2. joulukuuta 2012 onnistuin jälleen jallittamaan puolimetrisen taimenen.
Vaikka kalat olivat samanpituisia kokoeroa oli melkoisesti. Arvaatkos kumpi kala palautui takaisin koskeen ja kumpi pääsi ruokapöytään?
 |
| 23.11 |
 |
| 2.12 |
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
JAE 40. KOKOERO
23.marraskuuta 2012 sain pyydettyä puolimetrisen taimenen.
2. joulukuuta 2012 onnistuin jälleen jallittamaan puolimetrisen taimenen.
Vaikka kalat olivat samanpituisia kokoeroa oli melkoisesti. Arvaatkos kumpi kala palautui takaisin koskeen ja kumpi pääsi ruokapöytään?
2. joulukuuta 2012 onnistuin jälleen jallittamaan puolimetrisen taimenen.
Vaikka kalat olivat samanpituisia kokoeroa oli melkoisesti. Arvaatkos kumpi kala palautui takaisin koskeen ja kumpi pääsi ruokapöytään?
JAE 39. PAKKASKALALLA
2.joulukuuta 2012
Sunnuntaiaamu, herätyskello soi varttia vaille seitsemän. Ajatukset pyörivät, lähtiskö tuota vai pysyiskö peiton alla. Edellispäivänäkin piti mennä mutta perjantaina oli tullut otettua yksi liikaa ja homma kariutui. Ylös vaan ja kalalle!
Keitin kahvit ja puin kunnolla päälle, aamuhämärissä harjasin ja skrapasin autoa kunnes se oli vapautunut lumivaipasta.
Ajellessani koskelle katsoin lämpömittaria, se näytti -12 astetta. Pukeutumistaitoisena en lukemaa jaksanut säikähtää. Auto parkkiin ja Mältinrantaan. Rannassa tuli ensimmäinen vastoinkäyminen, autossa säilytetty teleskooppihaavi oli niin jäässä ettei se suostunut avautumaan. Talsin takaisin autolle hakemaan lukkosulaa. Tarpominen oli turhaa sillä lukkosula ei auttanut mitään.
Heitin muutaman heiton ja kohtasin toisen vastoinkäymisen, vanhan kunnon siimasotkun. Pimeässä ja pakkasessa koitin selvittää sotkua, lopulta luovutin ja puraisin monofiilin poikki. Päätin jättää Mältin taa ja lähteä Kansallismaisemalle. Jos Mältissä olisi napannut elämänkala, olisin ilman haavia hävinnyt taistelun viimeistään nostohetkellä.
Kansallismaiseman luona koitin haavin pituutta ja totesin sen olevan välttävä, ehkä selviäisin ehkä en. Kohtalo oli suunnitellut kohdalleni muutakin kuin vastoinkäymistä. Muutaman heiton ehdin viskata kun tärähti, hyvänkokoinen taimen kiinni! Sain taistelevan fisun nostohollille, haaviminen oli pirun hankalaa ja aikaavievää, lopulta sain kuitenkin kalan ujutettua verkkoon. Pituus tasan puoli metriä ja painoa puolitoista kiloa. Ottivieheenä toimi itsetaottu lusikka.
Olin hirmuisen tyytyväinen saaliiseen, herääminen oli kannattanut. En viitsinyt edes spaaderollia polttaa vaan sidoin isomman itsetaotun lusikan kiinni ja jatkoin kalastusta. Ja kuinkas kävikään? Eka heitto ja taas kala kiinni! Tällä kertaa vastaan pyristeli järvilohi. Haaviminen oli taas täyttä tuskaa, onneksi kaikki päättyi taas kalastajan kannalta messevästi. 41-senttinen ja mukavan pullea kala ylhäällä.
Kaksi hyvää kalaa ylhäällä, mahtava sunnuntaiaamu. Molemmat ottipelit olivat ensimmäistä kertaa vedessä, ihan kelpo koeuitto:). Jatkoin vielä tuokion muiden lusikoiden testailua kunnes päätin lopettaa. Nostin kaksi pakastekalaa muovipussiin ja lähdin kotiin perkuuhommiin.
.
Sunnuntaiaamu, herätyskello soi varttia vaille seitsemän. Ajatukset pyörivät, lähtiskö tuota vai pysyiskö peiton alla. Edellispäivänäkin piti mennä mutta perjantaina oli tullut otettua yksi liikaa ja homma kariutui. Ylös vaan ja kalalle!
