Perjantaina kello 15 oli paljon töitä tehtynä, vapaa viikonloppu edessä. Vein lapset mummolaan yökylään, puoliso oli menossa yötöihin, jääkaapissa oli kolmea sorttia kaljaa. Totaalinen vapaailta!
Miten vietin illan?
Tietysti menin ajoissa nukkumaan jotta jaksan herätä kalalle.
Sain päähänpiston lähteä Parkanoon Viinikanjoelle, talvilupa joelle maksaa puolet normaalista.
Ajelin lauantaiaamun(9.2) pimeässä ja olin Parkanon Shellillä seitsemän maissa. Ostin kahvin ja limpparia, myyjättären kysyessä tarvitsenko muuta, ilmaisin haluni saada kalastusluvan. Kyseisellä huoltsikalla kassan ilme kertoo kuinka helvetin tuskaista on kirjoittaa lupalappu, kertaakaan en ole vielä saanut lupaa hymyn kera. Osasyy lienee siinä että kassaneideillä on rankka duuniyö takana eikä aamulla jaksa enää panna parastaan.
Ajelin Viinikankosken niskalle ja aloitin hämärässä kalastuksen
 |
| Pimeetä |
 |
| Viinikankoski alkaa |
Sain huomata että paikat ovat aikasta jäässä ja vettä on kovin vähän, lusikkaan tarttui suunnilleen joka heitolla pohjapaskaa. Koitin parhaani ja läksin jossain välissä autolla yläosaan. Ajellessa näin Haapaskosken suvannon, jäässä oli perkeles. Jätin auton Kairokosken parkkipaikalle. Päivä oli valjennut jo sen verran että tajusin kalansaantimahdollisuuteni pieniksi, vettä oli hirmu vähän. Lähdin lompsimaan Kairokoskea alaspäin, hangessa näkyi vain eläinten jälkiä. Kalastin mutkaa josta olen joskus jotain saanut, heittelin ylävirran puolelta, ei kalaa, manasin mielessäni että taisi tulla valokuvausreissu.
 |
| Kairokoskea |
 |
| Kairokosken mutka |
 |
| Mutkan jälkeen jäätä |
 |
| Jäätä ja vettä |
Siirryin heittämään mutkan alapuolelta, yllätyin kun lusikkaa puri pohjan sijaan taimen. Sain kalan! Tuntui uskomattomalta, olin ollut varma ettei mitään tule. Alamittainen kala puri itsetaottua messinkiä, luonnollisesti vapautin sen kuvan otettuani.
 |
| Reissunpelastaja |
Läksin eteenpäin, reisissä tuntui hapokkaalta kun kahlasin pellonreunaa, ei ollut hankikantoa. Haapaskoskella heittelin hieman sellaisissa paikoissa joissa se tuntui vähänkään fiksulta, samalla napsin kuvia, seuranani notkui koskikara jota en kuitenkaan ikuistanut.
 |
| Haapaskoskea |
 |
| Ja lisää Haapaskoskea |
 |
| Menee pyörätuolikalastus pilkkihommiksi |
Suvanto oli hieman auki kosken ansiosta. Koitin siinä kalastella, jätin ottilusikkani pohjaan, hieman korpesi kunnes muistin että minähän osaan tehdä lisää samanlaisia. Kalat oli piilossa, läksin takaisin ylöspäin. Kairokosken maisemissa otin vielä jokusen kuvan ja läksin tyytyväisenä kotiin päivänokosille.
 |
| Jäätyneitä vaahtolauttoja |
 |
| Omakuva helmikuussa 2013 |
 |
| Tästä alkaa Kairokoski |
|
Niin ja jos jäit miettimään kannattaako lähteä Viinikanjoelle kalaan helmikuussa, annan ohjeen: Mieti kaksi kertaa.
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti