Vuonna 2007 työskentelin Valkeisen lammen ympäristössä kaupungin leivissä puutarhurina. Kaupunki on satsannut paljon dollareita lammen ilmeeseen, pensas- ja perennaistutuksia ja erikoisia puulajikkeita löytyy runsaasti. Lisäksi leikki- ja urheilupaikat ovat melko uusia, lampi sijaitsee Niiralan nurkilla.
Lammella työskennellessäni erityisenä silmäteränäni toimi Rosarium jossa kasvoi noin 60 erilaista ruusulajiketta, tein rosariumista ja ryhmäruusujen ulkokasvatuksesta puutarhakoulun päättötyöni. Valkeinen oli täydellinen työympäristö koska lampea kierteli päivittäin kauniit naiset, silmänilo työn lomassa pitää motivaation kohdillaan... Keväällä aloittaessani työt en ollut harrastanut aktiivista kalastusta vuosiin. Kesän aikana lampea kierrellessäni ja kalajuttuja paikallisilta kuullessani päädyin ratkaisuun palata lapsuuden rakkaan harrastuksen pariin. Ostin loppukesästä Prismasta virvelisetin ja vieheitä.
Lammella työskennellessäni erityisenä silmäteränäni toimi Rosarium jossa kasvoi noin 60 erilaista ruusulajiketta, tein rosariumista ja ryhmäruusujen ulkokasvatuksesta puutarhakoulun päättötyöni. Valkeinen oli täydellinen työympäristö koska lampea kierteli päivittäin kauniit naiset, silmänilo työn lomassa pitää motivaation kohdillaan... Keväällä aloittaessani työt en ollut harrastanut aktiivista kalastusta vuosiin. Kesän aikana lampea kierrellessäni ja kalajuttuja paikallisilta kuullessani päädyin ratkaisuun palata lapsuuden rakkaan harrastuksen pariin. Ostin loppukesästä Prismasta virvelisetin ja vieheitä.
Rehevöitymistä vastaan käytetään kovia otteita
Kävin lapsuudenystäväni Eeron kanssa usein lammella koittamassa kalastusonnea, onnemme ei ollut hääppöinen, ahven silloin hauki tällöin. Lammessa on todella laaja kalasto; kuhia, haukia, siikoja ja vaikka mitä, lisäksi rapuja möyrii pohjassa ja uivia pienpetonisäkkäitä on mahdollista bongata. Yksi kalastusmaneereistamme liittyi lohikaloihin. Kun kalastusinto oli tyhjänpyynnin lomassa tyrehtymässä, muuttui fiilis täysin jos jompikumpi hihkaisi: ”LH!”.
LH! Eikun se onkin kansalliskala...
”LH” on koodi sanalle lohihälytys. Koodin lainasimme 80-luvun taideklassikkoelokuvasta ”Missä kundit, siellä kiltsit”, elokuvassa nuorukaiset huusivat kuuman pulun nähdessään ”NH”, heidän koodinsa tarkoitti luonnollisesti naarashälytystä. Vaikka usein koimme lohihälytyksiä, emme koskaan moisia ylös saaneet, tunnelmaa kalat kuitenkin aina nostattivat. Lammella kävi usein mystinen Hakkarainen, keski-ikäinen hiljainen mies joka lähti aina pois lohisaaliin kanssa, hän oli kalastusidolimme, jälkeenpäin olen epäillyt että hän saattoi omata taikavoimia.
Elämäni ensimmäinen hauki
Minnow Spoonilla nousi Valkeisesta
Minnow Spoonilla nousi Valkeisesta
Viime kesänä heinäkuun puolessa välissä lähdimme perheeni kanssa kohti Sotkamoa, yövyimme matkan varrella ystäväni Eeron tyhjillään olleella kämpällä joka sijaitsi tuolloin Valkeisen äärellä. Retkeä edeltävänä iltana luin Hesarin verkkosivuilta että Valkeiseen oli hukkunut nuorukainen, tästä huolimatta pakkasin kalavehkeet ja aioin seuraavana päivänä kalastaa lammesta jossa oli sattunut tragedia.