Keitin kahvit ja puin kunnolla päälle, aamuhämärissä harjasin ja skrapasin autoa kunnes se oli vapautunut lumivaipasta.
Ajellessani koskelle katsoin lämpömittaria, se näytti -12 astetta. Pukeutumistaitoisena en lukemaa jaksanut säikähtää. Auto parkkiin ja Mältinrantaan. Rannassa tuli ensimmäinen vastoinkäyminen, autossa säilytetty teleskooppihaavi oli niin jäässä ettei se suostunut avautumaan. Talsin takaisin autolle hakemaan lukkosulaa. Tarpominen oli turhaa sillä lukkosula ei auttanut mitään.
Heitin muutaman heiton ja kohtasin toisen vastoinkäymisen, vanhan kunnon siimasotkun. Pimeässä ja pakkasessa koitin selvittää sotkua, lopulta luovutin ja puraisin monofiilin poikki. Päätin jättää Mältin taa ja lähteä Kansallismaisemalle. Jos Mältissä olisi napannut elämänkala, olisin ilman haavia hävinnyt taistelun viimeistään nostohetkellä.
Kansallismaiseman luona koitin haavin pituutta ja totesin sen olevan välttävä, ehkä selviäisin ehkä en. Kohtalo oli suunnitellut kohdalleni muutakin kuin vastoinkäymistä. Muutaman heiton ehdin viskata kun tärähti, hyvänkokoinen taimen kiinni! Sain taistelevan fisun nostohollille, haaviminen oli pirun hankalaa ja aikaavievää, lopulta sain kuitenkin kalan ujutettua verkkoon. Pituus tasan puoli metriä ja painoa puolitoista kiloa. Ottivieheenä toimi itsetaottu lusikka.
 |
| Pullea taimen |
 |
| Järvilohi ja ottikoru. |
Kaksi hyvää kalaa ylhäällä, mahtava sunnuntaiaamu. Molemmat ottipelit olivat ensimmäistä kertaa vedessä, ihan kelpo koeuitto:). Jatkoin vielä tuokion muiden lusikoiden testailua kunnes päätin lopettaa. Nostin kaksi pakastekalaa muovipussiin ja lähdin kotiin perkuuhommiin.
 |
| Pakastekalaa. |
.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
JAE 38. RAUHOITUKSEN PÄÄTYTTYÄ 2012
Perjantai 16. Marraskuuta 2012
Taimenen kuturauhoituksen päättyminen, päivä josta koskikalastushemmot haaveilee aina syksyisin. Perjantaiaamuna heräsin jo kello 4.30, tarkoitus oli nukkua hitusen pidempään mutta minkäs teet. Ennen viittä olin jo koskella. Tältä Tammerkoskella näytti viiden jälkeen:
Hämärässä kalastaminen on yleensä hiukan konstikasta, varsinkin jos tulee siimasotkuja tai muuta häikkää jossa valoa tarvitaan, onneksi ongelmia ei ilmennyt.
Kalat eivät heti aamusta olleet kovinkaan otillaan, ennen auringonnousua siima kuitenkin kiristyi ensimmäisen kalan merkiksi. Hämmästyin kovasti kun kevennetyn lusikan mukana ei tullut taimenta vaan mitallinen harjus. Harri pääsi takaisin jorpakkoon ja kalastajan mieli oli hyvä kun ainakin yksi kala oli plakkarissa.
Taimenia yritin kovasti eri keinoin huijata mutta ei tuntunut helpolta. Jossain vaiheessa vaihdoin vieheeksi itsetaotun kuparilusikan, se oli hyvä veto. Ei aikaakaan kun niukin naukin mittatane oli rannassa, kohdekala napattu! Hieman myöhemmin Halpiskevennettyä puri samanmoinen taimen kuin edellinen. Jatkoin samalla vieheellä eikä aikaakaan kun räpsähti kunnolla.
Siimanpäässä oleva kala ei heti halunnut näyttäytyä vaan huudatti jopa jarrua ja taisteli. Onneksi fisu oli napannut lusikan kunnolla suuhunsa eikä päässyt pakoon kesken köydenvedon. Mukavan taistelun jälkeen rannalla oli kaikista pyytämistäni taimenista kaikkien aikojen kolmanneksi kookkain tapaus. Mittanauha näytti 54 senttiä ja vaaka kahta kiloa.
Toiset kalastajatkin noteerasivat fisun, kun Sportian kalastusmyyjä tuli jutulle, pyysin että hän voisi ottaa kalasta ja musta foton, se passasi.
Seuraavana päivänä kala matkusti kylmälaukussa Pohjanmaalle kun lähdin perheeni kera sukuloimaan, messevä taimen otettiin ilolla vastaan tuliaislahjana
Taimenen kuturauhoituksen päättyminen, päivä josta koskikalastushemmot haaveilee aina syksyisin. Perjantaiaamuna heräsin jo kello 4.30, tarkoitus oli nukkua hitusen pidempään mutta minkäs teet. Ennen viittä olin jo koskella. Tältä Tammerkoskella näytti viiden jälkeen:
 |
| Valoisaa, vai mitä? |
Hämärässä kalastaminen on yleensä hiukan konstikasta, varsinkin jos tulee siimasotkuja tai muuta häikkää jossa valoa tarvitaan, onneksi ongelmia ei ilmennyt.
Kalat eivät heti aamusta olleet kovinkaan otillaan, ennen auringonnousua siima kuitenkin kiristyi ensimmäisen kalan merkiksi. Hämmästyin kovasti kun kevennetyn lusikan mukana ei tullut taimenta vaan mitallinen harjus. Harri pääsi takaisin jorpakkoon ja kalastajan mieli oli hyvä kun ainakin yksi kala oli plakkarissa.
Taimenia yritin kovasti eri keinoin huijata mutta ei tuntunut helpolta. Jossain vaiheessa vaihdoin vieheeksi itsetaotun kuparilusikan, se oli hyvä veto. Ei aikaakaan kun niukin naukin mittatane oli rannassa, kohdekala napattu! Hieman myöhemmin Halpiskevennettyä puri samanmoinen taimen kuin edellinen. Jatkoin samalla vieheellä eikä aikaakaan kun räpsähti kunnolla.
Siimanpäässä oleva kala ei heti halunnut näyttäytyä vaan huudatti jopa jarrua ja taisteli. Onneksi fisu oli napannut lusikan kunnolla suuhunsa eikä päässyt pakoon kesken köydenvedon. Mukavan taistelun jälkeen rannalla oli kaikista pyytämistäni taimenista kaikkien aikojen kolmanneksi kookkain tapaus. Mittanauha näytti 54 senttiä ja vaaka kahta kiloa.
 |
| Taimen ja ottipeli. |
 |
| Ruma jäbä kauniin seuralaisen seurassa. |
Seuraavana päivänä kala matkusti kylmälaukussa Pohjanmaalle kun lähdin perheeni kera sukuloimaan, messevä taimen otettiin ilolla vastaan tuliaislahjana
perjantai 2. marraskuuta 2012
JAE 37. ILMAN KAUPALLISIA VIEHEITÄ
Duunissa koko viikko aamuhukia, ei ole kalalle päässyt. Eilen pakkasin kamat valmiiksi perjantaikalastusta varten ja olin fiiliksissä. Tunnelmaa laski Aamulehden juttu jossa vasikoitiin kalaistutuksesta, perseeseen iski pelko ruuhkakalastuksesta.
Aamukahvin hörpittyäni läksin Ratinaan koittamaan onneani, repussa oli kolme rasiaa joissa sisältönä oli ainoastaan omatekoisia vaappuja, lusikoita ja liitsejä. Kauppojen vieheet saivat jäädä kotiin.
Ratinassa ei onneksi ollut kuin yksi puntinviskoja, kalastusrauha siiskin taattu. Kalantulo antoi odottaa itseään kuudenteen heittoon, tuolloin tärähti mukavasti kuparilusikkaan. Köydenvedon päätteeksi sain ihasteltavaksi 48-senttisen taimenen. Siistiä!
Jatkossa en kaloja ylös asti enää saanut, tärppejä kylläkin tuli. Yksi tärppi oli sellainen että melkein ranteeseen teki kipeää , voi kun kala olisi tarttunut kunnolla kiinni, se irtosi muutaman sekunnin tempomisen jälkeen.
Kari kalastuksenvalvojakin kävi tervehtimässä, hän kertoi salaisuutena Välikoskeen tehdystä istutuksesta, kerroin että Aamulehden ansiosta koko maakunta tietää "salaisuudesta".
