maanantai 14. maaliskuuta 2011

JAE 15. PETÄJÄVESI & KUUSAA

Perjantai 14. toukokuuta 2010
                                Kelvejärvi
                                                     PETÄJÄVESI KUTSUU

Aamupäivällä laitoin nuoremman tyttäreni päiväunille, hyvästelin muut perheenjäsenet ja lähdin kotoa viikonlopun viettoon. Starttasin auton ja aloin kaasuttelemaan kohti Petäjävettä. Petäjävedellä tulisin tapaamaan ystäväni kuvataiteilija Kari Bacardin ja hänen taiteilijapuolison Sannin. Viikonlopun pääfunktio tulisi olemaan kalastus ja vuoden ensimmäisen kalan pyydystäminen.
   Ajelin kauniissa kevätsäässä itsekseni, polttelin tupakkia ja join ratinpyörityksen lomassa virkistävää termarikahvia.  140 kilometriä oli hetkessä taitettu, Petäjäveden Kyläseppä-huoltsikan kohdalla soitin Karille kysyäkseni tarkempia koordinaatteja, kilometriä enempää ei puhelun jälkeen enää tarvinnut ajaa kun olin jo perillä.
Kari on ollut rakas ystäväni nuoruusvuosista lähtien, siksi halusin kyläillä miehen luona kun muutenkin oli Keski-Suomeen asiaa.
    Hyppäsimme  Karin kaaran kyytiin, sain kokea Petäjävesi-tsaitsiingin samalla kun menimme piipahtamaan kaupassa, ruokapuodista ostimme evästä ja kurkunkostuketta. Tuntui hassulta olla Karin kyydissä, tuntui hassulta siksi että olin ensi kertaa ajokortillisen Karin kyydissä... Kun palasimme  rivitalon pihaan, aloimme aikaslailla heti suunnitella pientä kalastusretkeä. Kari oli saanut äitinsä poikakaverilta lahjaksi virvelin ja vieheitä, kalastusvehkeet olivat saaneet olla tähän perjantaihin saakka melko rauhassa, ne joutuivat kuitenkin käyttöön kun kalastusintoileva kaveri tuli kylään. Otimme polkupyörät käyttöön ja lähdimme polkemaan hiekkatietä eteenpäin kalapaikkoja etsimään. Löysimme yleisen laiturin jolle asetuimme nauttimaan kauniista säästä ja  virvelinviuhtomisesta.


                                                      Hra Bacardi haukijahdissa

Laiturikalastus antoi miltei vuoden ensimmäisen kalan, hauet pariin otteeseen purivat vieheitä mutta eivät ne rantaan asti halunneet tulla. Taiteilijapariskunnan kauniimpi osapuoli Sannikin saapui laiturille, hän oli joutunut kävelemään matkan sillä minä olin herrasmiehenä nyysinyt Sannin pyörän.
   Siirryimme uuteen paikkaan eräälle pellolle, siellä se sitten viimein tapahtui, sain hillittömän nollareissumäärän päätteeksi pikkuruisen hauen! Vuoden ensimmäisen kalan antoi  vesi nimeltä Kelvejärvi, vieheenä kunnostautui vanha kunnon Minnow Spoon.

                                                    Ensimmäinen saalis vuosimallia 2010

 Pikkuhauki palautui valokuvaamisen jälkeen takaisin rantaheiniin viettämään hauenelämäänsä. Vietimme vielä joitain aikoja pellolla viettäen, auringonvalo alkoi kuitenkin enteilemään illan vääjäämätöntä saapumista.
Ennen kuin lähdimme palaamaan kohti Karin ja Sannin kotia, nappasi vieheeseen vielä yksi hauki, se oli jo syömäkalan kokoinen, päätimme kuitenkin antaa senkin jatkaa leppoisaa eloaan Kelvejärvessä. Hauki innostui puremaan Vibrax-lippaa.


                                                    Pariskunta kevään keskellä

                                               Oi riemua! Kalantulo on alkanut!

Retkeltä palattuamme pistimme pallogrillin lämpiämään ja vietimme perjantaita takapihalla istuksien. Kun kuvut oli täytetty, katselimme Karin kanssa miehekkäästi MM-jääkiekkoa, tämä oli jokseenkin epätavallista meille sillä emme ole jääkiekon suurkuluttajia. Katsomista siivitti maltillinen oluennautinta. Suomen vastustajana taisi olla Valko-Venäjä ja Suomi ehkä voitti. Televisio oli vielä päällä kun silmäluomeni valahtivat kiinni ja autuas uni otti valtaansa.
    Aamusella ystävälliset isäntäni hyppäsivät automobiiliinsa ja ottivat suunnakseen Jyväskylän, minäkin tartuin ohjauspyörään ja aloin matkan kohti Kuusaata.


                                      HEITTOKALASTUS.INFO@KUUSAA


                                                                 Vinoja kuohuja


Lauantaiaamuna lähdin jatkamaan matkaani jättäen Petäjäveden taakseni. En pitkään ehtinyt paahtaa kun törmäsin puhallutusratsiaan, puhalsin pilliin levollisin mielin sillä edellisiltainen oluttelu oli ollut vähäistä.
Olin sen verran ajoissa liikenteessä että en matkannut suoraan seuraavalle etapille Kuusaahan vaan pysähdyin pariin otteeseen tienvarteen viskelemään virveliä. Erään pikkuveden äärellä sain mm. napattua elämäni ensimmäisen kalan Taho-vaapulla, pienenpienen ahvenen.


                                                    Epäselvä kuva ei jätä epäselväksi sitä
                                                          että Taholla saa kalaa 

Epämääräinen ympäriämpäriautoilu sai loppua kun päätin alkaa tekemään lähtöä Kuusaan suuntaan, matkan varrella poikkesin Laukaalaisesta kaupasta retkievästä, ostin mm. alkoholitonta ja pahanmakuista Ukko-Pekka-kaljaa. Kaupasta  ajoin Kuusaan koskikahvilaan ja tilasin kahvin, kahvinhörpinnän ja tupakoinnin lomassa pirautin PAR:lle kysyäkseni hänen sijaintiaan, puhelu selvitti että porukkaa oli jo kokoontunut kosken  varteen. Tirvaisin äkkiä kahvin alas ja lähdin katsomaan kalastusseuruetta.
Kuusaan kalastusreissusta oli sovittu keväämmällä heittokalastus.info-sivustolla sivuston aktiivikäyttäjien kesken. Nykyään kyseistä sivustoa ei enää ole olemassa. Retkelle ilmoittautuneista minulle oli aiemmilta reissuilta ennestään tuttuja tyyppejä Igors, Romo, Jyrze ja porukan kuopus Kalastaja-93. Kosken varressa tapasin ensi kertaa jengin ainoan kauniimman sukupuolen edustajan PAR:n sekä Djuzan, Rokin, Korkiksen ja reissun Hankasalmelaisen puuhamiehen Lastusen.
PAR, Korkis ja Kalastaja-93 olivat Romon kyydillä käyneet koskikalassa jo ennen Kuusaata, taimenta ja talvikkoahventa oli saaliiksi saatu. PAR oli elämänsä ensimmäisellä koskiturneella, aistittavissa oli että koskikalastustauti oli vahvasti tarttumassa kalastajaneitoomme. Romo toi minulle tuliaisiksi löytämänsä viisisenttisen Nilsun, hän muisti minun pitävän nilstereistä. Olin kovasti kiitollinen & otettu, viikonlopun aikana tulisin komeasti jättämään lahjavaapun Kuusaan pohjakasvustoon...


                                        Ysikolmonen, Djuza, PAR ja Lastunen Romon
                                         karavaanimobiilin edustalla 

                            Vasemmalta: Djuza, Lastunen, Romo, Korkis, Igors, joku ruma jätkä 
                             ilman paitaa, Ysikolmonen ja Jyrze


Vaihtelimme kuulumisia ja totuimme toistemme naamoihin, kaikkia hieman kutkutti että kunpa pian vierähtäisi kello pisteeseen josta kalastuslupa alkaa. Olimme niin ajoissa että ehdimme hyvin myös paistella makkaraa ennen h-hetkeä. Kaunis kevätpäivä oli saanut Lastusen äärioptimistiselle tuulelle: "Mulla on semmonen tunne että fengtsuit on siinä määrin kohdillaan että taimenia nousee ylös ja paljon".
Lastu esitteli myös koivusta ja kuparista tekemäänsä Kuusaa-palkintoa joka myönnettäisiin jollekulle retkueesta.

                                         Taimenenpyytäjät miettivät toimintasuunnitelmaa
                                           H-hetkeä vartomassa


Kun kalastusluvat astuivat voimaan, kaikki oli valmista jahtiin. Virvelit oli viritetty ja ottipelien koukkujen väkäsiä oli puristettu kasaan, Kuusaalla väkäselliset koukut ovat kiellettyjä. Poppoo hajaantui ympäri koskea. Minä lähdin leiristämme nähden vastarantaan, sinne painuivat myös mm. Igors  ja Romo. Kauaa ei ollut ehditty kalaa pyytää kun Romo oli jo nyhtänyt pari taimenta erään kiven vierestä. Koskiekspertti erottautui heti kuolevaisista. Romolta oli paineet poissa ja hän vinkkasi ottipaikasta muillekin, minäkin yritin kiven ympäristöä kammata, kalat eivät kuitenkaan ilmoittaneet olemassaolostaan. Kalastuksen välissä minulla oli aikaa harrastaa valokuvausta, kuvasin mm. kaunista valkovuokkoesiintymää.


                                          Keskisuomalaisia valkovuokkoja

                                                             Kuusaan niska            

Kovasti koko konkkaronkka yritti kaloja huijata, emme kuitenkaan kokonaisuudessa aivan hulluna kalaa saaneet. Monia ottipaikanoloisia kohtia tuli kalastettua. Toisinaan oli mukava mennä niskan yläpuolelle rauhaisan pintakalvon ääreen rennosti viehettä viskelemään ja sitten aikanaan palata mylvivän leveän kosken pauhujen tykö miettimään missä pyörteessä kala piilee. Välillä koskea alas lotisi iso kumivene turisteilla täytettynä.
Ilta oli jo pimentynyt kun kompuroiden palasin viimeiseltä vastarantareissulta takaisin leiriin, siellä oli suurin osa konkkaronkasta laavun luona notskia pitämässä. Vastarannan ryteikössä kulku oli hieman hasardihommaa koska luontoon oli piilotettu mm. vanhaa kunnon rautalankaa

                                      Roki, Lastu, Igors, Jyrze, Romo, Korkis ja Djuza
                                      iltaisissa kyrsänpaistohommissa

Iltanuotiolla syötiin ja jutusteltiin kunnes painuttiin kalastuspäivän päätteeksi nukkumahommiin. Suurin osa nukkui erilaisissa autopedeissä mutta ainakin Roki käytti laavuoption hyödyksi.
      Aamulla kun takakontissa heräsin, luulin edessä olevan sateisen sunnuntaipäivän koska auton tuulilasiin oli ripsauttanut hieman vesipiskoa ja taivas näytti tummalta, onneksi luulin väärin. Kun avasin oven, näin selkäkivusta kärsivän Djuzan ja selkäkivuttoman Lastun skarppeina valmiina uuteen kalastuspäivään. Olin nukkunut hieman pidempään kuin oli ollut tarkoitus ja siksi itsekin kiireenvilkkaa painuin kalaan.
     Kosken niskalta sain avattua päivän ilostuttavasti kun 8-senttiseen Spearheadiin otti komea ahven, muistaakseni elämäni ensimmäinen Spearheadkala. Kellon viisarit paukkuivat puolta kuutta.

                                                    Ahven ja aamuaurinko

Kalastus jatkui mutta kalat olivat jälleen kerran jossain muualla kuin siimanpäässä. Seitsemän maissa oli mukavaa päästä nauttimaan aamukahvia ja kokemaan kofeiinipohjaista piristymistä.

                                        Uneliaisuus katoaa kunhan sininen kuppi tyhjenee

Kello oli vierinyt liki keskipäivää kun henkilökohtainen retkeni koki kliimaksinsa. Menin leirimme läheiseen rantaan uittamaan viehettä, aiemmin olin kohdasta saanut vapautettavaksi alamittaisen taimenen. Heitin kahdeksansenttisen Invinciblen hyvännäköiseen altaaseen kun kala iski. Näin kalan olevan varmana mitallinen. Koitin parhaani mukaan taistella fisua vastaan mutta se päätti pyrkiä messevään putoukseen, pääni sisässä ja varmasti myös ääneen hoin: " Älä saatana mene putoukseen, et saatana mee sinne!". Ei auttaneet manaukset, kala meni putoukseen, pääsi hillittömän virran kyytiin ja punossiima sanoi pian NAPS, kala karkasi Nilsu huulessaan. Huusin kaikkia osaamiani kirosanoja ja lähdin lähistöllä olevan Lastusen luo surkuttelemaan tapahtunutta. Kun näin Lastun, hän tervehti minua sanomalla : "VITTU!!!". Selvisi että meillä oli samaan aikaan ollut taimenet kiinni. Romolla taisi olla hauskaa saamamiehenä seurata meidän toilailuja sivusta.
    Sisuunnuin ja palasin samaan kohtaan, sidoin siimaan Korkiksen tekemän Riko-vaapun. Vaappu-valinta oli mitä parhain sillä muutamaa heittoa enempää ei tarvinnut heittää kun taas oli taimen kiinni. Taas adrenaliinit helähtivät kropassa ja huusin kalalle: "Perkele pysy kaukana siitä putouksesta! Tuu tänne, sä et saa karata!".
Sain kuin sainkin kalan rantaan ja aloitin hurjan juhlinnan, kala tuntui todelliselta työvoitolta!

                                            Kuusaan taimen otti-Riko suussaan

                                      Meikäläinen aivan saatanan onnessaan, taustalla ottipaikka

Seurueen jäsenet varmaan luulivat aluksi että jokin on hätänä kun menin sutena riehumalla kertomaan että nyt se kala nousi. Kala oli 46-senttinen, kalakaverit onnittelivat saaliista ja kuvia napsittiin. Korkis aukaisi vieherasiansa ja antoi  minun valita sieltä vapaavalintaisen Rikon palkinnoksi siitä että sain hänen vieheellään  kalan, valkkasin upean 55-millisen vaapun ja olin kiitollinen.

                                      Kerta kiellon päälle, mää  ja kala
Kaloja nousi myös vastarannasta, mm. Roki  sai reissun isoimman kalan, 50-senttisen luonnonkalan. Komea luomutaimen piti sääntöjen mukaan palauttaa koskeen. Jyrze palasi vastarannasta hymyhuulella leiriin upea taimen mukanaan.

                      Jyrzellä naama näkkärillä ja hieno taimen käsivarsilla

Lastunen tunnetaan kovana taimentenkesyttäjänä, hänellä on myös toinen erikoistaito, hän on nimittäin loistava koskihaukikuiskaaja. Taimenkontaktien lisäksi hän onnistui myös Kuusaalla nappaamaan hauen alavirrasta, hauki sai kuitenkin pitää vapautensa.
  Leirissä Lastu nosti autonsa uumenista savustuspöntön tulipaikalle ja aloimme savustamaan muutamaa taimenta. Kalojen kypsymistä odotellessa makkaraakin paistettiin.

                                        PAR, Ysäri ja Korkis vartomassa apetta

                                             Ennen...

                                             
                                            ... ja jälkeen, herkullista!


Ruokailun jälkeen alkoi pikkuhiljaa koittaa kotiinlähdön hetki. Roki lähti hieman ennen pääjoukkoa palailemaan Itä-Suomeen. Ennen kotimatkaa direktoraatti teki päätöksen Kuusaa-palkinnon saajasta. Komean plakaatin lisäksi palkintona oli Djuzan valmistamat kevennetty ja jerkki, Jyrzen tekemä kevennetty ja Romon  vaappu jolla hän oli kurittanut Kuusaan taimenia. Rokin aikainen paluumatkan aloitus koitui onnekseni sillä isoimman kalan pyytäjän poissaolo edesauttoi isoimman melutason nostanutta kalastajaa saamaan upean Kuusaa-palkinnon. Palkinto myönnettiin allekirjoittaneelle, taas olin haltioissani ja äärikiitollinen!

         Palkinnonjakoseremoniassa palkinnon ojentaa Lastunen, Igors taustalla virallisena valvojana


Lopulta hajaannuimme omille teillemme, kaikille oli varmasti jäänyt reissusta hyvä mieli, parin päivän aikana oli porukkamme löytänyt hyvän kemian ja hauskaa oli ollut. Toivottelimme toisillemme hyvää jatkoa ja toivoimme että yhteisiä retkiä osuisi eteemme myös tulevaisuudessa.
Tampereelle päin aurinkoisessa säässä körötellessäni Kuusaalla vietetyt hetket pyörivät mielessäni  ja matka sujui huolettomasti, Pirkanmaan puolella aloin virittämään päätäni kalastusreissu-kanavalta koti-isä/puoliso-taajuudelle tietäen että vain viikon kuluttua taajuus muuttuisi jälleen kun edessä tulisi olemaan Kihniön taimenkosket...




          




2 kommenttia:

  1. Hienoa rapsaa,voi vittu mikä polte heräsi tehdä samalla porukalla samanlainen reissu uusiksi.
    Oli upea reissu.

    VastaaPoista
  2. Tattis, ei kummoista tekstiä multa mutta ainakin me asianomaiset saadaan tarinasta iloa irti...
    Jos uutta reissua sattumalta aletaan puuhaamaan niin mä valmis kuin partiopoika!

    VastaaPoista