JAE 17. ÄITIENPÄIVÄNAATTO VIINIKANJOELLA

7. Toukokuuta 2011

Mattii tsiigailee kalastusaluetta

Olimme sopineet Mattiin ja Jaskan kanssa sunnuntai-reissusta Viinikanjoelle, tajusimme kuitenkin että sunnuntai olisi äitienpäivä, näinpä muutimme päivän lauantaiksi. Aamulla kello huiteli neljää kun nousin kahvinkeittohommiin, olo oli flunssainen kuin saatanalla, kalahommia ei kuitenkaan pikkupöpöt saa estää.
Klo 4.45 vartoilin autossa Jaskan ilmestymistä ja pianhan tuo autoon istahti.
   Auton lämpömittari näytti pakkaslukemia ajaessamme pitkin Pirkanmaata kohti Parkanoa. Parkanon Shellillä oli jo tuttu auto parkkeerattuna, huoltsikan sisäpuolelta löytyi kahvia hörppivä Mattii joka oli huristellut sinne Seinäjoelta. Joimme kahvit, poltimme nortit, maksoimme kalastusluvat ja painuimme kohti koskia.
Ajelimme kalastusalueen yläosaan Kairokosken tykö ja jätimme autot sinne, kamat latinkiin ja kalalle!
     Sidoin ensimmäiseksi mustan omatekoliitsin siimaan ja ehdin pistää jopa kaksi vippausta Kairokosken kuohuihin  kun vieheen piru jäi jo pohjaan. Viehemenetys oli oikeastaan ihan hyvä juttu sillä seuraavaksi sidoin kiinni omatekoisen pienen omenapuuvaapun, vieheellä ei tarvinnut montaa heittoa heittää kun jokin hyvänkokoinen kala teki upean tärpin ja pääsi irti, olin onnessani koska ennen eivät olleet kalat vaappujani purreet. Tärskäytys sattui Kairokosken loppuporinoissa. Jaskallakin tuntui jotain liitsissä, päivä lähti pirteästi käyntiin.
  Pysyimme vielä Kairokosken maisemissa, sidoin siimaan Kirjotiura-lusikan, valinta oli hyvä sillä kirjolohi rautaa päätti purra, kalalla  oli ruma ventti kyljessä enkä halunnut sitä mukaani vaan päästin valokuvauksen jälkeen uimaan. Kala nousi kello 6.50.

,

Ruma jätkä ja ei niin kaunis kala

    Päätimme lähteä jatkamaan matkaa kohti Haapakoskea, niskalta Jaska sai ensimmäisen saaliinsa, nimittäin laihan ja alamittaisen risun. Minä löysin puusta Vibrax-lipan, koukku oli ruosteessa mutta muuten viehe oli kunnossa.

Jaska ihastelee vastapyydettyä risua

Etenimme Haapakosken loppuliukuun ns. "invasuvannon" huitteille, nimi tulee siitä että suvannon rantaan on rakennettu heittolaituri liikuntarajoitteisille. Huonoon paikkaan laituria ei ole pykäisty sillä suvannossa asuu vaikka minkälaista kalaa. Koitin kalastaa Haapakosken kuohuja, fisuja ei vain tuntunut ärtsyimmissä koskikohdissa olevan. Sidoin siimaan itsetehdyn mäntyvaapun, heitin sitä kosken loppuliukuun ja kohta viehettä vietiin. Taas olin juksannut kirjolohen kiinni, pirteän pirulaisen, kala hyppi kuin hyeena eikä väsähtänyt missään vaiheessa. Kalaa ei ehditty haavia sillä se taisteli itsensä upeasti vapauteen, pidemmällä väsyttelyllä ja aktiivisemmalla haavimisella kala olisi ollut nostettavissa mutta pako ei haitannut. Olin niin nessinä tehokkaasta aamukalastussessiosta että päätin avata oluen, pistää tupakan suuhun ja katsella kun pojat kalastaa, kaikki saalispaineet olivat haihtuneet. Olin helvetin iloinen kun olin päässyt näkemään kuinka kalat tykkäävät tekemistäni vieheistä, talvinen aherrus oli näin palkittu.
     Jatkoimme jossain vaiheessa matkaa alavirtaan, etenimme hidasvirtaista jokiosuutta päästäksemme Jaskan taikaspotin luo. Vuoden 2010 huhtikuussa olimme Jaskan kanssa Viinikanjoella, taikaspotista Jaskalle nousi Hornetilla kirjolohi ja minullekin siunaantui kirjotärppi samasta paikkaa.

Taikaspotilla 2010: Jaska ja kirjo

Taikapaikalla ei taaskaan kauaa kalastettu kun yhdistelmä Jaska ja Hornet olivat jälleen vauhdissa, kirjolohihan se sieltä nousi! Mattii ja minä yritimme myös kalaa hitaasta vedestä mutta taikapaikan fibat olivat sellaiset ettei muilla kuin Jaskalla ja Hornetilla ollut saalisonnea. Kala nappasi kymmentä vaille yhdeksän.

Taikaspotilla 2011: Jaska ja kirjo

Päivä alkoi olla aika lämmin, pakkaset olivat muisto vain kun lähestyttiin keskipäivää, flunssainen kroppa hikosi kuin saatana. Jatkoimme matkaa kohti Lehtiskoskea.
     Emme olleet vielä saaneet juksattua taimenta koko aamupäivän aikana eikä Viinikanjoen ensikertalaiselle Mattiille ollut tullut vielä kalakontaktia, nämä asiat olisi korjattava jotta reissusta muodostuisi täydellinen.
Katselimme Lehtiskosken kuohuja ja laskeuduimme rantapenkalle Mattiin kanssa piiskaamaan hyvännäköistä kohtaa pauhujen keskellä, Jaska jäi virittelemään vehkeitään. Mattii oli porukan ensimmäinen taimenbongari huomatessaan kuinka täpläkylki seurasi viehettä, syöntihaluja ei kalalla kuitenkaan ollut tarpeeksi.
    Talsiminen jatkui kohti Viinikankoskea. Sillan yläpuolella sidoin siimaan Inarin Kärppäsaaren rannasta löytämäni punavalkoisen Emman. Valinta osoittautui mainioksi sillä melko pian vaappuun tälläsi hyvänkokoinen kirjolohi kuitenkaan tarttumatta kunnolla. Pari heittoa lisää  ja kapulaa vietiin taas. Pian rannalla olikin kaunis 42 senttinen luonnontaimen, kello näytti tasan yhtätoista. Kalalta henki pois, kurkku auki ja valokuvia ottamaan...

 

Ruma jätkä ja kaunis kala

Mattiillakin nappasi kala melkein heti meikäläisen kalan jälkeen, taas oli kyse taimenesta mutta koko ei riittänyt ja kala palautettiin veteen, reissu oli kuitenkin pelastettu sillä koko kolmikko oli saanut kalan rantaan.

Mattii valmistautumassa taimenenvapautushommiin

 Jaskallekin tarrasi taimen, alamittainen mutta taimen kuitenkin. Juotava oli loppunut ja helle hillitön. Lähdin lompsimaan kohti kauppaa kun pojat painuivat Viinikankoskea alavirtaan. Saatanallinen hiki iski kun painelin sotisopa päällä flunssaisena Parkanon katua. Tarmo-kaupan myyjätär katseli varmaan oudoksuen kun kauppaan astui jätkä jonka naama on hikipisaroiden peitossa, maksaessa ulkonäköni vähän hävetti, varsinkin kun ostokset olivat kolme olutta, vissypullo ja mehujää. Palasin ottipaikalle vartomaan poikia, näin myös päivän ensimmäisen ja viimeisen porukkamme ulkopuolisen kalamiehen, mies oli viuhuttamassa perhoa, oli kuulemma saanut kirjon ylempää.
  Painelimme lopulta pikkuhiljaa takaisin ylös autojen luo, ainoa kala ylösnoustessa oli Jaskan pikkuahven. Ajelimme vielä Viinikankosken niskalle päättämään kalastuspäivää. Helle oli saanut kalat melko ottihaluttomiksi  ja mekin olimme melko väsähtäneitä.
Jaska loikoili selällään ja uitteli mun sitomaa liitsiä, yhtäkkiä rento mies havahtui: " Onko siellä kala, HEI SIELLÄ ON KALA! Haavi, haavi, missä haavi?!" No haavihan löytyi ja rannalle nousi hieno kirre, siitäkin huolimatta että Jaska aloitti taistelun selällään maaten. Jaska nappasi jo toisen kalan samalla liitsillä, edellinen nappasi Siuronkoskella, tämänkertainen kala oikaisi vieheen koukkua melkoisesti.

Jaska ja kirre numero kaksi

Nälkäkin alkoi jo päivänpäätteeksi olemaan melkoinen

Päivän lopputyönä keräsin vielä valkovuokkoja sunnuntaista Äitienpäivää varten, sitten olikin jo aika lähteä kohti kotia. Hyvästelimme Mattiin ja samalla sovimme että toukokuun lopulla taas tavataan kalastuksen merkeissä.
Hienon kalastuspäivän päätteeksi kotimatkalla tapahtui vielä antikliimaksi, ajelin Särkänniemen kohdalla "vanhoihin vihreisiin" ja kotimatkan viimeinen peltikyttä otti kuvan, postia odotellessa...

Loppuun vielä meikäläisen parhaat vieheet reissulla: Omenavaappu, Tiura-lusikka, Mäntyvaappu ja Emma