JAE 29. HATTUTEMPPU ITTETEHDYILLÄ

Perjantaina hykertelin mielessäni. Ilmatieteenlaitos lupaili mietoa läntistä tuulenvirettä, nollakeliä ja pilvistä taivasta. Kotoa oli näytetty vihreää valoa kalastussessiolle ja viikonloppu olisi töistä vapaa.
   Lauantai-aamuna heräsin tilkkasen vaille kuusi kahvinkeittohommiin. Tammerkosken maisemissa olin jo puoli seitsemän, oli valoisaa vaikka varsinaiseen auringonnousuun oli vielä puoli tuntia aikaa.
Ensimmäiset puoli tuntia heittelin lusikoilla tyhjäntuntuista virtaa. Sidoin siimaan Spöket-lusikan jotta heittopituus paranisi. kovinkaan montaa heittoa ei tarvinnut nakata kun siimassa kiristyi. Vedin kalan rantaan ja totesin sen 38-senttiseksi järviloheksi. Vuonna 2011 sain ensimmäisen järvilohen vasta kesällä, nyt maaliskuussa oli jo kaksi saatuna, hienoa!

Spöket-lohi ennen vapautumista

 Paineet olivat tiessään, niinpä koitti oivallinen tilaisuus testata uutta itsetehtyä kuparilusikkaa. Heitin vieheen ylävirtaan ja tulin iloiseksi kun huomasin vieheen uivan hienosti. Toinen heitto tuotti jo tulosta, kala kävi piru vie puraisemassa viehettä!!! Kolmas heitto: taas kala tärppää! Neljännellä heitolla lusikkaan tarttui n. 30-senttinen järvilohi. Nappasin kalasta kuvan, vapautin sen ja otin lusikan äkkiä pois siiman päästä ennen kuin se jää pohjaan. Aika kova saldo koeuitoksi, näitä pitää takoa lisää!

Kupariin haksahtanut ennen vapautumistaan

Joskus rumatkin asiat voivat toimia

Kalapaikalleni saapui pian toisen kalan jälkeen heebo jolla oli siiman päässä peruke ja perukkeessa lippa, koska kalapaikalla ei ole liiaksi tilaa, päätin nostaa kytkintä ja lähteä koittamaan vuoden ensimmäistä kirjolohta.
Käppäilin virtaa alaspäin, heitin muutamat heitot kansallismaiseman luona sekä välikoskella ja päädyin lopulta Ratinaan. Ratinassa en kauaa jaksanut vanhentua joten takaisin kohti yläosaa.
Välikoskella nakkelin hetken aikaa, punaista lusikkaa puri joku mutta ei tarttunut kiinni. Kansallismaiseman huitteilla kohtasin toisen kalastajan, jäin suustani kiinni. Kalamies näytti pussiaan jossa oli kirjolohi. Tarkoitukseni ei ollut ollut pysähtyä spottiin mutta ajatus kirrebongosta sai minut muuttamaan mieleni.
 Kysyin: "Haittaako jos nakkaan muutaman heiton tuolta ylempää?". Mies:"Heitä toki, kyllä täällä tilaa on!". Kovinkaan montaa heittoa ei tarvinnut heittää kun tärähti, valkoisessa liitsissä oli kirre kiinni! Oli hienoa katsella komiaa kalaa yläviistosta kun se yritti päästä satimesta, koukku oli kuitenkin sen verta hyvin kiinni että olin mukavasti niskanpäällä. Kalan haavitseminen oli hitusen haasteellista mutta lopulta fisu oli nostettu kuiville. Pituus oli 53 senttiä ja kalamiehen puntari näytti pariakymmentä grammaa alle kaksi kiloa.

Punaposkipullero ja ottipeli

Yksi kala riitti minulle. Vein ennen matkanjatkamista kalamiehelle pari liitsiä kiitokseksi, ilman häntä en olisi kalapaikkaan pysähtynyt. Mies otti vieheet vastaan, ehkä hän niitä joskus koittaakin koska näki livenä että vieheet ovat toimivia.
   Palasin vielä paikkaan missä aamulla aloitin kalastuksen. Nakkasin liitsin virtaan ja heti ekalla heitolla oli taas kala kiinni, tällä kertaa siimassa pyristeli energinen pieni taimen. Otin kalan haaviin ja irrotin vieheen, taimenparasta tuli silmäpuoli. Kala jäi vapauduttuaan rantaan vaikka olisi voinut paeta, se ei siis voinut hyvin. Mietin että olisiko pitänyt lahdata kala, päädyin kuitenkin jättämään kaverin rauhaan, ehkä se vielä toipuisi.

