JAE 16. PÄÄSIÄINEN ÄHTÄRISSÄ

Keskiviikko 20.4 2011

Olimme saapuneet perheeni kanssa Ähtäriin vanhempiani moikkaamaan edellispäivänä. Keskiviikkoiltapäivänä päätin alkavasta flunssasta huolimatta mennä käymään Ähtärinsalmella koeuittamassa elämäni ensimmäistä itsevalmistettua lippaa.

Ensimmäinen omateko-lippa

Kävelin salmen rantaa pitkin lippaa viskellen, ilo oli suuri kun lehti pyöri messevästi! Bongasin yhden katiskan ja tarkistin huvikseni mitä se sisältää, siellä oli viitisen kyrsiintynyttä haukea. Pistin siimanpäähän kiinni Blue Foxin Lucius-lusikan ja päätin alkaa yrittämään vuoden ensimmäistä haukea.

Huhtikuinen Ähtärinsalmi

    Kello huiteli iltapäiväkolmen ja -neljän väliä tihkusateisena ja tuulisena keskiviikkona kun sain aikaan tapahtuman. Huomasin kuinka viehettä seurasi sillankupeeseen kala, ajattelin: "Hienoa, vuoden eka hauki".
Tein voimakkaan tartutusvedon ja silmät olivat pudota päästäni kun näin kuinka ilmassa lensi mitallinen taimen!
Kala mätkähti rantakiveen ja kimposi siitä kohti vettä, yritin läpsiä sitä takaisin parempaan suuntaan ja huusin:
" ET SAATANA MENE SINNE VETEEN, NYT VITTU PYSYT TÄÄLLÄ!!!"
Kala ei huudoistani välittänyt  vaan mätkähti veteen, yritin vielä kädellä saada otteen vedessä olevasta kalasta mutta yritys oli tuomittu epäonnistumaan.
    Seuraavat viisi minuuttia kroppa tärisi ja suu päästi jupinaa, en pystynyt edes tupakkia polttamaan koska vitutus lamaannutti ruumiintoimintojani liiaksi. Voimakas reaktio johtui siitä että taimenkontakti oli minulle ensimmäinen kahteenkymmeneen vuoteen Ähtärinjärvellä, edellisen taimenen sain elämäni ensimmäisenä pilkkikalana pikkupoikana. Laskennallisesti kohtaan siis seuraavan taimenen Ähtärinjärvellä 50-vuotiaana, saatana.
   Illalla kävin seitsemän jälkeen vielä heittelemässä vieheitä, kaloja ei näkynyt eikä kuulunut. Nappasin kuvan saaresta jonka edustalle lapsena vein elämäni ensimmäistä kertaa katiskan pyyntiin, opettajana minulla oli eräs Kalastaja-Jaakko josta aika on jo jättänyt.

Isot-Sammalet-saaret

Torstai 21.4 2011
Kahdeksan maissa heräsin kun minulle laulettiin Paljon onnea vaan, lapset olivat piirtäneet minulle hienot kortit ja lahjapakettiin oli kääritty kaksi erikoisväristä Jesse-vaappua. Hieman ennen puolta päivää otin tunnin omaa aikaa ja kaahasin taas salmelle, auton jätin tällä kertaa Kalastaja-Jaakon tyhjän talon pihaan.
Lähdin etenemään rantaa pitkin kohti siltaa, muutaman heiton perästä siiman päässä vikuroitiin. Vikurointityyli paljasti että nyt ollaan tekemisissä hauen kanssa. Vuoden eka hauki tarrasi Abun Lill-Ziggeen, hassua että taimen puree haukilusikkaa ja hauki taimenlusikkaa... Vapautin hauen koska sillä oli vielä kasvuvaraa ja edelleen jaksoin haaveilla taimenateriasta.

Vuoden eka hauki

Kalastin vain vajaan tunnin ja painuin majapaikkaan, myöhemmin päivällä en enää kalalle jaksanut, flunssa verotti fysiikkaa.

Perjantai 22.4. 2011
Aloitin Pitkäperjantain heräämällä ennen seitsemää ja painumalla aamukahvin jälkeen kalalle, jälleen Ähtärinsalmelle. Linnut lauloivat ja keli oli oikein kaunis, kiertelin rantoja kalastellen kalat eivät napanneet. Ohitseni souti paikallinen ukkeli.

Minä: Onko nuo verkot tuolla saaren edustalla sun?
Ukkeli: On.
M: Mitä sieltä nousee?
U: Lahanaa ja ahaventa

Päätin jatkaa matkaani seuraavaan kalastusspottiin, otin suunnakseni Ryötön. Inhajoen loppupätkä eli Ryöttö oli muuttunut sitten viime näkemän.

Ryötön vedet loistavat poissaolollaan

Ryötöllä ei näkynyt merkkiäkään kevättulvista sillä vettä ei ollut paljon paskaakaan. Ähtärissä on mahtava pikkukaupunkimeininki, jos jokin kummastuttaa niin kysy keltä vaan, saat vastauksen. Lähetin aamuisen viestin ystävälleni: "Mihin Ryötön vedet on menneet?". Hetken kuluttua sain vastauksen:

"hasa! Rakentavat uutta voimalaa."

Menin alavirtaan virtaamattoman veden luo hetkeksi heittelemään kunnes totesin että voisimpa siirtyä seuraavaan kohteeseen, Vääräkoskelle. Bongasin ennen lähtöä rantakurasta Kuusamon lusikan, saappaat upposivat melkoisen syvälle kuivatun joen pohjamutaan kun kävin vieheen keräämässä.

Ruma jätkä Vääräkoskella

      Kaijantien ja Itä-Peränteentien risteyskohdan Vääräkoski on kuulunut joitain vuosia erityisesti kevätkalastuskohteisiini. Heittelemällä on noussut haukia ja ahvenia, muuta eläimistöä ovat majavat joita usein näkee hyvinkin läheltä.
Kauniissa kelissä heittelin kaadettujen puiden välissä, tärppiäkään ei napsahtanut vaikka kutina oli hauen suhteen hyvää luokkaa. Itsenakuteltu Salama-lusikka jäi jonkin vedenalaisen majavankaadon koristeeksi, tulipahan uitettua viehettä rohkeasti huolimatta tunnearvosta... Kalastuksen lomassa napsin hieman kuvia Vääräkoskesta.

Vääräkoskea Kaijantiensillalta ylävirtaan

Sillalta alavirtaan

Majavien valtakuntaa

Lisää majavamateriaalia

Palasin vielä Ähtärinsalmelle, aikani kalastelin kunnes totesin että taju lähtee ellen pääse hetkeksi sänkyyn lepäämään. Ähtärinsalmella bongasin rouhean kaivurin joka oli varustettu ponttooneilla ja hillittömällä kauhomisvarrella.

Skrode kaivuri

Levättyäni tuokion ja täytettyäni kupuani heräsi into päästä taas luonnonhelmaan, tällä kertaa saisivat kalastusvehkeet jäädä, lähdimme veljeni ja Torsti-koiran kanssa Itä-Ähtäriin.
   Itä-Ähtärissä toimintasuunnitelma oli valmis, ensin etsitään uistimia rannasta ja sitten lähdetään heikoille jäille.
Yksi vaappu löytyi rannasta ja sekin unohtui lopulta ottaa mukaan, jää oli paikoin kestävää mutta mustia puikkojääalueita ei ollut vaivalloista löytää, erään mustan alueen laidalla molempien jalat menivät samaan aikaan jäästä läpi, onneksi reaktionopeudet olivat sitä luokkaa että mulimiselta vältyttiin. Hauskaa oli seurata kuinka koirakin osasi olla heikoilla jäillä varuillaan, mustat alueet se väisti kokonaan.

Torsti Itä-Ähtärissä

Myös lapset ja äitini saapuivat Itä-Ähtäriin, makkaraa paisteltiin ja jäällä leikittiin, keli oli aurinkoinen ja hellivä.
Venevajassa oli kirkasta hillittömän liukasta jäätä, pakkohan sitäkin oli vähän kameroida.

Väsy alkoi jo painaa ja oli aika lähteä ajelemaan kohti vanhempien taloa. Matkalla pysähdyimme ottamaan pari kuvaa Ähtärinjärveen laskevasta Kolujoesta minkä rannoilla karhujakin on nähty useamman kerran (tosin minä en ole nähnyt).

Kolujoki Itä-Ähtärintiensillalta alavirtaan

Sillalta ylävirtaan

Pitkäperjantai oli ollut pitkä ja toimelias, illalla olin uupunut ja painuin pehkuihin samaan aikaan lasten kanssa.

Lauantai 23.4.2011
Kotiinpaluupäivän aamulla oli mielessä kaksi ajatusta, ensimmäinen ajatus oli että auto pitäisi pestä ja toinen ajatus liittyi kuivuneen Ryötön pohjien tutkimiseen. Kumpi ajatus voitti? Juu, Ryötöllehän sitä oli lähdettävä...
Veljen kanssa jätettiin auto Keuruuntien levähdyspaikalle ja lähdettiin aarteenetsintään. Hyvin nopeasti selvisi että ihmisiä oli ehtinyt käydä tonkimassa paikkoja jo ennen meitä, jättimäistä aarrekasaa ei löytynyt mutta jotain kuitenkin.
Joenpohja oli osittain kiviä ja osittain mutaa, mutapohja oli paikoin erittäin kosteaa ja upottavaa.
Tässä hieman kuvakavalkaadia:

Mutaista joenpohjaa

Kivistä joenpohjaa

Simpulta on happi ja vesi loppunut

Pato on avattu ja vedet on painelleet pois

Joenpohjan tutkintaa

Vielä jokin aika sitten tässä oli koski

Vieheenetsintää

Tässä lätäkössä asui kaksi haukikaverusta

Kaikkea romua pohjasta löytyi, vieheitä löytyi seuraavasti: Lotto-Lippa, Jurmo-lusikka, Bete Krocodil, Abu Tormentor, Rapala Sliver, Abu Toby + pari lippaa.

Aarteet kaivonkannella

Kaikki liikenevä vesi oli johdettu voimalan suuntaan, sinnekään vettä ei kuitenkaan riittänyt samaan malliin kuin normaalisti.

Old School-kyltti

Voimalaitos joka korvataan uudella?

Maata on myllätty mutta vesi virtaa Ouluveteen

Palasimme aarteenetsintäretkeltä ja oli aika pestä auto. Mumma ja Paappa saapuivat kyläilemään ja pääsiäisenviettoon saapui myös toinen veljeni poikansa kanssa. Mumman ja Paapan lähdettyä näytin ryötön huvikseni vielä puolisolleni. Aiemmalla retkellä olin kurkannut pienen laiturin alle ja löytänyt kymmensenttisen ja korvakorun. Tällä kertaa kurkkasin laiturin toiselle puolelle, olin valmis änkemään pääni laiturin alle kun yhtäkkiä hyppäsin metrin taakse päin säikähdyksestä. Laiturin alle oli kuollut saukko.
Jälkeen päin mietin että olikohan saukko kuollut vitutukseen ihmisten teettämän joentyhjennyksen johdosta tai olikohan se kuollut ähkyyn kun oli tullut kiire syödä simpukoita joita oli ilmestynyt pohjasta hillittömät määrät...

Vitutukseen menehtynyt Lutra lutra