Sunnuntaiaamu, herätyskello soi varttia vaille seitsemän. Ajatukset pyörivät, lähtiskö tuota vai pysyiskö peiton alla. Edellispäivänäkin piti mennä mutta perjantaina oli tullut otettua yksi liikaa ja homma kariutui. Ylös vaan ja kalalle!
Keitin kahvit ja puin kunnolla päälle, aamuhämärissä harjasin ja skrapasin autoa kunnes se oli vapautunut lumivaipasta.
Ajellessani koskelle katsoin lämpömittaria, se näytti -12 astetta. Pukeutumistaitoisena en lukemaa jaksanut säikähtää. Auto parkkiin ja Mältinrantaan. Rannassa tuli ensimmäinen vastoinkäyminen, autossa säilytetty teleskooppihaavi oli niin jäässä ettei se suostunut avautumaan. Talsin takaisin autolle hakemaan lukkosulaa. Tarpominen oli turhaa sillä lukkosula ei auttanut mitään.
Heitin muutaman heiton ja kohtasin toisen vastoinkäymisen, vanhan kunnon siimasotkun. Pimeässä ja pakkasessa koitin selvittää sotkua, lopulta luovutin ja puraisin monofiilin poikki. Päätin jättää Mältin taa ja lähteä Kansallismaisemalle. Jos Mältissä olisi napannut elämänkala, olisin ilman haavia hävinnyt taistelun viimeistään nostohetkellä.
Kansallismaiseman luona koitin haavin pituutta ja totesin sen olevan välttävä, ehkä selviäisin ehkä en. Kohtalo oli suunnitellut kohdalleni muutakin kuin vastoinkäymistä. Muutaman heiton ehdin viskata kun tärähti, hyvänkokoinen taimen kiinni! Sain taistelevan fisun nostohollille, haaviminen oli pirun hankalaa ja aikaavievää, lopulta sain kuitenkin kalan ujutettua verkkoon. Pituus tasan puoli metriä ja painoa puolitoista kiloa. Ottivieheenä toimi itsetaottu lusikka.
 |
| Pullea taimen |
 |
| Järvilohi ja ottikoru. |
Kaksi hyvää kalaa ylhäällä, mahtava sunnuntaiaamu. Molemmat ottipelit olivat ensimmäistä kertaa vedessä, ihan kelpo koeuitto:). Jatkoin vielä tuokion muiden lusikoiden testailua kunnes päätin lopettaa. Nostin kaksi pakastekalaa muovipussiin ja lähdin kotiin perkuuhommiin.
 |
| Pakastekalaa. |
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti