JAE 36. JOSKUS HOMMAT VAAN TOIMII

Aamusella piti mennä ennen töihinmenoa jatkamaan itsetaottujen lusikoiden koeuittoa. Menin luottopaikkaani, vieressä puuhasteli ukkeli ja kysyi:"Tästäkö sitä kalaa tulee?". Minä siihen:" Kyllä mä uskon, kunhan tuo aurinko ei pelota kaloja". Ehkä viisi heittoa meni ja ukkeli huomasi kun olin vetänyt 666-kuparilusikalla kirren rantaan. Hyvin alkoi testailut.
Seuraavaksi vaihdoin "sininen seepra"-lusikan kiinni, sekin perskuta vie osoitti toimivuutensa. Ensin karkuutin kalan joka oli hyvän aikaa kiinni vieheessä ja kohta pian karkuutin kirren haavimisvaiheessa.
  Päätin taas vaihtaa viehettä, sidoin siimaan punaisen messinkikuuskuuskutosen jota en ollut kalastustarkoituksessa vielä testannut. Viitisen heittoa ja tärähti, tärähdys kertoi että nyt on jotain messevämpää kiinni. Taistelu päättyi minun hyväkseni ja rantsussa oli 53-senttinen(rasvaevätön) taimenmölli. Tunti rentoa kalastusta ja hienosti meni.

Hehheh

Taimen kiilasi kaikkien aikojen saalistilastossani kolmannelle sijalle ohi kolmen sijaa jakaneen 52-senttisen. Perkele vieköön että tuntui hyvältä, ihan ittetehdyllä vieheellä!!!
Fiilistelin kaloista fotot ja vetelin rauhassa spaaderollin. Sitten soitin naapurille ja kysyin onko tarvetta yhdelle kirjolohelle, tarvetta oli. 

Voi kettu kun tuo kirre näyttää pieneltä

Kaiffareilla ottikorut huulessa

Kun vein kaloja kotia päin, mietin että voin minä naapurille antaa taimenenkin kun omassa jääkaapissa on jo pari fisua. Kaloja ojentaessani pyysin palvelusta: "Voitko ottaa musta ja kalasta kuvan?". Se passasi.

Vähän varjoa mutta ei haittaa

Ysin jälkeen kun autoilin töistä kotia päin soitti naapuri ja pyysi moikkaamaan pihamaalla. Hieno mies oli savustanut taimenta ja sain sitä suoraan pöntöstä. Kiitos ja syvä kumarrus!!!
Lisäksi sain tuoretta cevicheä, kumpainenkin ruokalaji maistui aivan helvetillisen hyvältä. Syödessä tuli sellainen fiilis että kyllä elämä on elämisen arvoista.

No onko pikkasen hyvää? On.

Cevicheä, vai miten se kirjoitetaan:)

JAE 35. LUOJA PARATKOON, PETOMAINEN LUSIKKA!

21.10.2012
Kroppaa on runnellut viimeaikoina lentsu siihen malliin että on melkein rakkahasti vituttanut. Sisätiloissa notkuminen on antanut aikaa värkkäillä uistimia. Tässä muutama valmiiksi saatettu pellinpala:

Ylempänä halinallen värinen korkkikevennetty, alla partyharty-messinkilusikka

666-sarjan messinkiä ja kuparia petokaloille

Sinisiä seeproja

Tänään oli pakko lähteä kalaan vaikka jo lähtiessä tuntui että taju varmaan lähtee Tammerkosken rannalla, pirun plunssa! Alakerran isäntä lähti mukaan ja niinpä laskettelimme pyörillä Välikoskelle missä oli yllättävän vähän sakkia sunnuntaipäiväksi, meidän lisäksi vain kaksi ukkelia. Ovatkohan perus-sunnuntaikalastajat jo luovuttaneet tältä vuodelta?
 Välikoskella homma ei sujunut, pintomisia ei näkynyt eikä vieheitä purrut kuin välillä pohja. Keli oli hitusen vilpoinen, päätimme polkaista keskustorille vaalikojujen luo kahvittelemaan ja väistelemään flaijereita. Ensimmäisenä vastaan tuli Vihreiden koju, napattiin sieltä kaffet ja sumppia hörppiessä juteltiin vihreän ääntenkalastajan kanssa, Hra Siuro ei saanut napattua ainakaan mun ääntä koska olin jo äänestänyt.
Jatkoimme matkaa Ratinaan, siellä alkoi tulemaan jo vähän tapahtumia. Kaveri nappasi Great Heronilla pienen mutta pippurisen kirjolohen, kirre pääsi takaisin veteen. Minä sain ensin järvilohen seuraamaan Omppu-vaappua ja samanlajisen puraisemaan 666-lusikkaa.
  Kaveri läksi jossain vaiheessa kotia päin, minä päätin jäädä vielä hetkeksi koska en ollut ehtinyt vielä testata viime syksyn ottikohtaa. Sidoin jälleen kuuskuuskutosen kiinni ja pari heittoa vain meni kun tärähti, kohta rannalla oli mittataimen. Taimen sai puukontupesta iskuja niskaansa. Kun ihastelin nättiä kalaa, huomasin yksityiskohdan, RASVAEVÄ. Voihan nyt vitura! Olen syyllinen, tuomitkaa. Ainoaksi puolustuksekseni kerron että aiemmin Ratinasta pyytämäni taimenet ovat järjestään olleet eväleikattuja. Lupaan ruoskia itseäni piikkilangalla ennen nukkumaanmenoa...
 Soitettuani kaverille saaliista ja vedettyäni spaaderollin, jatkoin vielä heittelyä. Taaskaan ei tarvinnut montaa heittoa suorittaa kun siima kiristyi. Tällä kertaa kuparinen Peto-lusikka petti pienehkön kirjolohen. Kirreltäkin lähti henki ja sen ruumis lähtisi pian matkalle kohti soppakattilaa. 

Kalasoppa-aineksia ja ottipeli

Aikasta tiukka koeuitto Petolusikalla! Järvilohitärppi, taimen ja kirre. Vois paukuttaa noita vielä jokusen lisää niin uskaltaa kalastaa sitten oikein pohjia nuolemalla.