JAE 14. KUUSISATAA KALAA

Joulun aikaan ostin Sotkamon Tiimarista kovakantisen kirjasen johon aion kauden aikana merkata vapavälinein saamani kalat. Sillä ei ole väliä onko vapana virveli-, pilkki-, onki- tai perhovapa.  Vihkoon mahtuu merkintätiedot kuudestasadasta kalasta, siksipä olen asettanut itselleni kauden saalistavoitteeksi 600 fisua. Tähän blogiosioon merkkaan listan kalalajeista ja vieheistä sitä mukaa kun Ahti suo  antejaan. Joistain kaloista lyön listan väliin kuvia.

1.Taimen liitsillä Tammerkoskesta 7.tammikuuta 2011, alamittainen
2.Taimen lusikalla Tammerkoskesta 17.tammikuuta 2011, 52cm, 1,5kg

                                                                      Numero 2
3.-15. Ahven pystypilkillä Tohlopista 6.maaliskuuta 2011, kaikki ruikkuja
16. Taimen lusikalla Tammerkoskesta 8.maaliskuuta 2011, 42cm

                                                                      Numero 16

17. Kiiski pystypilkillä Ähtärinjärvestä 25.maaliskuuta 2011
18.-20 Ahven pystypilkillä Näsijärvestä 1.huhtikuuta 2011
21. Hauki lusikalla Ähtärinjärvestä 21.huhtikuuta 2011

Numero 21

22. Kirjolohi lusikalla Viinikanjoesta 7. toukokuuta 2011

Numero 22

23. Taimen vaapulla Viinikanjoesta 7.toukokuuta 2011, 42cm

Numero 23

24. Harjus lusikalla Tammerkoskesta 10. toukokuuta 2011, alamittainen
25. Taimen liitsillä Tammerkoskesta 11. toukokuuta 2011, alamittainen
26. Ahven liitsillä Tammerkoskesta 11. toukokuuta 2011
27-28 Ahven pohjaongella Näsijärvestä 15. toukokuuta 2011
29. Särki pohjaongella Näsijärvestä 15.toukokuuta 2011
30-32 Ahven pohjaongella Näsijärvestä 15.toukokuuta 2011
33. Ahven jigillä Näsijärvestä 18. toukokuuta 2011
34. Ahven liitsillä Näsijärvestä 19. toukokuuta 2011
35. Ahven liitsillä Näsijärvestä 19. toukokuuta 2011, 25cm

Numero 35

36. Ahven Mato-ongella Näsijärvestä 22.5.2011
37. Särki Mato-ongella Näsijärvestä 22.5.2011
38.-41. Salakka Mato-ongella Näsijärvestä 22.5.2011
42. Ahven Vaapulla Näsijärvestä 22. toukokuuta 2011, 25cm
43. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 23.5.11
44. Särki mato-ongella Näsijärvestä 23.5.11
45-47. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 23.5.2011
48. Särki Mato-ongella Näsijärvestä 23.5.11
49. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 23.5.11
50-52 Särki mato-ongella Pyhäjärvestä 24.5.11
53. Ahven mato-ongella Pyhäjärvestä 24.5.11
54. Särki mato-ongella Pyhäjärvestä 24.5.11
55. Hauki lusikalla Ähtärinjärvestä 25.5.11, 55cm
56. Ahven lusikalla Ryötöltä 26.5.11
57. Hauki lusikalla Ähtärinjärvestä 26.5.11
58-59. Salakka vaapulla Ähtärinjärvestä 26.5.11 (kyljestä kiinni)
60. Hauki vaapulla Ähtärinjärvestä 26.5.11 70cm
61. Taimen liitsillä Kuorekoskesta 28.5.11
62. Taimen liitsillä Kuorekoskesta 28.5.11
63. Taimen liitsillä Kuorekoskesta 29.5.11, 40cm

Numero 63

64. Taimen lipalla Kuorekoskesta 29.5.11
65.-67 Särki mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
68. Kirjolohi mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11, 42cm

Numero 68

69. Särki mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
70. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
71. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
72. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
73. Särki mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
74. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
75.-78. Särki mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
79. Lahna mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11

Numero 79

80. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
81. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
82. Särki mato-ongella Näsijärvestä 3.6.11
83. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
84-86. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
87. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
88-89. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
90-91. Särki mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
92-93. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
94. Särki mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
95-96. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
97-99. Särki mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
100-101. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
102. Särki mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
103. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
104-105. Särki mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
106. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
107-108. Särki mato-ongella Näsijärvestä 5.6.11
109-110. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11
111. Kirjolohi mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11, 45cm

Numero 111

112-114. Särki mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11
115. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11
116. Särki mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11
117-118. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11
119. Särki mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11
120-121. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11
122-124. Särki mato-ongella Näsijärvestä 9.6.11
125. Ahven lipalla Ähtärinjärvestä 12.6.11
126-127. Hauki lusikalla Ähtärinjärvestä 13.6.11
128. Hauki jigillä Ähtärinjärvestä 13.6.11
129. Ahven lipalla Ähtärinjärvestä 14.6.11
130. Hauki lipalla Ähtärinjärvestä 14.6.11
131. Hauki vaapulla Ähtärinjärvestä 14.6.11
132. Ahven liitsillä Ähtärinjärvestä 14.6.11

Numero 132

133. Särki mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
134-137. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
138. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
139-141. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
142. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
143. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
144. Särki mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
145. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
146-147. Särki mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
148. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
149. Särki mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
150. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
151. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
152. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
153. Kiiski mato-ongella Näsijärvestä 16.6.11
154. Harjus lipalla Tammerkoskesta 19.6.11
155. Ahven lusikalla Tammerkoskesta 20.6.11
156. Ahven lusikalla Ähtärinjärvestä 22.6.11
157. Hauki vaapulla Ähtärinjärvestä 23.6.11
158. Ahven vaapulla Ähtärinjärvestä 24.6.11
159. Kuha vaapulla Ähtärinjärvestä 24.6.11, 44cm
160. Ahven vaapulla Ähtärinjärvestä 24.6.11

Numerot 158,159 ja 160

161. Hauki Vaapulla Ähtärinjärvestä 25.6.11
162-163. Kuha vaapulla Ähtärinjärvestä 25.6.11
164. Hauki vaapulla Ähtärinjärvestä 25.6.11
165-166. Hauki vaapulla Ähtärinjärvestä 26.6.11
167-169. Kuha vaapulla Ähtärinjärvestä 26.6.11

Numerot 167,168 ja 169

170-172. Kuha vaapulla Ähtärinjärvestä 27.6.11
173. Järvilohi vaapulla Tammerkoskesta 29.6.11
174. Ahven lipalla Tammerkoskesta 29.6.11
175. Järvilohi lusikalla Tammerkoskesta 29.6.11
176-179. Ahven liitsillä Tammerkoskesta 29.6.11
180. Kuha lusikalla Tammerkoskesta 29.6.11
181. Ahven liitsillä Naantalista 1.7.11
182-183. Ahven lipalla Naantalista 1.7.11
184. Hauki lipalla Naantalista 1.7.11
185. Ahven lipalla Korppoosta 2.7.11
186. Kolmipiikki käsin Houtskarista 3.7.11
187. Hauki lipalla Kustavista 3.7.11
188. Ahven lipalla Kustavista 3.7.11
189-191. Kuha vaapulla Ähtärinjärvestä 7.7.11
192. Hauki vaapulla Ähtärinjärvestä 7.7.11
193. Kuha vaapulla Ähtärinjärvestä 7.7.11
194-195. Ahven lipalla Tammerkoskesta 13.7.11
196. Taimen lipalla Tammerkoskesta 13.7.11
197. Ahven lipalla Tammerkoskesta 13.7.11
198. Järvilohi lusikalla Tammerkoskesta 13.7.11
199. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 14.7.11
200. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 14.7.11
201. Ahven mato-ongella Näsijärvestä 14.7.11
202. Salakka mato-ongella Näsijärvestä 14.7.11
203. Lahna mato-ongella Näsijärvestä 14.7.11
204-205. Ahven vaapulla Tarvaalankoskesta 15.7.11
206-209. Ahven lipalla Tarvaalankoskesta 15.7.11
210. Säyne lipalla Tarvaalankoskesta 15.7.11
211. Hauki lipalla Tarvaalankoskesta 15.7.11
212-215. Ahven lipalla Tarvaalankoskesta 15.7.11
216. Ahven lusikalla Tarvaalankoskesta 15.7.11
217. Ahven lipalla Jormasjoesta
218 Kirjolohi lipalla Jormasjoesta
219. Ahven lipalla Jormasjoesta
220. Kirjolohi lipalla Jormasjoesta
221. Ahven lipalla Jormasjoesta
222. Hauki lipalla Jormasjoesta
223. Harjus lipalla Jormasjoesta
224-234 Ahven lipalla Tipasjoesta
235. Hauki lipalla Tipasjoesta
236-263 Ahven lipalla Tipasjoesta
264-267. Ahven lipalla Tammerkoskesta
268-275. Ahven lipalla Tammerkoskesta 27. Heinäkuuta 2011
276. Kuha lipalla Tammerkoskesta 27.7.11
277. Ahven vaapulla Ähtärinjärvestä
278-281. Kuha vaapulla  Ähtärinjärvestä
282. Hauki lusikalla Ähtärinjärvestä


TAMMIKUU
Retkiä 6
Kaloja 2

HELMIKUU
Retkiä 1
Kaloja 0

MAALISKUU
Retkiä 10
Kaloja 15

Kalalajien osuudet kokonaissaaliista maaliskuun jälkeen:
Taimen    17,6%
Ahven     76,4%
Kiiski        5,9%

HUHTIKUU
Retkiä n.15
Kaloja 4

Kalalajien osuudet kokonaissaaliista huhtikuun jälkeen:
Taimen 14,3%
Ahven 76,1%
Kiiski 4,8%
Hauki 4,8%

TOUKOKUU
Retkiä: Kanske mycket
Kaloja 43

Kalalajien osuudet kokonaissaaliista toukokuun jälkeen:
Taimen 14%
Ahven 51,5%
Kiiski 1,5%
Hauki 6%
Kirjolohi 1,5%
Harjus 1,5%
Särki 12,5%
Salakka 11%

Vieheiden pyyntimäärät toukokuun jälkeen
Koukku + syötti: 24
Pystypilkki: 17
Liitsi: 8
Lusikka: 8
Vaappu: 5
Jigi: 1
Lippa: 1

Kalalajien osuudet kokonaissaaliista kesäkuun jälkeen:

JAE 13. MAALISKUU PIRISTÄÄ KALAMIEHEN MIELTÄ

Tiistai 8. maaliskuuta 2011 

Naistenpäivän aamu, pinkaisin ylös kuudelta koska olimme sopineet alakerran Jaskan kanssa kalastusreissusta. Aamukahvia hörppiessäni minulla oli vahva tunne tulevasta reissusta, tänään saattaa asiat onnistua. Tunnelmaa laski kun huomasin netistä että tiistai oli juhlapäivä, vanha kunnon sovinistisika Jaakoppi lähdössä kalaan naistenpäivänä... Ajattelin että onhan minulla aikaa korvata pikku kalareissu loppupäivän aikana. Retki tulisi olemaan vuoden kymmenes ja yhdeksäs Tammerkoskelle.

  Seitsemältä soitin Jaskalle ja herätin miehen unilta, sovimme että tapaamme pihalla puolen tunnin kuluttua ja niin tapasimmekin. Lähdimme tarpomaan kohti Tammerkosken yläosaa muutaman asteen aamupakkasessa.

    Aloitimme kalastuksen Pajasaaresta, pari tuntia siellä kului ilman tärpin tärppiä, lähdimme kohti alavirtoja. Matkalla kävimme M-kaupasta nappaamassa lämpimät kahvit, hyvää teki hörppiminen. Suosikkikauppamme myyjätätikin toivotti meille kireitä.

Kävellessämme välikosken kohdalla kohti Ratinaa vastaamme tuli kaksi lintujenruokkijaterroristimummoa jotka alkoivat yhteen ääneen papattamaan niin hurjaa kyytiä ettemme meinanneet saada sanaa väliin.

-         Älkää pojat sitten lintuja häiritkö!

-         Uivelot tuolla sukeltelee!

