JAE 49. IGORS TULI, NÄKI JA VOITTI

Tiistai 15. tammikuuta 2013

Maanantaina soi puhelin, soittaja oli Porin ystävä Igors. "Ootko kalalle huomenna menossa? Mä tuun kans." Selvempi peli, tiistain kalahetkelle oli luvassa kaveri.
    Aamulla koukutin Igorsille tekemäni lusikan(kuva askarteluosiossa)  ja pistin muutenkin kaiken valmiiksi. Olin saanut juuri tehtyä valmisteluille loppusilauksen ostamalla Belmont-askin kun puhelin soi merkiksi siitä että meritaimenten kauhu on saapunut Tampereelle. Treffattiin, ajettiin autot parkkihalliin ja lähdettiin kalaan.
    Keli oli aamusta alkaen messevä. Tuuletonta, pakkasta sellaiset kahdeksan astetta. Käytiin nappaamassa Igorsille lupa lupa-automaatista ja luontevasti aloitettiin Välikosken kohdalta kalastus.
Eihän meillä kauaa mennyt kun alkoi tapahtumaan. Molemmilla oli alkuun kevennetyt lusikat siimoissa. Kelasin viehettäni ja ihmettelin kun Igors vieressä nostaa vavan ylös, hieman pitkin piuhoin tajusin että kala perkule! Porin miehen vuoden toinen heitto ja kala. Fisu oli inasen alamittainen järvilohi ja pääsi takaisin vapauteen. Riemu repesi heti alkuun. Kala ylhäällä, reissu pelastettu!

Mahtistartti kaudelle

Jonkin aikaa kalastettiin ja siirryttiin palolaitoksen kulmalle. Paikalla päivästä toiseen hilluvat sorsat lähtivät menemään kun näkivät kalavarusteet, alettiin nakkelemaan. Minäkin sain pelin auki kun kevennettyyn otti snadi kala. Rannalla piti oikein miettiä oliko kyseessä taimen vai järvilohi. Yleensä tunnistaminen on helppo homma mutta kalan pilkut olivat sellaiset ettei selkoa meinannut saada. Lopputuloksena päädyin lajitunnistuksessa taimeneen kahdesta syystä: 1. Kala oli tumma 2. Pieniä suomuja ei jäänyt käteen irroituksen jäljiltä.
   Jatkoimme matkaamme Mältinrantaan. Sielläkin kala nappasi, jälleen kevennettyyn. Igors juoksi haavin kun minä veivasin taimenen rantaan. Kala oli melkein mitallinen ja lensi takaisin jorpakkoon.
Jotain muitakin kaloja näkyi pintomassa muttei niitä vieheet kiinnostaneet. Sellainenkin ihme tapahtui että tapasimme ennentapaamattoman kalamiehen joka kertoi lukevansa blogiani. Se oli helvetin mukava kuulla, eipähän tule kirjoitettua aivan pelkästään omaksi iloksi... Turistiin tuokio ja paiskattiin tassua, terveisiä vaan Ylöjärvelle! Päätimme jonkin tovin perästä lähteä Igorsin kanssa pihisevälle sumpille Ritvan Kalakahvilaan.
    Jätimme aseet eteiseen ennen kahvilan puolelle siirtymistä, kahvilan neiti kysyi sisäänastuessamme: "Eikö kala syö kun tänne tulitte lounastamaan?". Vastasimme että : "Syö se mutta kahvia tarvitaan." Poistuessamme joku mies piti meille ovea auki ja kyseli kalantulosta, sanottiin että pikkukalaa on tullut ja nyt lähdetään hakemaan ruokakalaa.
   Pari heittoa heitettiin palolaitoksen kohdalla ja palattiin Välikoskelle. Minä jatkoin haavin kanssa matkaa Hämeensillan kupeeseen kun Igors jäi suunnilleen samaan kohtaan mistä järvilohi oli aiemmin napannut. Koitin kiusata sillan alla mahdollisesti majailevia kaloja kun näin kaukana miehen jolla on kala kiinni, näin onneksi myös että toinen haaviheebo oli menossa auttamaan. Kaukaa näki vapaa katsomalla että nyt ei ole siimanpäässä mikään pikkujärvilohi tai pikkutaimen.
Ehdin paikalle parahiksi kameran kanssa kuin mikäkin sanomalehtisopuli. Igors veti hienon 47-senttisen taimenen! Jos meritaimenkausi meni syksyllä kelien takia hitusen persiilleen, nyt tuli vähän balsamia haavoille.

Kyllä kelpaa

Kyllä oli hyvät fiilikset, ei ollut paskapuhetta kahvilan tykönä jutut ruokakalan hakuun lähdöstä!
   Jatkoimme matkaamme Ratinaan, siellä ei ollut kaloja, kalastelimme vielä hieman Välikoskea ja Palolaitoksen kohtaa, niistäkin oli kalat loppu. Lähdimme talsimaan kohti parkkihallia, maksua kuitatessa huomattiin että oltiin kalastettu aika monta tuntia. Parkkihallissa paiskattiin tassua ja lähdimme tahoillemme, Igors Poriin taimenta graavaamaan ja minä jatkamaan Tampere-hommiani. Hyvin kyllä meni. Kaunis ilma ja molemmille kaksi kalaa (kaikki kevennetyillä).
Kiitos Igorsille mukavasta päivästä, otetaan uudestaan!
.