Kuopioon päästessämme otin päivällä pienen hetken itselleni ja kävin koittamassa kalaonneani, vuodet olivat tehneet tehtävänsä, ahkera kalastaminen oli antanut minullekin jo jonkinmoiset taikavoimat sillä pienessä hetkessä olin saanut jo paljon ahvenia ja pari haukea, taikavoimani eivät kuitenkaan vielä olleet nousseet Hakkaraisen tasolle sillä lohikalaa en saanut pilkittyä. Illalla lasten nukahdettua palaisin uudestaan veden ääreen
Illalla kalastelin ja odottelin ystävääni Hansia saapuvaksi, Hans on Frankfurtissa kasvanut lähiön kasvatti joka muutti 17-vuotiaana Pohjois-Savoon, hän on äitinsä puolelta suomalainen ja näin ollen puhuu täyttä suomen kieltä, pienellä saksa-aksentilla. Hans ja Ossi-koira saapuivat ja alkujutustelun jälkeen heitin lipan lampeen, annoin UL-tikun miehelle ja kehotin alkaa pyörittämään kampea. Hansin kalastus-ura alkoi heti saaliilla sillä ahven puri lippaa juuttuen sen koukkuun kiinni, upeaa alkua seurasi ongelmia. Suomessa maalla kasvaneen on vaikea käsittää kuinka hankalaa voi olla heittää virvelillä jos sitä käsittelee heppu joka vasta reilu parikymmenvuotiaana koskee ensi kertaa virveli-aparaattiin. Kymmeniä vavanheilautuksia kului ja viehe tippui kerta toisensa jälkeen jalkojen juureen. Työvoitto koitti lopulta ja Hans alkoi saada otetta tekniikasta, hyvä mieli valtasi kalastajan ja opettajan kun Lotto-lippaan nappasi sorva! Ei ole väliä onko aloittelija viisi-vai kaksikymmentäviisivuotias, ensimmäisen kalan saavutus hehkuu ilona ja ylpeytenä silmissä ja koko olemuksessa. Myöhemmin kesällä Hans tuli vierailulle Tampereelle ja kävimme kalastusliikkeessa mistä hänelle tarttui mukaan elämän ensimmäinen virveli, annoin hänelle kotiinviemisiksi vielä läjän uistimia kalastusuran käynnistämiseen.
Hans ja Ossi lammen tykönä
Illan sävy muuttui kun meitä lähestyi horjuvin askelin viisikymppinen mies, hän tuli luoksemme ja ajattelimme että voi perse, juoppoako tässä nyt pitää kalastuksen lomassa kuunnella.
Mies kyseli aluksi vaisuna onko kalaa tullut, sitten hän sanoi:
- Minun poikani hukkui eilen tähän lampeen.
Hesarin tavanomainen hukkumisuutinen muuttui yhtäkkiä käsinkosketeltavaksi, laskin silmänräpäyksessä virvelin käsistäni ja sanoin: ”En tiedä mitä voin sanoa”.
Miehen poika oli lähtenyt jurrissa uimaan ja takertunut kultaleväkasvustoon, seurauksena hukkuminen. Kun mies kertoi pojastaan, selvisi että poika oli ollut samanikäinen kuin minä ja lastenkin lukumäärä oli tismalleen sama. Keskustelimme murtuneen isän kanssa puolisen tuntia kunnes puristimme toisiamme kädestä ja toivotimme parempaa jatkoa. Näytti jotenkin vaikuttavalta kun surunmurtama mies käveli ylös Rosariumin portaita pimentyneessä illassa.
Emme Hansin kanssa enää jaksaneet intoutua enempään virvelöintiin vaan kävelimme vastarannalle katsomaan kukin ja kynttilöin koristeltua kohtaa josta poika oli tietämättään lähtenyt viimeiselle uintireissulleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti