17. Tammikuuta 2011 Klo 6.59: Tilulilulilulii!!
”Ääää, kuka täällä metelöi?! Ai niin tuo on herätyskello, vois lähteä kalaan”. Aamu-unisuus kaikkosi kun sain tirvaistua aamukahvit kurkusta alas, eteisessä odotti edellisiltana koottu vaatekasa, valmiiksi pakattu reppu ja seitsemänjalkainen Ambidex-vapa. Vaatteet niskaan ja menoksi!
Ajoin autolla Pajasaaren edessä olevalle parkkipaikalle ja astelin kulkuportista saaren laitureille.
Aloitin kalastuksen Näsinkallionpuoleisesta ohkaisesta virrasta, uittelin siinä sitomiani liitsejä ja toivoin että kala nappaisi kuten oli napannut vuoden ensimmäisellä kalareissulla kymmenen päivää aiemmin. Aamulla oli hämärää, lämpötila –1 astetta ja tuuli kaakosta 5m/s nopeudella, keli oli mainio. Kalantulohaaveilua nosti kelin lisäksi veden melko rauhallinen juoksutus.
Vedenalaisessa maailmassa ketään ei kiinnostanut liitsini, päätin vaihtaa taktiikkaa. Edellisiltana kun olin suorittamassa pyhää vieheidenvalintarituaalia, valitsin rasiaan Blue Foxin 12-grammaisen Lucius-lusikan koska satuin muistamaan kuinka Roki, Itä-Suomalainen kova kalamies, oli moisenmerkkisellä lusikalla saanut pyydettyä taimenen. Lisäksi luottamus lusikoita kohtaan oli noussut kun olin lukenut Hankasalmen kovimman kalamiehen, Lastusen, taimensaaliista tammikuisella koskella, kaikki kalat olivat purreet lusikkaa.
Kahlasin lumessa rautatiesillan vieressä olevalle laiturille, siiman päähän oli vaihtunut liitsin tilalle Lucius. Heitin lusikkaa Näsinsillan edustalle, tyynipintaiselle niskalle. Heitto...toinen heitto...kolmas heitto –Voi vittu! Lusikka on pohjassa. Eikun saatana se on kala!!!
Kala nappasi niskalta vajotusvaiheessa ja tempoi nyt vapaa vastaan. Sain vedettyä kalan virtaavampaan veteen missä se jatkoi vastusteluaan ja pyrki pysymään poissa luotani. Kala myös pysyi veden alla kunnes taistelun alkaessa kääntymään puolelleni kala kävi pinnalla loiskauttamassa, tuossa vaiheessa en ollut vielä ihan varma kalan koosta. Kun sain vastustajani näköetäisyydelle, pulssini kohosi huomatessani että taimen ylittää 45 sentin alarajan.
Olin taistelun tuoksinassa laskeutunut laiturilta lumenpeittämille kiville, sain kalan lähelle ja laskeuduin polvilleni virveli vasemmassa ja haavi oikeassa kädessä. Pidin vapaa ylhäällä ja koitin haavia kalaa, kovasta kurottelusta huolimatta vasta kolmannella haavauksella onnistuin saamaan kalan ylös. Onneksi sain, ryssiminen loppuvaiheessa olisi vienyt mielisairauden partaalle.
Kun kala oli ylhäällä vedestä, tapoin sen lyömällä sitä päähän. Kala päästi taimenelle tyypilliset kuolinkorinat ja vedin siltä kurkun auki. Aamuhämärässä poltteli kaatokessua onnellinen kalamies! Tammikuinen aamukalastus oli johtanut uuteen taimenennätykseen, 52cm ja 1,5kg. Kirjoitin tekstiviestin Lastuselle ja alakerran naapurille, Lastunen pian soittikin ollessaan kotimatkalla yövuorosta, tupakkilakkolaisena kehotti minua polttamaan voitonsavut hänenkin puolestaan ja minähän poltin.
Valokuvasin kalaa ja jatkoin kalastusta rennoin mielin. Uittelin aikani liitsejä ja lopulta päätin lähteä kohti kotia. Parkkerasin auton tienvarteen ja huomasin että naapurikerrostalon kaverini Koira-Mummo ja vanhuspariskunta olivat ulkona juttelemassa. Otin takakontista ensin virvelin ja sen perään haavin jossa oli taimen. Vanhukset ihmettelivät saalistani ja onnittelivat kovasti. Kotona sitten nelivuotias esikoinen huusi: ”Isi on saanut kalan, HYVÄ ISI! Onko se taimen?”. ”Kyllä on, hienosti tunnistettu, pilkuista taisit tunnistaa.” Kävin punnitsemassa kalan lähikaupassa koska en luota omistamaani puntariin, kaupan vaaka kertoi kalan painoksi 1,54 kiloa
Keittiössä otettiin ennen mahanavausta lisää kuvia. Peratessa huomioin kalan olevan naaras ja sen mahalaukusta löytyi kaksi kalaa. Otin kalasta kaksi filettä ja ne paistettiin pannulla Rosso-tyylisesti kärtsäten. Vaikka valmistustapa oli perin rahvaanomainen, maistui kala herkulliselta! Väitteet talvikalan huonosta mausta eivät saaneet vahvistusta tämän hienon kalan osalta.
Neljä kalastuskertaa takana, saaliiksi yksi mitallinen ja yksi alamittainen taimen ja niiden lisäksi yksi karkuutus, aika hyvin hepulta joka aikaisempina vuosina on saanut ensimmäiset kalat vasta toukokuussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti