JAE 12. AHVENTEN ANSIOSTA NAAMAKARVAT SAAVAT KYYTIÄ

Sunnuntai 6.3.2011

Aamulla ennen yhdeksää lähdin ajelemaan kohti ystäväni Markustuksen asuinkulmia. Ennen kuin poikkesin rantaväylälle näin ojanpientareella pomppivan talviasuisen kärpän, päätin että city-kärpän näkeminen täytyi olla hyvä enne. Olimme sopineet Markustuksen kanssa että sunnuntaina mennään pilkille.
  Lämpötila oli aiempia päiviä hieman kirpeämpi, mittari näytti kymmentä pakkasastetta ja tuuli oli siirtynyt puhisemaan pohjoisesta. Positiivisesti ajatellen pakkanen oli hyvä juttu, eipähän ainakaan hanki upottaisi jäällä.
   Markustuksen tykönä joimme kaffet ennen kuin lähdimme matkaan, kohteenamme oli Tohloppi. Tohlopin järvestä ennen reissua minulla oli kokemusta yhden pikaisen kalattoman virvelireissun verran.
Järvi on 67 hehtaarin kokoinen vesi Tampereella, syvin kohta on 12 metriä. Lajisto on erittäin mielenkiintoinen; haukia, ahvenia, särkiä, lahnoja, kiiskiä, kuhia, siikoja, taimenia, kirjolohia, ankeriaita, harjuksia ja täplärapuja. Suurin osa lajeista on istutettuja.
  Aurinko paistoi kun astelimme jäälle, taktiikkamme oli yksinkertainen, etsitään valmiita reikiä kun oma kaira on niin paskassa terässä. Löysimme kolme lähetysten olevaa reikää ja kairasimme vielä neljännen, olosuhteet kohdillaan sunnuntaipilkkijöille! Pilkkiretki oli minulle ensimmäinen tänä vuonna, Markustukselle ensimmäinen viiteentoista vuoteen.

                                       Markustuksella tärppää, tällä kertaa kala pääsi vielä irti

Istuin alas ja tiputin pystypilkin pilkkireikään, ei mennyt kuin hetki kun ensimmäinen ahven oli jäällä. Ahvenen kavereita alkoi nousta ja pian jäällä hillui jo kuusi kalaa niskat nurin. Kaikki ahvenet olivat hirmu pieniä mutta ne pidettiin ylhäällä koska ne tulisivat pääsemään Markustuksen Heimo-kissan ruuaksi.
Markustuksella oli tärppejä mutta kalan pirulaiset eivät tulleet ylös, irtoavat kalat eivät tunnelmaa pilanneet, nautiskelimme päivästä vanhoja muistellen ja kessutellen. Yhdessä vaiheessa kala nappasi ja aloin vetää siimaa ylös, siima katkesi. Mikä lie pikkuhauki vei pilkin...
Olimme jäällä kolmisen tuntia, sain saaliiksi kolmetoista ruikula-ahventa, yhden päästin vapaaksi, muut lähtivät mukaan. Kalantulo tarkoitti myös sitä että sain itseltäni luvan leikata härskit  naamakarvani veks.
Miten kävi Markustuksen kalansaaliin? Viidentoista vuoden tauon jälkeen tehty comeback onnistui sillä  lopulta ahven otti onkeen pysyvästi, reissu onnistui siis täydellisesti! Seuraavan pilkkikerran väliin tuskin mahtuu viittätoista vuotta sillä sovimme että pilkille on päästävä pian uudelleen.

                                                                     Se on siinä!












http://www.tokasu.fi/kuvat/pohjak.jpg