Aamukahvin hörpittyäni läksin Ratinaan koittamaan onneani, repussa oli kolme rasiaa joissa sisältönä oli ainoastaan omatekoisia vaappuja, lusikoita ja liitsejä. Kauppojen vieheet saivat jäädä kotiin.
Ratinassa ei onneksi ollut kuin yksi puntinviskoja, kalastusrauha siiskin taattu. Kalantulo antoi odottaa itseään kuudenteen heittoon, tuolloin tärähti mukavasti kuparilusikkaan. Köydenvedon päätteeksi sain ihasteltavaksi 48-senttisen taimenen. Siistiä!
Jatkossa en kaloja ylös asti enää saanut, tärppejä kylläkin tuli. Yksi tärppi oli sellainen että melkein ranteeseen teki kipeää , voi kun kala olisi tarttunut kunnolla kiinni, se irtosi muutaman sekunnin tempomisen jälkeen.
Kari kalastuksenvalvojakin kävi tervehtimässä, hän kertoi salaisuutena Välikoskeen tehdystä istutuksesta, kerroin että Aamulehden ansiosta koko maakunta tietää "salaisuudesta".
maanantai 22. lokakuuta 2012
JAE 36. JOSKUS HOMMAT VAAN TOIMII
Aamusella piti mennä ennen töihinmenoa jatkamaan itsetaottujen lusikoiden koeuittoa. Menin luottopaikkaani, vieressä puuhasteli ukkeli ja kysyi:"Tästäkö sitä kalaa tulee?". Minä siihen:" Kyllä mä uskon, kunhan tuo aurinko ei pelota kaloja". Ehkä viisi heittoa meni ja ukkeli huomasi kun olin vetänyt 666-kuparilusikalla kirren rantaan. Hyvin alkoi testailut.
Seuraavaksi vaihdoin "sininen seepra"-lusikan kiinni, sekin perskuta vie osoitti toimivuutensa. Ensin karkuutin kalan joka oli hyvän aikaa kiinni vieheessä ja kohta pian karkuutin kirren haavimisvaiheessa.
Päätin taas vaihtaa viehettä, sidoin siimaan punaisen messinkikuuskuuskutosen jota en ollut kalastustarkoituksessa vielä testannut. Viitisen heittoa ja tärähti, tärähdys kertoi että nyt on jotain messevämpää kiinni. Taistelu päättyi minun hyväkseni ja rantsussa oli 53-senttinen(rasvaevätön) taimenmölli. Tunti rentoa kalastusta ja hienosti meni.
Taimen kiilasi kaikkien aikojen saalistilastossani kolmannelle sijalle ohi kolmen sijaa jakaneen 52-senttisen. Perkele vieköön että tuntui hyvältä, ihan ittetehdyllä vieheellä!!!
Fiilistelin kaloista fotot ja vetelin rauhassa spaaderollin. Sitten soitin naapurille ja kysyin onko tarvetta yhdelle kirjolohelle, tarvetta oli.
Kun vein kaloja kotia päin, mietin että voin minä naapurille antaa taimenenkin kun omassa jääkaapissa on jo pari fisua. Kaloja ojentaessani pyysin palvelusta: "Voitko ottaa musta ja kalasta kuvan?". Se passasi.
Ysin jälkeen kun autoilin töistä kotia päin soitti naapuri ja pyysi moikkaamaan pihamaalla. Hieno mies oli savustanut taimenta ja sain sitä suoraan pöntöstä. Kiitos ja syvä kumarrus!!!
Lisäksi sain tuoretta cevicheä, kumpainenkin ruokalaji maistui aivan helvetillisen hyvältä. Syödessä tuli sellainen fiilis että kyllä elämä on elämisen arvoista.
Seuraavaksi vaihdoin "sininen seepra"-lusikan kiinni, sekin perskuta vie osoitti toimivuutensa. Ensin karkuutin kalan joka oli hyvän aikaa kiinni vieheessä ja kohta pian karkuutin kirren haavimisvaiheessa.
Päätin taas vaihtaa viehettä, sidoin siimaan punaisen messinkikuuskuuskutosen jota en ollut kalastustarkoituksessa vielä testannut. Viitisen heittoa ja tärähti, tärähdys kertoi että nyt on jotain messevämpää kiinni. Taistelu päättyi minun hyväkseni ja rantsussa oli 53-senttinen(rasvaevätön) taimenmölli. Tunti rentoa kalastusta ja hienosti meni.
 |
| Hehheh |
Taimen kiilasi kaikkien aikojen saalistilastossani kolmannelle sijalle ohi kolmen sijaa jakaneen 52-senttisen. Perkele vieköön että tuntui hyvältä, ihan ittetehdyllä vieheellä!!!