-         Yksikin sorsa ontuu, siihen on joku osunut!

-         Uivelotkin sukeltelee!

-         Kun menette tuohon niin varokaa lintuja!

-         Uivelot siellä sukeltelee!

Lopulta saimme muoreille väliin sanottua ettemme edes ole menossa heidän uiveloidensa luo. Tädit olisivat jatkaneet älämölöään varmaan maailman tappiin, jatkoimme siis määrätietoisesti matkaamme mukavaa päivää toivottaen. Jaska epäili että olimme juuri tavanneet kaksi Kummelihahmolaboratoriosta karannutta yksilöä.

    Ratinan suvannossa kalastus jatkui. Sidoin oman siimani päähän liitsejä, jigejä ja lusikoita.  Jätettyäni pohjaan lusikan, kaivoin repustani kelan johon oli puolattuna kuitusiimaa, otin vuoden ensimmäisen kerran kuidun käyttöön jotta viehemenetykset romuiseen pohjaan loppuisivat. Keli oli vieläkin hitusen miinuksen puolella mutta kuidulla kalastus onnistui. 

   Jaska aiheutti ohikulkeneessa pariskunnassa kummastusta näiden kysellessä kalantulosta, syy kummastukseen johtui siitä kun Jaska esitteli siiman päässä olevaa omatekelettä jossa ei ollut koukkuja laisinkaan.

  Kello oli vierinyt ja päätimme lähteä vielä kerran yläkoskelle. Heittelimme huviksemme Mältinrantaa vastapäätä, vesi oli niin matalalla että kaiteelta alas katsoessa näki parin metrin edestä kivipohjaa ilman vettä.

                                                    Vesi on lähtenyt rantaa pakoon

Valokuvaa ottaessani tippui avain kaiteen yli. Onneksi ei ollut vettä, jigillä sain avaimen ylös ongittua.

Vaikka väsy painoi jo kintereissä, päätimme mennä vielä Näsinsillan kupeeseen heittelemään, juttelimme että seuraavaksi on mentävä pilkille jotta saataisiin todennäköisemmin kalaa.

                                           Huh! Onneksi sain avaimen takas!

Kello oli hieman yli yksi kun kuului huuto: ”Vittu!”, vitun perään kuului molskaus. Luulin että Jaskalla tippui jotain tärkeää veteen, luulo oli väärä sillä miehellä oli taimen kiinni. Kala iski jigiin ja oli vihoissaan huulikorustaan, hyppy paljasti kalan olevan mitallinen. Kala kuitenkin kaikeksi harmiksi sai veuhdottua itsensä vapaaksi, tunnelma nousi pitkän tyhjänpyynnin jälkeisen tärpin ansiosta. Sidoin siimaani Abun Zigge-lusikan saadakseni heittoon pituutta. Heilautin lusikan luotimaiseen kiitoon ja se pamahti sillan kylkeen, kelasin lusikan takaisin todetakseni että kaksi kolmasosaa maalista oli karissut sen pinnalta. En vaihtanut viehettä vaan viskasin uudelleen, tällä kertaa lusikka viuhui sillan alle osumatta matkalla mihinkään, pienen upotuksen jälkeen tunsin kalan siiman päässä. Kelasin kalaa hetken alavirtaan hipihiljaa, kun huomasin että se on hyvin kiinni, huusin: ”KALA KIINNI! KALA KIINNI!”

Kala taisteli mukavasti ja sai adrenaliinit kehossani liikkeelle. Sain sen nautinnollisen väännön jälkeen rannalle, silmämääräisesti kala oli mitallinen, tarkistin asian nopeasti ja silmämittaus oli ollut oikeassa.Kalan pituus oli 42 senttiä.

Otin kalalta nirrin pois, sytytin kaatosavut ja olin äärimehuissani. Kala nappasi ennen puolta kahta, noin kymmenen minuuttia Jaskan tärpin jälkeen. Neljän Tammerkosken maisemissa tehdyn tyhjänpyyntireissun jälkeen olin palannut saaliskantaan! 

                                        Kala käsissä ja kessu huulessa on helppo olla nessinä!

                                          Aina ei vieheen tarvitse näyttää sateenkaarelta

Heittelimme vielä tovin ja lopulta painuimme kohti kotia, sinnikäs kalastus oli tuottanut molemmille kalamiehille taimenkontaktin, saas nähdä kohdistuuko seuraava reissu sittenkään pilkkijäille...

JAE 12. AHVENTEN ANSIOSTA NAAMAKARVAT SAAVAT KYYTIÄ

Sunnuntai 6.3.2011

Aamulla ennen yhdeksää lähdin ajelemaan kohti ystäväni Markustuksen asuinkulmia. Ennen kuin poikkesin rantaväylälle näin ojanpientareella pomppivan talviasuisen kärpän, päätin että city-kärpän näkeminen täytyi olla hyvä enne. Olimme sopineet Markustuksen kanssa että sunnuntaina mennään pilkille.
  Lämpötila oli aiempia päiviä hieman kirpeämpi, mittari näytti kymmentä pakkasastetta ja tuuli oli siirtynyt puhisemaan pohjoisesta. Positiivisesti ajatellen pakkanen oli hyvä juttu, eipähän ainakaan hanki upottaisi jäällä.
   Markustuksen tykönä joimme kaffet ennen kuin lähdimme matkaan, kohteenamme oli Tohloppi. Tohlopin järvestä ennen reissua minulla oli kokemusta yhden pikaisen kalattoman virvelireissun verran.
Järvi on 67 hehtaarin kokoinen vesi Tampereella, syvin kohta on 12 metriä. Lajisto on erittäin mielenkiintoinen; haukia, ahvenia, särkiä, lahnoja, kiiskiä, kuhia, siikoja, taimenia, kirjolohia, ankeriaita, harjuksia ja täplärapuja. Suurin osa lajeista on istutettuja.
  Aurinko paistoi kun astelimme jäälle, taktiikkamme oli yksinkertainen, etsitään valmiita reikiä kun oma kaira on niin paskassa terässä. Löysimme kolme lähetysten olevaa reikää ja kairasimme vielä neljännen, olosuhteet kohdillaan sunnuntaipilkkijöille! Pilkkiretki oli minulle ensimmäinen tänä vuonna, Markustukselle ensimmäinen viiteentoista vuoteen.

                                       Markustuksella tärppää, tällä kertaa kala pääsi vielä irti

Istuin alas ja tiputin pystypilkin pilkkireikään, ei mennyt kuin hetki kun ensimmäinen ahven oli jäällä. Ahvenen kavereita alkoi nousta ja pian jäällä hillui jo kuusi kalaa niskat nurin. Kaikki ahvenet olivat hirmu pieniä mutta ne pidettiin ylhäällä koska ne tulisivat pääsemään Markustuksen Heimo-kissan ruuaksi.
Markustuksella oli tärppejä mutta kalan pirulaiset eivät tulleet ylös, irtoavat kalat eivät tunnelmaa pilanneet, nautiskelimme päivästä vanhoja muistellen ja kessutellen. Yhdessä vaiheessa kala nappasi ja aloin vetää siimaa ylös, siima katkesi. Mikä lie pikkuhauki vei pilkin...
Olimme jäällä kolmisen tuntia, sain saaliiksi kolmetoista ruikula-ahventa, yhden päästin vapaaksi, muut lähtivät mukaan. Kalantulo tarkoitti myös sitä että sain itseltäni luvan leikata härskit  naamakarvani veks.
Miten kävi Markustuksen kalansaaliin? Viidentoista vuoden tauon jälkeen tehty comeback onnistui sillä  lopulta ahven otti onkeen pysyvästi, reissu onnistui siis täydellisesti! Seuraavan pilkkikerran väliin tuskin mahtuu viittätoista vuotta sillä sovimme että pilkille on päästävä pian uudelleen.

                                                                     Se on siinä!












http://www.tokasu.fi/kuvat/pohjak.jpg

JAE 11. MAALISKUUN ENSIMMÄINEN TAIMENJAHTI

Torstai 3. Maaliskuuta 2011

VALMISTELUT

Huomenna perjantaina aloitan päiväni pitkästä aikaa kalastuksen merkeissä. Kulkuni vie tietysti Tammerkoskelle, retkiä on tältä vuodelta alla seitsemän joista kolmella on ollut kalatapahtumia. Retkelle otan yllätysvavan, nimittäin naisellisen Ugly Stick Pinkin ja siihen kuuluvan ihanan kelan, hommasin vermeen Seinäjoen Honkkarista hurjaan 26 euron hintaan. Siimaksi puolasin siihen 0,2mm Tarantula-monosiimaa josta minulla ei ole aiempaa kokemusta. Kalastusinstrumentin suhteen täytyy siis pitää sormet ristissä jotta se kestää kalastusta.
Vieherasioita lähtee mukaan kaksi, ne on täytetty lähinnä itsetehdyillä vieheillä. Liitsit, vaaput ja Hornet-lusikka edustavat omien kätteni tuotoksia. Tehdaspeleinä on mukana muutama lusikka ja kaksi jigiä.

Virvelin ja vieheiden lisäksi mukaan lähtee seuraavat kamppeet: termari, tupakkaa, voitonsikari, aurinkolasit, varasiima, heittokoho, kamera, haavi, mitta, suklaata, tulitikut, puhelin, puukko, pihdit, vettä, muistikirja ja paljon lämmintä vaatetta.
Kuvia ja tarinaa retkestä seuraa joka tapauksessa, vaikka jäisin ilman saalista... Haluaisin mielelläni vaikka muikun saada, sillä olen päättänyt leikata viikseni aina kalaisan retken päätteeksi. Pitkät pakkaset ja hoidettavat velvollisuudet ovat muuttaneet naamatauluni ulkonäöltään Pellonpääläiseksi.  Jos koski ei suo antejaan, on mentävä pilkille ennen kuin ihmiset alkavat haukkumaan Staliniksi.

                                                                  Onko se Irwin?
 Perjantai 4.maaliskuuta

                                         TAMMERKOSKI ALAS JA TAKAISIN YLÖS

Heräsin aamulla jo puoli kuudelta ja aloin malttamattomana pistämään itseäni valmiiksi, lähtöä piti kuitenkin viivyttää seitsemään koska Belmont-varastoni kaipasi täydennystä, reservejä sain lähikaupasta.
Kävelin  suorin tein Pajasaareen ja aloitin kalastuksen pikkuvirrasta liitsillä.

                                                                 "Pikkuvirta"

Kaloja ei kuulunut, siirryin kohtaan josta olin enkkataimenen saanut. Siirtymä ei ollut turha sillä kala puri lusikkaa syvän reunalla, se sai kuitenkin rimpuiltua itsensä irti, kalastusinto nousi kovasti. Uitin vaappuja, lusikoita, liitsejä ja jigiä, kaloista ei kuulunut mitään. Iloa tuotti omien vaappujen hieno uinti, ainoastaan paskapökäleennäköinen oksavaappu vikuroi siiman päässä, sille pitää säätöjä kesään mennessä tehdä.

                                                   Siltojen välissä oli tovin  kala kiinni

                                                  Mikä lie koskelokin ylävirrassa hengaili

Aikani ylävirrassa kalasteltuani päätin jatkaa matkaa, kävelin ihmisruuhkassa kalavermeiden kanssa, tuli sellainen olo että en kuulu joukkoon. Finlaysonin kohdalla tapasin ystäväni Tiinan ja vaihdoimme pari sanaa, minulle tuli melkein syyllinen olo kun toinen on menossa kiiruussa töihin ja itse vain arkena vavan kanssa hillun.
Välikoskea mennessäni hieman kalastelin, sieltä ei kuitenkaan mitään kuulunut joten jatkoin matkaani Ratinan suvannon suuntaan...

                                                                      Välikoskea

Suvannon huitteilla kalastelin ja samalla kuuntelin kännykän kautta radiota, yhdessä mielenkiintoisessa ohjelmassa vanha  kunnon ateisti Kari Enqvist yritti ymmärrettävästi kertoa tavan tallaajille maailmankaikkeudesta. Saalista ei suvannosta kuulunut, yhden siimanipun riuhdoin pohjasta ja sen mukana tuli lippauistin. Ihmispelkoiselle suvanto ei ole hyvä paikka sillä useampi ohikulkija jumittui juttusille kyselemään kalantulosta tai selittämään omia kalajuttujaan. Minulla ei ole ohikulkijoita vastaan mitään, kunhan eivät jää kohdalle liiaksi asumaan, niin ja paskojen juttujen selittäjät saisivat ärsyttämisen sijaan kirjoittaa omaa blogia...
     Reissu alkoi iltapäivällä jo vähän tuntumaan kropassa, en ollut koko päivänä nauttinut kuin pillimehun ja suolapähkinöitä. Lähdin kalastellen siirtymään kohti ylävirtaa. Päivän keli oli aamupakkasesta muuttunut plusmerkkiseksi, tuulta oli pitänyt jatkuvasti. Virran juoksutus oli ollut kovaa sillä vesi oli erittäin matalalla.
Kosken yläosassa Mältinrantaa vastapäätä heittelin jigiä ja samalla testasin uuden teleskooppihaavini ulottuvuutta, iloisena totesin että huolimatta korkeasta kalastuspaikasta minun on tulevaisuudessa mahdollista koukata kala talteen myös kyseisestä paikasta.
Päätin mennä vielä Näsinsillan kupeeseen koittamaan muutaman heiton. Kun pääsin perille, löysin kolme äijää virvelit kädessä. En jaksanut änkeä sekaan tyydyin vain vaihtelemaan kuulumisia. Yksi äijistä oli saanut 50-senttisen hyvännäköisen taimenen. Heput olivat sukeltajia, heiltä sain tietooni yksitoistametrisen montun sijainnin, tärkeä tieto tulevaisuutta katsoen...
Kun pääsin kotiin, huomasin että kalastusreissu oli kestänyt kahdeksan tuntia, pohkeissa kieltämättä tuntuikin siltä sillä en ollut koko aikana kertaakaan istahtanut perseelleni. Uusi virveli siimoinen selvisivät reissusta hyvin, harmittavasti kaloja ei noussut, en vieläkään saanut itseltäni lupaa parranajoon, onneksi parin päivän päästä pilkkireissu tulisi armahtamaan minut.

JAE 10. KANANPOJASTA VEDENELÄVÄKSI

Liitsien- ja vaappujenvalmistuksen lomassa olin toisinaan pohtinut millaista olisi omin käsin saada aikaiseksi lusikkauistin. Eräänä lauantaina rakkaani valmisti uunissa hornetteja. Hornetit ovat herkullisia siitä huolimatta että ne ovat kananlihaa.  En ole koskaan erityisemmin pitänyt kananlihan syömisestä, syy tähän johtaa lapsuuteeni jolloin kodissani oli lemmikkinä kanoja. Kanoilla on typerän eläimen maine mutta kokemusteni perusteella maine ei ole täysin ansaittu, kanojen yhdyskunnissa vallitsee tarkat säännöt joiden noudattamista valvoo johtava kukko.  Ruokailun päätteeksi istuin ruokapöydän ääressä ähkyssä ja katselin edessäni olevia kananroippeita.

                                                                  Ilmiselvä vieheaihio

Ikäiselläni viriilillä 27-vuotiaalla miehellä voisi kuvasta tulla ensimmäisenä mieleen naisen jalkoväli, satun kuitenkin olemaan viriili kalastusintoilija joten koin idealampun pääni sisällä enkä nähnyt pillua vaan  tunsin että nyt on aika valmistaa elämäni ensimmäinen lusikka, lähtökohtana kananluu!

     Ensimmäiseksi pyörittelin luiden ympärille sidontalankaa, materiaaliltaan jotain ohutta metallia. Langan tarkoituksena oli pitää luut valmistuksen alkuvaiheessa kasassa ja toimia alustana liimalle.

Langanpyörittelyn jälkeen otin esille kakskomponenttiliiman. Liimaa hivelin ympäri aihiota jotta keskiaukko menisi osittain peittoon.

Seuraava vaihe vaatikin jo vähän pohdintaa. Aluksi pohdin että poraisin vieheeseen päihin reijät siimaa ja koukkua varten, luovuin kuitenkin ajatuksesta koska totesin että patentti ei tulisi kestämään. Otin akkuporakoneen  käteeni ja porasin reijät molempiin päätyihin. Reijistä ujutin vieheen läpi millisen rautalangan ja tein päihin lenkit joiden päät ängin vieheen uumeniin.

Rautalanka paikoillaan, sitten tarvitaan uistimelle painoa! Otin kanauistimen mukaani ampumaradalle ja paukutin siihen kuteja, ei vaan. Porasin sattumanvaraisesti aihioon reikiä joihin sopivasti mahtui ilmakonpanoksia. Painotus meni arvailuksi kun en tiedä lusikanpainotuksesta hevon persettä.

Painotuksen jälkeen heitin  porakoneen nurkkaan ja siirryin maalaushommiin. Maalasin aihion Miranolin hopeisella koristemaalilla, kun maalikerros oli päällä huomasin kuinka epätasainen pinta oli.

Otin jälleen epoksiliiman käyttöön paikatakseni epätasaisuuksia. Santapaperilla pakotin kanaviehettä halumaani muotoon.

Seuraavan maalauskerran tulos näytti jo huomattavasti paremmalta.

Nyt kun lusikka oli koristeluvalmis, lähdin ryöstöretkelle esikoistyttäreni tatuointivarastolle... Löysin tribaalikuvan ja päätin että tällä viehe koristuu ottipeliksi.

Kun tribaali oli kyljessä, päätin lähteä kellariin lakkauspuuhiin. Upotin teokseni uretaanilakkaan ja koin puristusta rinnassani kun hopeamaali alkoi lakan vaikutuksesta valumaan siirtokuvan päälle. Manaillen palasin yläkertaan ja mielessäni  puhkuin että tämä ei jää tähän.
Maalasin vieheen uudelleen hopealla ja kävin ryöstämässä uuden siirtokuvatatskan, tällä kertaa kukkasen. Kiinnitin sen vieheen keskivaiheille iskupisteeksi. Seuraavaksi lurautin puolisoltani saatua kynsilakkaa Kindermunayllätyksen suojapallonpuolikkaaseen ja sotkin siihen violettia hilettä. Eikun kynsilakkailemaan...