Taimenkaveri

Taimenen kohtaamisen jälkeen heitin enää muutaman heiton ja ryhdyin rannassa kirjolohenperkuuhommiin. Peratessa tajusin: Jumalauta! Mä oon saanut tänään kolme eri lohikalaa omilla vieheillä, Hattutemppu!

JAE 22. PANOHOMMIA TAMMERKOSKELLA, PAINEET PURKAUTUU LÄHIRANNASSA

Keskiviikko 8.6.11

Pakkasin alkuillasta vieheitä rasiaan ja lähdin lähirantaan virvelöimään, ilta oli paahteinen ja niinpä hetken kalastuksen jälkeen päätin lähteä Tammerkoskelle Näsinsillan varjoon. Paikalle saapuessani huomasin kuinka varjopaikalla oli perhomies vispaamassa, jouduin siis jatkamaan kalastusta helteessä.
   Helteellä on erilaisia vaikutuksia ihmisiin, jotkut uivat, toiset juovat ja jotkut nussivat. Kalastellessa huomasin kuinka virran toisella puolen Mältinrannassa joku dude heitti vaatteet helvettiin ja pisti mahalleen, heebo ei maannut kalliolla vaan hänen altaan nousi jalat v-asennossa kohti taivasta. Siellä tuntematon pariskunta pani eli hässi eli nai eli kiksautti eli teki jambalayaa. Kovin eroottiselta homma ei silmiini näyttänyt sillä kaksikko toimitti koko aktin lähetyssaarnaajameiningillä, emäntä ei noussut ratsun selkään lainkaan vaan tyytyi olemaan selkä graniittia vasten.
   Tammerkoskella pienet harkimot ja muut lohikalat pintoivat illan edetessä koko ajan enemmän, minun vieheet eivät kiinnostaneet niitä paskan vertaa. Jossain vaiheessa vaihdoin virvelin kameraan ja räpsin muutaman kuvan.

Lohikala loikkaa

Kesäkuinen Näsinsilta

KesäKUU

Torstai 9.6.11

Edellispäivän nollareissu oli taas saanut kalastuksellisen itsetuntoni alamaihin, onneksi olen keksinyt kalattomuuteen oivan lääkkeen, nimittäin lähirannan onkipaikan Näsijärvellä.
Päivällä en kalaan joutanut sillä kävin anoppilan väen ja lasteni kanssa mökillä saunomassa ja pääsin viimein heittämään talviturkin helvettiin. Näsijärven vesi oli tilkkasen vielä vilpoisaa mutta ei liiaksi. Tenavat leikkivät tapansa mukaan rantavedessä eivätkä välittäneet kalisevista hampaista.
Takaisin kalastukseen... Keräsin torstai-illan ratoksi aimo kasan onkimatoja ja laskettelin pyörän selässä lähirantaan. Paiskasin kohon veteen ja saalista tuli heti, parin ahvenen verran. Näin isomman pintomisen ja vippasin äkkiä kohon pintomiskohtaan, kohoa lähdettiin kaksi kertaa viemään hurjaa kyytiä; toisella kerralla sain kalan hetkeksi tarttumaan mutta vain hetkeksi. Kala ei enää kolmatta kertaa napannut koska oli huomannut madon olevan koukutettu.
   Melkein tunnin join appelsiinikolamehua ja polttelin Belmontia ilman kalahavaintoja kunnes viittä vaille kymmenen kohoa vietiin. Tunsin ilokseni että siimanpäässä oli isompi kala ja tällä kertaa se oli kiinni.
Pari ohikulkijaäijää pysähtyi katselemaan kun houkuttelin kalaa veneenlaskuluiskalle, siinä sain yleisön edessä nessinä UL-vavalla vääntää kalaa rantaan ja ihastella kun kala pisti vastaan vetäen ja loikkien.
Fisu nousi lopulta maalle ja sai pikapikaa puutavarasta päähänsä, toinen ohikulkijaäijä sanoi että hän tuo lapsensa lähirantaan ongelle kun moisia kaloja on mahdollisuus saada. Kalastusspotti ei ole minun ja olen iloinen jos siinä alkaa näkymään muitakin kalastajia, varsinkin jos kalastajat ovat junioreja.
Kala oli merkiltään kirjolohi ja pituutta sillä oli 45 senttiä. Kelpo ruokala pihagrilliin. Reissu lähirantaan teki taas tehtävänsä, tätä kirjoittaessa kalastuksellinen itsetuntoni on taas paljon korkeammalla!

Kirre ja käsijarru