Fiilistelin kaloista fotot ja vetelin rauhassa spaaderollin. Sitten soitin naapurille ja kysyin onko tarvetta yhdelle kirjolohelle, tarvetta oli.
 |
| Voi kettu kun tuo kirre näyttää pieneltä |
 |
| Kaiffareilla ottikorut huulessa |
 |
| Vähän varjoa mutta ei haittaa |
Lisäksi sain tuoretta cevicheä, kumpainenkin ruokalaji maistui aivan helvetillisen hyvältä. Syödessä tuli sellainen fiilis että kyllä elämä on elämisen arvoista.
 |
| No onko pikkasen hyvää? On. |
 |
| Cevicheä, vai miten se kirjoitetaan:) |
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
JAE 35. LUOJA PARATKOON, PETOMAINEN LUSIKKA!
21.10.2012
Kroppaa on runnellut viimeaikoina lentsu siihen malliin että on melkein rakkahasti vituttanut. Sisätiloissa notkuminen on antanut aikaa värkkäillä uistimia. Tässä muutama valmiiksi saatettu pellinpala:
Tänään oli pakko lähteä kalaan vaikka jo lähtiessä tuntui että taju varmaan lähtee Tammerkosken rannalla, pirun plunssa! Alakerran isäntä lähti mukaan ja niinpä laskettelimme pyörillä Välikoskelle missä oli yllättävän vähän sakkia sunnuntaipäiväksi, meidän lisäksi vain kaksi ukkelia. Ovatkohan perus-sunnuntaikalastajat jo luovuttaneet tältä vuodelta?
Välikoskella homma ei sujunut, pintomisia ei näkynyt eikä vieheitä purrut kuin välillä pohja. Keli oli hitusen vilpoinen, päätimme polkaista keskustorille vaalikojujen luo kahvittelemaan ja väistelemään flaijereita. Ensimmäisenä vastaan tuli Vihreiden koju, napattiin sieltä kaffet ja sumppia hörppiessä juteltiin vihreän ääntenkalastajan kanssa, Hra Siuro ei saanut napattua ainakaan mun ääntä koska olin jo äänestänyt.
Jatkoimme matkaa Ratinaan, siellä alkoi tulemaan jo vähän tapahtumia. Kaveri nappasi Great Heronilla pienen mutta pippurisen kirjolohen, kirre pääsi takaisin veteen. Minä sain ensin järvilohen seuraamaan Omppu-vaappua ja samanlajisen puraisemaan 666-lusikkaa.
Kaveri läksi jossain vaiheessa kotia päin, minä päätin jäädä vielä hetkeksi koska en ollut ehtinyt vielä testata viime syksyn ottikohtaa. Sidoin jälleen kuuskuuskutosen kiinni ja pari heittoa vain meni kun tärähti, kohta rannalla oli mittataimen. Taimen sai puukontupesta iskuja niskaansa. Kun ihastelin nättiä kalaa, huomasin yksityiskohdan, RASVAEVÄ. Voihan nyt vitura! Olen syyllinen, tuomitkaa. Ainoaksi puolustuksekseni kerron että aiemmin Ratinasta pyytämäni taimenet ovat järjestään olleet eväleikattuja. Lupaan ruoskia itseäni piikkilangalla ennen nukkumaanmenoa...
Soitettuani kaverille saaliista ja vedettyäni spaaderollin, jatkoin vielä heittelyä. Taaskaan ei tarvinnut montaa heittoa suorittaa kun siima kiristyi. Tällä kertaa kuparinen Peto-lusikka petti pienehkön kirjolohen. Kirreltäkin lähti henki ja sen ruumis lähtisi pian matkalle kohti soppakattilaa.
Aikasta tiukka koeuitto Petolusikalla! Järvilohitärppi, taimen ja kirre. Vois paukuttaa noita vielä jokusen lisää niin uskaltaa kalastaa sitten oikein pohjia nuolemalla.
Kroppaa on runnellut viimeaikoina lentsu siihen malliin että on melkein rakkahasti vituttanut. Sisätiloissa notkuminen on antanut aikaa värkkäillä uistimia. Tässä muutama valmiiksi saatettu pellinpala:
 | |
| Ylempänä halinallen värinen korkkikevennetty, alla partyharty-messinkilusikka |
 |
| 666-sarjan messinkiä ja kuparia petokaloille |
 |
| Sinisiä seeproja |
Välikoskella homma ei sujunut, pintomisia ei näkynyt eikä vieheitä purrut kuin välillä pohja. Keli oli hitusen vilpoinen, päätimme polkaista keskustorille vaalikojujen luo kahvittelemaan ja väistelemään flaijereita. Ensimmäisenä vastaan tuli Vihreiden koju, napattiin sieltä kaffet ja sumppia hörppiessä juteltiin vihreän ääntenkalastajan kanssa, Hra Siuro ei saanut napattua ainakaan mun ääntä koska olin jo äänestänyt.
Jatkoimme matkaa Ratinaan, siellä alkoi tulemaan jo vähän tapahtumia. Kaveri nappasi Great Heronilla pienen mutta pippurisen kirjolohen, kirre pääsi takaisin veteen. Minä sain ensin järvilohen seuraamaan Omppu-vaappua ja samanlajisen puraisemaan 666-lusikkaa.
Kaveri läksi jossain vaiheessa kotia päin, minä päätin jäädä vielä hetkeksi koska en ollut ehtinyt vielä testata viime syksyn ottikohtaa. Sidoin jälleen kuuskuuskutosen kiinni ja pari heittoa vain meni kun tärähti, kohta rannalla oli mittataimen. Taimen sai puukontupesta iskuja niskaansa. Kun ihastelin nättiä kalaa, huomasin yksityiskohdan, RASVAEVÄ. Voihan nyt vitura! Olen syyllinen, tuomitkaa. Ainoaksi puolustuksekseni kerron että aiemmin Ratinasta pyytämäni taimenet ovat järjestään olleet eväleikattuja. Lupaan ruoskia itseäni piikkilangalla ennen nukkumaanmenoa...
Soitettuani kaverille saaliista ja vedettyäni spaaderollin, jatkoin vielä heittelyä. Taaskaan ei tarvinnut montaa heittoa suorittaa kun siima kiristyi. Tällä kertaa kuparinen Peto-lusikka petti pienehkön kirjolohen. Kirreltäkin lähti henki ja sen ruumis lähtisi pian matkalle kohti soppakattilaa.
 |
| Kalasoppa-aineksia ja ottipeli |
Aikasta tiukka koeuitto Petolusikalla! Järvilohitärppi, taimen ja kirre. Vois paukuttaa noita vielä jokusen lisää niin uskaltaa kalastaa sitten oikein pohjia nuolemalla.
perjantai 14. syyskuuta 2012
JAE 34. RAKENTELUA
Tarkoituksena on taas hiukan aktivoitua viehevalmistuksen saralla. Kuvia tupsahtelee kun hommat etenee. Jos jotakuta alkaa jotkin vieheet kiinnostamaan, kysymällä saa lisätietoja.
s
 |
| Kolmegrammaisiin päihin sidottuja liitsejä |
 |
| Testinä aion sitoa 17-grammaisia liitsejä, kuvan jigipäät on värjätty, enää höyhenpeite puuttuu |
 |
| Korkkikevennetty alkaa saada väriä pintaan. |
 | |
| 17-grammaiset koekappaleet, kattotaan saako tuommoiset möllit uimaan niin että kalatkin innostuu. |
 | |
| Naistenlahdessa koeuitettu kuparinpala, ui hyvin, seuraavaksi maalia. |
 |
| Miehekkään väriset ja kevennetty ja messinkilusikka |
 |
| Peto-sarjan lusikoita |
 |
| Sinistä seepraa |
 |
| Kolmen gramman liitsejä |
 |
| Oikeanpuoleisella tuli koeuitossa heti kirjolohi |
 |
| Lisää valmistumassa |
 |
| paukuteltavaa |
 |
| Leikkuun ylijäämäsyheröä |
 |
| Pakko tehdä kopio 666-lusikasta kun alkuperäisellä on tullut jo viisi kalaa |
 |
| Kuivumassa |
 |
| 21 valmista lusikkaa |
 |
| Usko tai älä, tämäkin ui. |
 |
| Toinen vasemmalta juksasi jo 56cm taimenen |
 |
| kuuskuuskutosia |
 |
| Oikeanpuoleiseen tarrasi mittataimen jo toisella heitolla |
 |
| Violettia |
s
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)