JAE 8. POLTINKOSKELLA 10. ELOKUUTA 2010

Säätiedotukset lupasivat että pahimmat ukkosmyräkät olivat taaksejäänyttä elämää kun naapurini Jaskan kanssa lähdimme aamusella puoli seitsemältä ajelemaan kohti Ikaalisia ja Poltinkoskea. Ajellessa juttelimme toivekaloista, minä toivoin taimenkontaktia.

Jaska: ”Tää saattaa kuulostaa vähän oudolta mutta mä haluaisin saada hauen. En oo vielä tänä vuonna saanut syömähaukea.” Jaskan haukihimo johtui siitä että suurin osa hänen kalastuksestaan oli tapahtunut Näsijärvellä, Tampereen pään ”Nässy” ei ole hauenkalastajan paratiisi, paremminkin helvetti koska siellä harvoin törmää haukeen.

 Paahdoimme Tampereelta Manso Campingin kahvilan eteen päivystämään ja odottamaan että milloinkahan päivystäjä saapuu paikalle, no ei  siinä tupakkia kauempaa kulunut kun luvanmyyjäheppu jo saapui paikalle. Luvat maksoivat 15 euroa per pläsi, kaupan päälle saimme tietoa koskien tilanteesta ja karttaprosyyrin, kartta oli oikein hyvä ja tarpeellinen.

            Saavuimme paikan päälle ennen kahdeksaa ja stoppasimme auton virallisen nuotiopaikan viereen, virittelimme kamojamme ja suuntasimme nenämme alavirran suuntaan. Minä otin testiin uusimman heräteostokseni, avantouintitossut joita ostaessani otaksuin kesäisen koskimeiningin muuttuvan entistä mukavammaksi. Tossut osoittautuivat retkellä oikein mukaviksi, joskin niiden pitävältä näyttävä pohja osoittautui liukkaaksi jo ensimmäisten kiviloikkien hetkellä. Liukastuin perseelleni  koskikiven päälle, onneksi vapa ei särkynyt eikä vaatteet täysin kastuneet, posket kuitenkin punehtuivat hävetyksestä.

   Koskipauhut eivät olleet komeimmillaan inkkarikesän jäljiltä mutta kalastamaan pystyi kuitenkin, luotto rasvaeväisten saantiin sen sijaan ei ollut huipussaan veden lämpötilan tähden. Rämmimme hissukseen ryteikköjä pitkin alaspäin. Ensimmäinen kala antoi odottaa itseään yllättävän pitkään, lopulta kuitenkin sain miedosta virrasta Meppsillä mitättömänkokoisen ahvenen, jee, nollapeikko pois hartioilta!

    Saavuimme myllylle, Jaska jäi kalastamaan sen yläpuolelle kun taas minä laskeuduin upean kivikon viertä myllyn alapuolelle. Löysin kallioon pultatun traktorinistuimen jossa oli paikka oluelle ja vavalle, voi kuinka mukavaa siinä oli istuskella! Sidoin siimaan jigin ja heitin sen virran reunaan, kala tarttui kiinni ja kelasin sen luokseni, vuoden ensimmäinen säyne. 

                                                                          Mylly

                                           Penkki jossa juomapulloteline

 Jaskakin saapui paikalle, hänen retkitavoitteensa täyttyi kun hauki nappasi Lotto-lippaan.

                                                         Saalistavoite täytetty

Minä lähdin uusine tossuineni parikymmentä metriä alaspäin etsimään matalampaa vettä kahlaustarkoitukseen. Aurinko paistoi hellivästi ja vesi oli niin lämpöistä että virrassa oli mukavaa käppäillä ja kalastaa, näin kuinka ahvenet seurasivat vieheitäni ylävirrasta. Henkisesti taivaalleni ilmestyi tummia pilviä kun uusi Stealth-kela alkoi fidduilemaan minulle, sanganpalauttaja löystyi siten että pari kertaa siima katkesi kun se kiilautui väärään paikkaan. Kahlasin keskellä virtaa olevalle kivikolle ja vaihdoin siellä kelaan uuden siiman sekä ruuvasin löystyneen ruuvin kireäksi.

   Elokuinen sää osaa olla oikukas, kaunis ja aurinkoinen  ilma muuttui yhtäkkiä sateeksi ja niinpä päätimme lähteä takaisin autolle, kävelimme pellonviertä etenevää polkua johon sade oli taittanut raakasti nokkosia sääriemme iloksi. Vedentulo yltyi niin hillittömäksi että päätimme lähteä Parkanoon ostamaan vähän evästä.

   Palatessamme eväänhakureissulta poliisi näytti meille pysähtymismerkkiä.

   -    Tuolla on rekannosto käynnissä, toinen kaista on suljettu. Me päästämme teidät etenemään.

-         Kiitos! (Ja ei muuta kuin talla pohjaan)

-         SEIS!!! Ei me vielä päästetä!

-         Oho, sori herra poliisi, käsitin puheenne väärin.

-         Nooh, ei se mitään, odota että annan merkin.

Päätimme koittaa uutta kalapaikkaa, ajoimme virran yläpäähän. Jälleen tiemme erosivat kun minä lähdin katsomaan paikkoja alavirrassa. Löysin makean putouksen ja aloin virvelöinnin. Ei mennyt kauaakaan kun olin saanut jo mukavasti ahvenia joista jotkut olivat oikein mukavan kokoisia, etenkin liitsit olivat ahvosille mieleen. Keräsin kaloja pieneen lätäkköön joka oli muotoutunut kallioon. 

