JAE 50. PALUU SIURONKOSKELLE

Keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tiistai vietettiin Igorsin kanssa Tammerkoskella, keskiviikon kunniaksi läksin ittekseen Siuroon. Edellisestä visiitistä Siuronkoskelle oli ennen tätä päivää ehtinyt kulua miltei kaksi vuotta.  Lähdin ajelemaan aamulla puoli seitsemän pimeydessä, seitsemältä olin jo valmis haastamaan Siuron fisuja.
 Siuronkoski oli näyttämönä 2008, kun uskalsin ensimmäistä kertaa koskikalaan, tuolloin sain saaliiksi ahvenen. Myöhemmin olen ahvenen lisäksi lajeista taltuttanut taimenen, kirren, kuhan ja  lahnan... Vuonna 2011 olin alkukaudesta pari kertaa koittamassa saamatta kalan kalaa, 2012 en ehtinyt käydä kertaakaan. Nyt olisi revanssin paikka.
   Aamulla oli pakkasta seitsemän astetta. Pimeää oli. Rautatiesillan kohdalla kaivuri, traktori ja sorakuormurit rakentelivat jotain rantsuun.

Jätkät töissä

Katuvalot valaisee...

...ja voimalaitoksen valot kans.

 Kalastus alkoi vähän takkuillen, heti alkuun tuli pari fiddumaista siimasotkua, oli tosi nastaa selvitellä aamuhämärissä... Vaparenkaitakin sai jonninverran puhdistella jäästä.
   Päivä valkeni, en ollut saanut tärppiäkään, mieleen hiipi peikko. Enkö taaskaan saa Siurosta kalan kalaa? Koitin eri paikoista, koitin eri vieheitä. Liitsiä, kevennettyä, lusikkaa, mikään ei auttanut. Kymmenen maissa uittelin hitaassa virrassa Nils Masterin nirhaa ja totesin ajatuksissani  -Jos ei kalaa nouse, käytän ajan hyödyksi uittamalla omia lusikoita. Sidoin siimaan messinkilusikan jonka olin värkännyt ylijäämäpalasesta, se kannatti.
   Nakkaus ylävirtaan, pikku upotus ja kala kiinni. Tuntui hyvältä, tapahtuma. Kala tuli kiltisti haaviin, se oli taimen, laiha taimen. Irroitin kalan ja virvoittelin sitä, laiheliini lähti uimaan. Minä sydäsin tupakin ja olin tyytyväinen.

Laiheliini lähdössä uimaan

 Fiilikset nousi, kalansaanti oli mahdollista. Kalastelin vielä pari tuntia, enempää ei tapahtunut. Lopetin kalastuksen siihen kun sain lusikan jäämään sillan alle killumaan.
Reissun heikkoja puolia oli siimasotkut, vaparenkaiden jäätyminen sekä se että yhtään pintomista en rekisteröinyt koko aikana. Hyviä puolia oli kalakontakti ja se että sain kalastaa koko aamupäivän aivan itsekseni, muita kalastajia ei ollut mailla halmeilla. Niin ja se tietysti lämmitti mieltä että sain itsetaotulla kalan myös Tammerkosken ulkopuolella.

Ottipeli