Vieheestä tuli silmissäni oikein kaunis, ajattelin että tribaalikuvan turmeltuminen oli hyvä asia, tribaalit ovat niin mennyttä aikaa. Ennen kuin uskalsin palata kellariin koittamaan uutta lakkauskertaa, tein kynsilakasta lusikkaan pienen suojakerroksen jotta maali ei reagoisi lakan kanssa.
Lakkaus onnistui ja näin syntyi ensimmäinen...

                                                             ...HORNET-LUSIKKA

JAE 9. VALKEINEN KUOPION KESKUSTASSA

                                               Valkeinen Rosariumin suunnalta nähden

Vuonna 2007 työskentelin Valkeisen lammen ympäristössä kaupungin leivissä puutarhurina. Kaupunki on satsannut paljon dollareita lammen ilmeeseen, pensas- ja perennaistutuksia ja erikoisia puulajikkeita löytyy runsaasti. Lisäksi leikki- ja urheilupaikat ovat melko uusia, lampi sijaitsee Niiralan nurkilla. 
Lammella työskennellessäni erityisenä silmäteränäni toimi Rosarium jossa kasvoi noin 60 erilaista ruusulajiketta, tein rosariumista ja ryhmäruusujen ulkokasvatuksesta puutarhakoulun  päättötyöni.  Valkeinen oli täydellinen työympäristö koska lampea kierteli päivittäin kauniit naiset, silmänilo työn lomassa pitää motivaation kohdillaan... Keväällä aloittaessani työt en ollut harrastanut aktiivista kalastusta vuosiin. Kesän aikana lampea kierrellessäni ja kalajuttuja paikallisilta kuullessani päädyin ratkaisuun palata lapsuuden rakkaan harrastuksen pariin.  Ostin loppukesästä Prismasta virvelisetin ja vieheitä.

                                           Rehevöitymistä vastaan käytetään kovia otteita

   Kävin lapsuudenystäväni Eeron kanssa usein lammella koittamassa kalastusonnea, onnemme ei ollut hääppöinen, ahven silloin hauki tällöin. Lammessa on todella laaja kalasto; kuhia, haukia, siikoja ja vaikka mitä, lisäksi rapuja möyrii pohjassa ja uivia pienpetonisäkkäitä on mahdollista bongata. Yksi kalastusmaneereistamme liittyi lohikaloihin. Kun kalastusinto oli tyhjänpyynnin lomassa tyrehtymässä, muuttui fiilis täysin jos jompikumpi hihkaisi: ”LH!”. 

                                               LH! Eikun se onkin kansalliskala...

”LH” on koodi sanalle lohihälytys. Koodin lainasimme 80-luvun taideklassikkoelokuvasta ”Missä kundit, siellä kiltsit”, elokuvassa nuorukaiset huusivat kuuman pulun nähdessään ”NH”, heidän koodinsa tarkoitti luonnollisesti naarashälytystä. Vaikka usein koimme lohihälytyksiä, emme koskaan  moisia ylös saaneet, tunnelmaa kalat kuitenkin aina nostattivat. Lammella kävi usein mystinen Hakkarainen, keski-ikäinen hiljainen mies joka lähti aina pois lohisaaliin kanssa, hän oli kalastusidolimme, jälkeenpäin olen epäillyt että hän saattoi omata taikavoimia.

                                                Elämäni ensimmäinen hauki 
                                             Minnow Spoonilla nousi Valkeisesta

       Viime kesänä heinäkuun puolessa välissä lähdimme perheeni kanssa kohti Sotkamoa, yövyimme matkan varrella ystäväni Eeron tyhjillään olleella kämpällä joka sijaitsi tuolloin Valkeisen äärellä. Retkeä edeltävänä iltana luin Hesarin verkkosivuilta että Valkeiseen oli  hukkunut nuorukainen, tästä huolimatta pakkasin kalavehkeet ja aioin seuraavana päivänä kalastaa lammesta jossa oli sattunut tragedia.

   Kuopioon päästessämme otin päivällä pienen hetken itselleni ja kävin koittamassa kalaonneani, vuodet olivat tehneet tehtävänsä, ahkera kalastaminen oli antanut minullekin jo jonkinmoiset taikavoimat sillä pienessä hetkessä olin saanut jo paljon ahvenia ja pari haukea,  taikavoimani eivät kuitenkaan vielä olleet nousseet Hakkaraisen tasolle sillä lohikalaa en saanut pilkittyä. Illalla lasten nukahdettua palaisin uudestaan veden ääreen

    Illalla kalastelin ja odottelin ystävääni Hansia saapuvaksi, Hans on Frankfurtissa kasvanut  lähiön kasvatti joka muutti 17-vuotiaana Pohjois-Savoon, hän on äitinsä puolelta suomalainen ja näin ollen puhuu täyttä suomen kieltä, pienellä saksa-aksentilla. Hans ja Ossi-koira saapuivat ja alkujutustelun jälkeen heitin lipan lampeen, annoin UL-tikun miehelle ja kehotin alkaa pyörittämään kampea. Hansin kalastus-ura alkoi heti saaliilla sillä ahven puri lippaa juuttuen sen koukkuun kiinni, upeaa alkua seurasi ongelmia. Suomessa maalla kasvaneen on vaikea käsittää kuinka hankalaa voi olla heittää virvelillä jos sitä käsittelee heppu joka vasta reilu parikymmenvuotiaana koskee ensi kertaa virveli-aparaattiin. Kymmeniä vavanheilautuksia kului ja viehe tippui kerta toisensa jälkeen jalkojen juureen. Työvoitto koitti lopulta ja Hans alkoi saada otetta tekniikasta, hyvä mieli valtasi kalastajan ja opettajan kun Lotto-lippaan nappasi sorva! Ei ole väliä onko aloittelija viisi-vai kaksikymmentäviisivuotias, ensimmäisen kalan saavutus hehkuu ilona ja ylpeytenä silmissä ja koko olemuksessa. Myöhemmin kesällä Hans tuli vierailulle Tampereelle ja kävimme kalastusliikkeessa mistä hänelle tarttui mukaan elämän ensimmäinen virveli, annoin hänelle kotiinviemisiksi vielä läjän uistimia kalastusuran käynnistämiseen.

                                                        Hans ja Ossi lammen tykönä

   Illan sävy muuttui  kun meitä lähestyi horjuvin askelin viisikymppinen mies, hän tuli luoksemme ja ajattelimme että voi perse, juoppoako tässä nyt pitää  kalastuksen lomassa kuunnella.

Mies kyseli aluksi vaisuna onko kalaa tullut, sitten hän sanoi:

-         Minun poikani hukkui eilen tähän lampeen.

Hesarin tavanomainen hukkumisuutinen muuttui yhtäkkiä käsinkosketeltavaksi, laskin silmänräpäyksessä virvelin käsistäni ja sanoin: ”En tiedä mitä voin sanoa”.

Miehen poika oli lähtenyt jurrissa uimaan ja takertunut kultaleväkasvustoon, seurauksena hukkuminen. Kun mies kertoi pojastaan, selvisi että poika oli ollut samanikäinen kuin minä ja lastenkin lukumäärä oli tismalleen sama. Keskustelimme murtuneen isän kanssa puolisen tuntia kunnes puristimme toisiamme kädestä ja toivotimme parempaa jatkoa. Näytti jotenkin vaikuttavalta kun surunmurtama mies käveli ylös Rosariumin portaita pimentyneessä illassa.

Emme Hansin  kanssa enää jaksaneet intoutua enempään virvelöintiin vaan kävelimme  vastarannalle katsomaan kukin ja kynttilöin koristeltua kohtaa josta poika oli tietämättään lähtenyt viimeiselle uintireissulleen. 

 

JAE 8. POLTINKOSKELLA 10. ELOKUUTA 2010

Säätiedotukset lupasivat että pahimmat ukkosmyräkät olivat taaksejäänyttä elämää kun naapurini Jaskan kanssa lähdimme aamusella puoli seitsemältä ajelemaan kohti Ikaalisia ja Poltinkoskea. Ajellessa juttelimme toivekaloista, minä toivoin taimenkontaktia.

Jaska: ”Tää saattaa kuulostaa vähän oudolta mutta mä haluaisin saada hauen. En oo vielä tänä vuonna saanut syömähaukea.” Jaskan haukihimo johtui siitä että suurin osa hänen kalastuksestaan oli tapahtunut Näsijärvellä, Tampereen pään ”Nässy” ei ole hauenkalastajan paratiisi, paremminkin helvetti koska siellä harvoin törmää haukeen.

 Paahdoimme Tampereelta Manso Campingin kahvilan eteen päivystämään ja odottamaan että milloinkahan päivystäjä saapuu paikalle, no ei  siinä tupakkia kauempaa kulunut kun luvanmyyjäheppu jo saapui paikalle. Luvat maksoivat 15 euroa per pläsi, kaupan päälle saimme tietoa koskien tilanteesta ja karttaprosyyrin, kartta oli oikein hyvä ja tarpeellinen.

            Saavuimme paikan päälle ennen kahdeksaa ja stoppasimme auton virallisen nuotiopaikan viereen, virittelimme kamojamme ja suuntasimme nenämme alavirran suuntaan. Minä otin testiin uusimman heräteostokseni, avantouintitossut joita ostaessani otaksuin kesäisen koskimeiningin muuttuvan entistä mukavammaksi. Tossut osoittautuivat retkellä oikein mukaviksi, joskin niiden pitävältä näyttävä pohja osoittautui liukkaaksi jo ensimmäisten kiviloikkien hetkellä. Liukastuin perseelleni  koskikiven päälle, onneksi vapa ei särkynyt eikä vaatteet täysin kastuneet, posket kuitenkin punehtuivat hävetyksestä.

   Koskipauhut eivät olleet komeimmillaan inkkarikesän jäljiltä mutta kalastamaan pystyi kuitenkin, luotto rasvaeväisten saantiin sen sijaan ei ollut huipussaan veden lämpötilan tähden. Rämmimme hissukseen ryteikköjä pitkin alaspäin. Ensimmäinen kala antoi odottaa itseään yllättävän pitkään, lopulta kuitenkin sain miedosta virrasta Meppsillä mitättömänkokoisen ahvenen, jee, nollapeikko pois hartioilta!

    Saavuimme myllylle, Jaska jäi kalastamaan sen yläpuolelle kun taas minä laskeuduin upean kivikon viertä myllyn alapuolelle. Löysin kallioon pultatun traktorinistuimen jossa oli paikka oluelle ja vavalle, voi kuinka mukavaa siinä oli istuskella! Sidoin siimaan jigin ja heitin sen virran reunaan, kala tarttui kiinni ja kelasin sen luokseni, vuoden ensimmäinen säyne. 

                                                                          Mylly

                                           Penkki jossa juomapulloteline

 Jaskakin saapui paikalle, hänen retkitavoitteensa täyttyi kun hauki nappasi Lotto-lippaan.

                                                         Saalistavoite täytetty

Minä lähdin uusine tossuineni parikymmentä metriä alaspäin etsimään matalampaa vettä kahlaustarkoitukseen. Aurinko paistoi hellivästi ja vesi oli niin lämpöistä että virrassa oli mukavaa käppäillä ja kalastaa, näin kuinka ahvenet seurasivat vieheitäni ylävirrasta. Henkisesti taivaalleni ilmestyi tummia pilviä kun uusi Stealth-kela alkoi fidduilemaan minulle, sanganpalauttaja löystyi siten että pari kertaa siima katkesi kun se kiilautui väärään paikkaan. Kahlasin keskellä virtaa olevalle kivikolle ja vaihdoin siellä kelaan uuden siiman sekä ruuvasin löystyneen ruuvin kireäksi.

   Elokuinen sää osaa olla oikukas, kaunis ja aurinkoinen  ilma muuttui yhtäkkiä sateeksi ja niinpä päätimme lähteä takaisin autolle, kävelimme pellonviertä etenevää polkua johon sade oli taittanut raakasti nokkosia sääriemme iloksi. Vedentulo yltyi niin hillittömäksi että päätimme lähteä Parkanoon ostamaan vähän evästä.

   Palatessamme eväänhakureissulta poliisi näytti meille pysähtymismerkkiä.

   -    Tuolla on rekannosto käynnissä, toinen kaista on suljettu. Me päästämme teidät etenemään.

-         Kiitos! (Ja ei muuta kuin talla pohjaan)

-         SEIS!!! Ei me vielä päästetä!

-         Oho, sori herra poliisi, käsitin puheenne väärin.

-         Nooh, ei se mitään, odota että annan merkin.

Päätimme koittaa uutta kalapaikkaa, ajoimme virran yläpäähän. Jälleen tiemme erosivat kun minä lähdin katsomaan paikkoja alavirrassa. Löysin makean putouksen ja aloin virvelöinnin. Ei mennyt kauaakaan kun olin saanut jo mukavasti ahvenia joista jotkut olivat oikein mukavan kokoisia, etenkin liitsit olivat ahvosille mieleen. Keräsin kaloja pieneen lätäkköön joka oli muotoutunut kallioon. 

                                            Putouksen alaosa oli tupaten täynnä ahvenia
Aloin miettiä että olisi ehkä hyvä mennä kertomaan Jaskalle että nyt on hyvä paikka löytynyt, painuin takaisin ylävirtaan. Löysin Jaskan todella miedon virran ääreltä: ”Täällä tulee hauki suunnilleen joka heitolla!”. Päätin testata asiaa, kyllä kalat olivat syömätuulella, yksi hauki vei minulta Lotto-Lipankin. Jaskalla oli ollut kiinni jokin hopeakylkinenkin kala, sen rotu jäi arvoitukseksi. Tästä eteenpäin kalastuspäivämme tulisi olemaan kalantäyteinen. Esittelin Jaskalle ahvenpaikkani, Jaska näki kuinka jokin isompi kala tuli putouksen mukana alas.

  Jälleen päätimme koittaa uutta paikkaa, löysimme mökin pihaan jonka vieressä oli pato, lähdimme rämpimään pitkin tiheäkasvuista niemekettä alavirtaan päin. Niemekkeen kärjessä aloimme kalastuksen, kalaa tuli jatkuvalla syötöllä, ahvenia, haukia ja Jaskalle komea säynekin. Keskustelu alkoi kulkemaan tähän malliin:

-         Huoh, taas on kala kiinni, hauki tällä kertaa.

-         Joo, mullakin on kala, ahvenen ruikula.

                                                         Jaska ihmettelee säynettä

                                                             Hauelta lähti nirri

Sade oli jatkunut pitkin päivää, välillä oli ollut pieniä taukoja. Emme olleet kuunnelleet radiota koko päivänä, mielessäni  pyöri välillä edellispäivien uutiset Venäjän maastopaloista jotka olivat leviämässä Tsernobylin ”hehkuvalle” maaperälle, pelkona oli että radioaktiivista tavaraa nousisi taivaalle ja että se sataisi ihmisten päälle. Jos tietämättämme olisimme viettäneet kalastuspäivämme laskeumasateessa, olisivat päivämme taatusti luetut.

  Menimme välillä käymään auton luona evästauolla, atrian jälkeen lähdimme takaisin samaan paikkaan, Jaska huomasi ison ja pitkän haavin nojaamassa mökin seinään:

-         Pitäiskö ottaa haavi mukaan jos vaikka sattuis isompi kala siiman päähän?

-         Paskanmarjat! Kyllä me ny saatana kalat saadaan ylös ilmankin.

Voi miten väärässä olinkaan itsevarmuuksissani...   Rämpiessämme niemekettä pitkin, löysimme keltavahveroita ja herkkutatteja, päätimme kerätä ne paluumatkalla. Kalastus jatkui ja kalatulo myös, ahvenia ja perushaukia kunnes räpsähti...

  Heitin 9-grammaisen Loton vesikasvilautan viereen ja näin hurjan pyörteen. Hauen piru oli kiinni vieheessä ja tällä kertaa ei ollut kyse mistään peruspötköstä. Vapanani oli UL-Catana, siimana 0,2mm monofiilia, peruketta ei tietenkään ollut... Kalalla oli hurjat vääntövoimat ja Catana oli kaksinkerroin kun yritin pistää kalalle kampoihin, adrenaliinia oli kehossa rutkasti. Odotin koko ajan hetkeä jolloin hauen purukalusto pistää siiman poikki, viehe oli onnekkaasti siten kiinni ettei katkeamista tapahtunut. Taistelu vei aikaa ja aloin saada kalan lähelle rantaa, kala näyttäytyi ja oli aivan kaamea mölli! Sydän alkoi hakata ja mietin että nyt jos tuo saan niin kuuden kilon ennätys saattaa joutua romukoppaan. Kala otti hurjan spurtin rannasta ja kelan jarru huusi kunnes, viehe  irtosi kalan suusta.

-         PERKELEEEEEEE!!!!!

-         Muistatko kun ehdotin että otettais se haavi? Sillä olis saanut tuon napattua siitä rantavedestä.

-         PERKELEEEEEEE!!!!!

Alkuun pettymys oli suuri mutta se haihtui kuitenkin nopeasti, pääasia että  jättihauen pääsi edes näkemään, se oli upea otus. Lottokin säilyi loppuun asti siiman päässä.

   Jatkoimme vielä jonkin aikaa kalastusta, jättihauki ei enää halunnut näyttäytyä, sen sijaan muuta kalaa nousi. Päivä oli jo edennyt iltaan ja hämärä alkoi laskeutumaan, oli aika alkaa lyödä pillit pussiin, matkalla autolle keräsimme kohtaamamme sienet talteen. Kylmälaukussa oli ahvenia minulle ja Jaskalle kaksi hyvää haukea.

  Ajelimme Ikaalisista Tampereelle, radiosta tuli jokin tylsä keskusteluohjelma jonka aiheena oli tylsästi pesäpallo, Jaska alkoi tuhisemaan etupenkillä. Minä ajelin mietteissäni ja polttelin tupakkia, eniten aatoksia sai irronnut hauki.

Seuraavana päivänä Jaskan kotona syötiin haukea kanttarellisoosilla, minun perheeni pääsi herkuttelemaan paistetuilla ahvenilla joiden kanssa nautittiin voissa paistettuja herkkutatteja.

Poltinkosken reissu palkitsi meidät mahtavalla kalastuspäivällä, kymmenillä kaloilla ja herkullisilla aterioilla!