                                            Putouksen alaosa oli tupaten täynnä ahvenia
Aloin miettiä että olisi ehkä hyvä mennä kertomaan Jaskalle että nyt on hyvä paikka löytynyt, painuin takaisin ylävirtaan. Löysin Jaskan todella miedon virran ääreltä: ”Täällä tulee hauki suunnilleen joka heitolla!”. Päätin testata asiaa, kyllä kalat olivat syömätuulella, yksi hauki vei minulta Lotto-Lipankin. Jaskalla oli ollut kiinni jokin hopeakylkinenkin kala, sen rotu jäi arvoitukseksi. Tästä eteenpäin kalastuspäivämme tulisi olemaan kalantäyteinen. Esittelin Jaskalle ahvenpaikkani, Jaska näki kuinka jokin isompi kala tuli putouksen mukana alas.

  Jälleen päätimme koittaa uutta paikkaa, löysimme mökin pihaan jonka vieressä oli pato, lähdimme rämpimään pitkin tiheäkasvuista niemekettä alavirtaan päin. Niemekkeen kärjessä aloimme kalastuksen, kalaa tuli jatkuvalla syötöllä, ahvenia, haukia ja Jaskalle komea säynekin. Keskustelu alkoi kulkemaan tähän malliin:

-         Huoh, taas on kala kiinni, hauki tällä kertaa.

-         Joo, mullakin on kala, ahvenen ruikula.

                                                         Jaska ihmettelee säynettä

                                                             Hauelta lähti nirri

Sade oli jatkunut pitkin päivää, välillä oli ollut pieniä taukoja. Emme olleet kuunnelleet radiota koko päivänä, mielessäni  pyöri välillä edellispäivien uutiset Venäjän maastopaloista jotka olivat leviämässä Tsernobylin ”hehkuvalle” maaperälle, pelkona oli että radioaktiivista tavaraa nousisi taivaalle ja että se sataisi ihmisten päälle. Jos tietämättämme olisimme viettäneet kalastuspäivämme laskeumasateessa, olisivat päivämme taatusti luetut.

  Menimme välillä käymään auton luona evästauolla, atrian jälkeen lähdimme takaisin samaan paikkaan, Jaska huomasi ison ja pitkän haavin nojaamassa mökin seinään:

-         Pitäiskö ottaa haavi mukaan jos vaikka sattuis isompi kala siiman päähän?

-         Paskanmarjat! Kyllä me ny saatana kalat saadaan ylös ilmankin.

Voi miten väärässä olinkaan itsevarmuuksissani...   Rämpiessämme niemekettä pitkin, löysimme keltavahveroita ja herkkutatteja, päätimme kerätä ne paluumatkalla. Kalastus jatkui ja kalatulo myös, ahvenia ja perushaukia kunnes räpsähti...

  Heitin 9-grammaisen Loton vesikasvilautan viereen ja näin hurjan pyörteen. Hauen piru oli kiinni vieheessä ja tällä kertaa ei ollut kyse mistään peruspötköstä. Vapanani oli UL-Catana, siimana 0,2mm monofiilia, peruketta ei tietenkään ollut... Kalalla oli hurjat vääntövoimat ja Catana oli kaksinkerroin kun yritin pistää kalalle kampoihin, adrenaliinia oli kehossa rutkasti. Odotin koko ajan hetkeä jolloin hauen purukalusto pistää siiman poikki, viehe oli onnekkaasti siten kiinni ettei katkeamista tapahtunut. Taistelu vei aikaa ja aloin saada kalan lähelle rantaa, kala näyttäytyi ja oli aivan kaamea mölli! Sydän alkoi hakata ja mietin että nyt jos tuo saan niin kuuden kilon ennätys saattaa joutua romukoppaan. Kala otti hurjan spurtin rannasta ja kelan jarru huusi kunnes, viehe  irtosi kalan suusta.

-         PERKELEEEEEEE!!!!!

-         Muistatko kun ehdotin että otettais se haavi? Sillä olis saanut tuon napattua siitä rantavedestä.

-         PERKELEEEEEEE!!!!!

Alkuun pettymys oli suuri mutta se haihtui kuitenkin nopeasti, pääasia että  jättihauen pääsi edes näkemään, se oli upea otus. Lottokin säilyi loppuun asti siiman päässä.

   Jatkoimme vielä jonkin aikaa kalastusta, jättihauki ei enää halunnut näyttäytyä, sen sijaan muuta kalaa nousi. Päivä oli jo edennyt iltaan ja hämärä alkoi laskeutumaan, oli aika alkaa lyödä pillit pussiin, matkalla autolle keräsimme kohtaamamme sienet talteen. Kylmälaukussa oli ahvenia minulle ja Jaskalle kaksi hyvää haukea.

  Ajelimme Ikaalisista Tampereelle, radiosta tuli jokin tylsä keskusteluohjelma jonka aiheena oli tylsästi pesäpallo, Jaska alkoi tuhisemaan etupenkillä. Minä ajelin mietteissäni ja polttelin tupakkia, eniten aatoksia sai irronnut hauki.

Seuraavana päivänä Jaskan kotona syötiin haukea kanttarellisoosilla, minun perheeni pääsi herkuttelemaan paistetuilla ahvenilla joiden kanssa nautittiin voissa paistettuja herkkutatteja.

Poltinkosken reissu palkitsi meidät mahtavalla kalastuspäivällä, kymmenillä kaloilla ja herkullisilla aterioilla!