulin taistelevani megataimenen kanssa, todellisuudessa vastassa oli messevä hauki. Haavi oli pojilla, niinpä jouduin nostamaan kalan valkoisesta vaahdosta ottamalla vaapusta kiinni. Otin kalan rannalle, kuvasin irrotin ja pökkäsin takaisin veteen.

Vanha kunnon koskihauki.

 Taikapaikka eikä oikein mikään muukaan paikka tarjonnut meille haluttua saalista, aamun optimismi alkoi karisemaan Viinikanjoen osalta. Ainoa lohikalasaalis koitui lopulta Mattiille jonka vaappua puri pieni taimen.

Mattii irrottaa viehettä pilkkukyljen suupielestä.

 Palasimme kalastellen virtaa alaspäin autoille. Menimme vielä hetkeksi rullatuolikalastajien laiturille, kalaa ei tullut ja sadekin alkoi. Viinikanjoki vuonna 2012 tuotti pettymyksen, lähdimme jupisten ajelemaan Kihniön suuntaan.
  Kihniössä aloitimme kalastuksen Kuorekoskelta, asiat tuntuivat menevän päin helvettiä, Kuorekoskikaan ei tarjonnut kalaa. Henkilökohtaista tuskaa lisäsi Ziege-siiman paljastuminen paskaksi naruksi, vetolujuus oli niin surkea että vieherasiassa soi blues.
Nooh, paistaa se aurinko risukasaankin, menimme Koskelankoskelle, siellä puri Lottoa reissun eka mittataimen, kokoa oli joku sentti päälle 40.

Kasakka esittelee saalistaan.

Melkein heti minulle iski kala uudestaan, Ziege näytti taas paskuutensa. Mittataimen puri Lottoa, hyppäsi pari hienoa hyppyä, parkkerasi kiven kylkeen ja siima meni poikki helposti kuin mikä, vitutti hieman.
Meillä oli makuupussit mukana ja tarkoitus oli yöpyä Koskelankosken laavussa, oli vain pikku probleema, siellä notkui pari heppua. Hemmot olivat tulleet maamme eteläosasta. Ensin he olivat menneet Ikaalisten Poltinkoskelle, todenneet sen kalattomaksi ja varasuunnitelma beenä tulleet Kihniöön. Kihniökään ei ollut tarjonnut heille kalaa. Kun he poistuivat laavusta, me valtasimme sen ruuanvalmistushommiin. Jaska fileoi taimenen ja kala pistettiin valmistumaan laavulla olleeseen halsteriin.

Fileerausta.

Rankaakin kypsyteltiin.

 Illansuussa etelänpojat saapuivat laavulle, he kertoivat ettei kalaa ollut noussut ja he lähtisivät ajelemaan kotia kohti. Paljastui myös että olimme tietämättämme käyttäneet poikien halsteria, mahtoi tuntua suolalta haavassa kun tuntemattomat valmistivat saalinsa heidän vehkeellään. Sori pojat!
Illalla tiesi olleensa koko päivän kalassa, väsytti niin maan vietävästi. En tiedä mitä kello oli kun kääriydyttiin pusseihin, uni tuli kuitenkin tarpeeseen.

Mattii on väsynyt.

 s

Matias on väsynyt.

 Uusi päivä, uudet fibat. Kalastimme kaikkien parhaiden taitojemme mukaan, saalista ei piru vie tullut, paitsi Mattiille.
 Menimme Myllykoskelle jota voi kutsua myös Mattiikoskeksi. Vuonna 2011 Mattii sai sieltä mittatimenen, niin myös vuonna 2012. Satuin parahiksi paikalle todistamaan pyyntitilannetta, Mattii hoiti homman tyylikkäästi kotiin.

Tule kaveri sieltä.

Hieno kala tuo hymyä huulille.

 Mattiin suurin kalastusinto laukesi mittakalaan, hän oli valmis kotimatkalle. Hommaan meinasi tulla este. Ollessamme Myllykosken parkkipaikalla, Mattii huomasi autonavaimien olevan lukitun auton sisässä. Koitimme eri tavoin murtautua ajopeliin, lopulta löytyi huojentava ratkaisu, sovitin nimittäin Avensikseni avainta Mattiin auton lukkoon. Perkule, ovi avautui! Poikkesimme vielä Ylinenkoskella, sieltäkään ei saalista tullut aloimme olla kypsiä kotiinlähtöön.

Ylisen Jaska ja Mattii

 Kaloja ei saatu niin paljon kuin ennakkotoiveissa oli, onneksi seura oli hyvää ja paikat hienoja. Erityisesti Matiakselle olisi toivonut taimensaalista, olosuhteet eivät kuitenkaan antaneet armoa, joka jätkälle tuli aimo annos lisäkokemusta. Toivottavasti retkikuntamme kokoontuu jälleen vuonna 2013.

Ylväs kalastaja.

Koskela