Taimenen kuturauhoituksen päättyminen, päivä josta koskikalastushemmot haaveilee aina syksyisin. Perjantaiaamuna heräsin jo kello 4.30, tarkoitus oli nukkua hitusen pidempään mutta minkäs teet. Ennen viittä olin jo koskella. Tältä Tammerkoskella näytti viiden jälkeen:
 |
| Valoisaa, vai mitä? |
Hämärässä kalastaminen on yleensä hiukan konstikasta, varsinkin jos tulee siimasotkuja tai muuta häikkää jossa valoa tarvitaan, onneksi ongelmia ei ilmennyt.
Kalat eivät heti aamusta olleet kovinkaan otillaan, ennen auringonnousua siima kuitenkin kiristyi ensimmäisen kalan merkiksi. Hämmästyin kovasti kun kevennetyn lusikan mukana ei tullut taimenta vaan mitallinen harjus. Harri pääsi takaisin jorpakkoon ja kalastajan mieli oli hyvä kun ainakin yksi kala oli plakkarissa.
Taimenia yritin kovasti eri keinoin huijata mutta ei tuntunut helpolta. Jossain vaiheessa vaihdoin vieheeksi itsetaotun kuparilusikan, se oli hyvä veto. Ei aikaakaan kun niukin naukin mittatane oli rannassa, kohdekala napattu! Hieman myöhemmin Halpiskevennettyä puri samanmoinen taimen kuin edellinen. Jatkoin samalla vieheellä eikä aikaakaan kun räpsähti kunnolla.
Siimanpäässä oleva kala ei heti halunnut näyttäytyä vaan huudatti jopa jarrua ja taisteli. Onneksi fisu oli napannut lusikan kunnolla suuhunsa eikä päässyt pakoon kesken köydenvedon. Mukavan taistelun jälkeen rannalla oli kaikista pyytämistäni taimenista kaikkien aikojen kolmanneksi kookkain tapaus. Mittanauha näytti 54 senttiä ja vaaka kahta kiloa.
 |
| Taimen ja ottipeli. |
 |
| Ruma jäbä kauniin seuralaisen seurassa. |
Seuraavana päivänä kala matkusti kylmälaukussa Pohjanmaalle kun lähdin perheeni kera sukuloimaan, messevä taimen otettiin ilolla vastaan tuliaislahjana
Nätti kala kyllä, eikä tuo mittaharrikaan kyllä hirveen yleinen tuolta oo ;) Jatka samaan malliin!
VastaaPoistaKiitti palautteesta! Juu en oo aiemmin mittaharria tuolta pyytänyt, alamittoja taas useamman. Lauantaina pitää mennä tauon jälkeen pakkaskalaan... Törmäillään koskella!
VastaaPoista