Aamulla meinasin aloittaa paloaseman hoodeilta, siellä oli kuitenkin jo tuttu hahmo hämäräkalastamassa, kalakaverini Trev. Vaihtelimme kuulumisia ja meinasin jäädä hetkeksi mestoille kalaan, kunnes sorsanruokkijaterroristimummot saapuivat paikalle päpättämään (heistä on maininta jo jakeessa 13.). Lähdin Välikoskelle ja menin vielä vastarannalle ettei tarvitse enää kuulla pihahdustakaan sorsanruokkijaterroristimummojen suusta.
Välikoski tarjosi saalista. Ensin nappasi itsetaottuun peruskirre jonka otin ruokakalaksi.
Itsenäisyyskirre |
Paloaseman kohdallekin oli kokoontunut sakkia, vaihdoin taas Trevin kanssa pikaisesti kuulumiset, mies oli napannut elämänsä isoimman kirjolohen, n.3,5 kiloa. Hienosti tehty!
Jatkoin matkaani ylemmäs, ilokseni huomasin että muita kalastajia ei ollut mailla eikä halmeilla. Sidoin siimaan halpislusikan ja aloin kalastamaan. Tovin kuluttua nappasi päivän toinen taimen. 48-senttinen kala ei ollut maailman läskein mutta se lähti kuitenkin mukaan.
48cm Itsenäisyystaimen |
50cm Itsenäisyystaimen. |
Seuraavaksi sidoin siimaan itsetaotun valkoisen lusikan jota en ollut aiemmin vielä ehtinyt testata. Hekottelin itsekseni kun ensimmäisellä heitolla oli kala kiinni... Tällä kertaa rannassa kävi vapautettavana n. 45-senttinen taimen.
Itsenäisyyspäivän kalansaalis oli oikein mukava, kirre ja viisi taimenta. Hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti