maanantai 31. joulukuuta 2012

JAE 44. VUODEN VIIMEINEN KALA

Joulu meni vähän mönkään, kaikki oli kipeänä, tauteja oli montaa sorttia. Mahatauti oli vittumaisin, onneksi ei tartte vuoteen syödä jouluruokaa. Palasin perheeni kera kotiseudulta Tampereelle 30. päivä. Paluumatkalla päätin että kalalle on päästävä.
    Heräsin uudenvuoden aattoon aikaisin. Latasin pari euroa parkkimittariin jo puoli seitsemältä. Vesi alkoi virtaamaan Tammerkoskessa suunnilleen samaan aikaan kun heitin ensimmäisen heiton. Pimeydessä nakkailin omia lusikoita ja tehdaskevennettyjä. Musta koski ei tuntunut sisältävän kaloja laisinkaan, vain sorsia ja plussakelin irrottamia jäälauttoja. Jos synkän kalastuksen lomassa olisi syntynyt yksikin siimasotku, olisin lähtenyt jupisten kohti kotia. Ruumiskin tuntui voimattomalta kulkutautisen joulun jälkeen.  Onneksi koitti kello kahdeksan.
     Kello kahdeksan on mielestäni paras ottiajankohta talvisessa koskikalastuksessa. En tiennyt kelloajasta hevoskustakaan kun sidoin kiinni violetin omatekeleen. Muutama heitto ja kala oli siimanpäässä, se tuntui voimakkaalta. Kala pisti virtaavassa vedessä hanakasti vastaan, kasvoi tunne että voisikohan se olla tosi iso. Säin vängättyä kalan lopulta haavimispisteeseen, aluksi katsoin väristä että järvilohiko se sieltä tuli. Lähempi tarkastelu paljasti kalan olevan kauniin hopeinen taimen, pituutta ei ollut enempää kuin 45 senttiä ja rasvaeväkin oli leikattu. Taistelusta ja väristä päätellen kala oli viettänyt hyvää elämää Näsijärvessä ennen  joutumistaan saaliiksi. Ruokakalan saalistamisen jälkeen lähdin aamuhämärässä kohti kotia. Nätti kala vuoden viimeisenä päivänä jää mukavaksi viimeiseksi kalastusmuistoksi vuodesta 2012.

Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille.


torstai 20. joulukuuta 2012

JAE 43. KUVIA VUODEN 2012 VARRELTA

Vuoden 2012 ensikuukaudet menivät lähinnä Tammerkoskella kalastellen. Taimenia, kirjolohia ja järvilohia nousi oikein tyydyttävästi. Erityisen hyviksi vieheiksi osoittautuivat Kineticin Goby ja Salty-lusikat. Halpiskevennetyt puijasivat kaloja todella hyvin kylmällä vedellä.






Halpiskevennettyjen juksaamia maaliskuun puolivälissä
Alkukaudella tuli onnistumisia tuli myös omilla vieheillä, liitsit toimivat kuten ne olivat toimineet edellisvuonnakin. Tammikuun alussa sain melkein elämäni ensimmäisen siian omalla liitsillä, niin lähellä, niin kaukana. Suuri ilo syntyi kun sain kusetettua järvilohta itsetaotulla kuparilla.
Komea kirjolohi ja valkoinen liitsi maaliskuulta

Tällä kuparinpalalla skoijasin lohta, usko kädentaitoon kasvoi lujasti.
 Maaliskuussa tapahtui myös sellainen juttu että sain elämäni ensimmäisen mitallisen järvilohen. Järvilohi puri Falkfishin Böx-lusikkaa.

Mitallinen järvilohi

Maaliskuussa käytiin kaverini Mattiin kanssa Virroilla testaamassa Kotalan kosket. Maa oli valkoinen ja hauskaa oli, kaloja ei nähty koko reissulla ensimmäistäkään.
Koskimaisemaa Virroilta
 Pääsiäisenä ei tullut kalastettua, sen sijaan tuli nautiskeltua kalajasta, saunasta, avannosta, hyvästä seurasta ja pääsiäiskokosta.
Kokon äärellä Pemun jäällä

Hyvästä seurasta puheen ollen, keväällä sain pari kalastusvierasta Tampereelle. Helsingistä tuli PAR ja Porista Igors. Kaloja ei ihmeemmin saatu, Igors kuitenkin sai huijattua ylös elämänsä ensimmäisen järvilohen ja Tammerkoski tuli vieraille tutuksi. Suurinta ihmetystä kavereissa aiheutti oikean lupavalvojan bongaaminen.
Igors ja järvilohi

PAR Välikosken maisemissa
 Toukokuun alussa käytiin alakerran  isännän kanssa Melolla vuorikiipeilemässä ja kalalla. Luvalliselle kalastuspaikalle laskeutuminen oli jännää puuhaa. Kalojakin saatiin.
Alakerran isännän juksaama keväthauki

Muutama kookas ahven nousi, tässä pienin niistä
 Toukokuun puolivälin maissa lähdettiin neljän hengen iskuryhmällä yön-yli-reissulle Viinikanjoelle ja Kihniön Taimenkoskille. Nihkeää oli kalantulo, jotain kuitenkin saatiin.
Jaska fileeraa Kihniöläistä taimenta

Mattii pitelee Kihniöläistä taimenta

Kesäkuun alkupuoliskolla oltiin kolmevuotiaan kuopuksen kanssa ongella, elämän ensimmäiset ahvenet ja särjet nousivat tyylillä ylös. UL-virvelin pitely ja kelaus sujui kuin vanhalta tekijältä.
Nuorna vitsa väännettävä


 Alakerran Jaskan kanssa lähdettiin yhtenä päivänä hakemaan ruokalaa, homma meni totaalisesti putkeen...
Muutama ruokakala


Juhannuksena ei paljoa kalasteltu, silloin juotiin kaljaa ja potkittiin rankkareita
Mökkijuhannus

Juhannuksen jälkeen alkoi loma ja jouti Ähtärinjärvelle uistelemaan. Ähtärinjärvi tarjosi kuhia, ahvenia ja haukia. Yksi karkuutus jäi kaudesta kaivelemaan, kala oli todennäköisesti jättikuha.
Ähtärinjärvellä, etualalla esikoinen...
...kuopus tietysti myös mukana.
 Näsijärvelläkin tuli notkuttua, joskus joku kalakin tarttui uisteluvaappuun notkumisen lomassa
Näsijärven kuha
Heinäkuun lopulla koitti hartaasti varrottu Lapinreissu. Heti reissun kärkeen sain elämäni ensimmäiset siiat Inarijärvestä. Yhden Inariyön jälkeen lähdettiin Mattiin kanssa Näätämölle ja päätettiin reissu Luttojoelle. Tästä reissusta on tarkoitus tehdä ihan oikea blogikirjoitus.

SIIKA SIIKA!!!!

Näätämön Mattii

Näätämön maisemaa. Vähänkö messevännäköistä.

Luttojoella vilkkuu Jaakopin perse

Lapin jälkeen ei kalastus tuntunut hetkeen miltään, kyllä sitä tuli kuiteski kalasteltua. Mm. Tainionvirta tuli testattua, sieltä ei tullut räpsäistyä yhtään kuvaa.
Nässyllä veneilemässä

Kuopus nostaa kalaa...

... esikoinen nosti jo.
Syksyllä/alkutalvella alkoi omat lusikat toimimaan oikein kunnolla, loppuvuodsta nousi myös kauden kaksi suurinta taimenta.
Kuuskuuskuus toimii...

...ja toimii

Rauhoitus päättyy ja kaksikiloinen nousee

Kauden suurin nousee joulukuisissa fiiliksissä, omalla lusikalla...

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

JAE 42. HYYTÄVÄ KELI, JÄÄTÄVÄ KALA

Sunnuntai 16.joulukuuta 2012

Reilu viikko edellisestä kalastuskerrasta oli ehtinyt vierähtää kunnes taas pääsin virran ääreen. Normaalista poiketen en ollut katsonut säätiedotuksia, ajattelin ettei mikään keli tule kuitenkaan koitumaan esteeksi.
Kello herätti vähän ennen seitsemää, pueskelin rauhassa kunnolla päälle ja kahvittelin. Kun pääsin liikkeelle, oli vielä pimeää. Auton sain hyvään parkkiin koska sunnuntaisin kaupunkialueella ei tarvitse joka spotista maksaa kiskurihintaa.
    Tuuli oli melkoinen kun Tammerkosken rantaan pääsin (Ilmatieteenlaitoksen mukaan puhissut reilua kymppiä sekunnissa kaakosta). Puhurit eivät haitanneet koska minulla oli hyvin vaatetta päällä. Aloitin kalahommat viskelemällä halpiskevennettyä, Saltya. Salty ei jälleenkään tuottanut pettymystä, pimeys vielä vallitsi kun vavassa nytkähti. Saaliiksi tuli 53-senttinen taimen.

Kalan sunnutaiaamu ei mennyt putkeen, valitettavasti

Otin kalan vaikkei se maapallon läskein ollutkaan, kokoa oli kuitenkin sen verran että hyvän sopan saa keitettyä. Jatkoin vielä hetken kevennetyn heittelyä kunnes päätin paljain sormin uhmata kylmää ja vaihdoin omaan vieheeseen.
   Siimassa oli nyt vihreä omatekolusikka jota en ollut koskaan vielä koittanut. Vaihdoin hieman kalastuspaikkaa ja aloin heittämään. Tuuli oli niin hillitön että korvissa kuului suunnilleen vain ulinaa ja irtonaisten kappaleiden pauketta, lisäksi pakkanen puri sormiin aina kun kintaat kädestä otti. Välillä katselin ympärille ettei mistään korkeuksista tipu mitään ei-toivottua niskaan, kelin älyttömyys loi hienoa tunnelmaa.
Keskellä tuulisinfoniaa tapahtui jotain hienoa, taisi olla noin viides heitto kun lusikan meno toppasi. Sekunnin ajattelin että pohjaan tyssäsi, kului pari sekuntia lisää ja tajusin että kalahan se!
Kun sain taisteltua kalan näkösällä, iski paineet. Hieno kala kiinni! Otin haavin esiin ja totesin, VOI VITURA, haavia ei ollut kiristetty kunnolla, se vain pyöri vedessä. ONNEKSI sain räpiköityä kalan lopulta haaviin ja ylös. Karkuutus olisi aiheuttanut muutaman päivän unettomuuden ja depression. 
Mittasin kalan, 56 senttiä ja reilut kaksi kiloa. Kauden suurin taimen ja elämän toiseksi suurin.

Voitko kuvitella kuinka hyvä mieli saaliista tuli?
Soittelin kaverilleni Igorsille Poriin kertoakseni että nyt tuli kala! Fiilikset oli huipussaan.
Syksy  ja alkutalvi ovat kyllä luoneet uskoa omiin vieheisiin, koeuitto toisensa perään on ylittänyt odotuksia. Vielä kun oppisi tekemään hyviä kevennettyjä niin ei tarvitsisi enää halpiskevennettyjäkään ostaa.
  Riemun jälkeen päätin käydä vielä yhdessä paikassa heittämässä muutaman heiton. Yllätyin kun näin saapuessani toisen hullun, kalamies perkule! Kysyin onko mitään näkynyt. Vastaus oli yleinen: "Ei ole, tulin aika justiin". Menin ja otin oman paikan. Sidoin taas siimaan uittamattoman lusikan, tämän pääväri oli punainen. Heitto, toinen heitto... ja kala kiinni! En tiedä miltä toisesta kalastajasta mahtoi tuntua kun vedin liki puolimetrisen taimenen ylös ja vapautin sen aikailematta. Sitten pakkasin kamat ja lähdin kotiin, mielestäni koruttoman tyylikäs kalastuksenlopetus. Hatunnosto toisellekin kalamiehelle! Toivottavasti hänkin sai saalista, keli oli sellainen että sunnuntaikalastajia ei näkynyt sunnuntaista huolimatta.
Kotiinlähtiessä soitin naapurille ottaako hän vastaan kalan. Pienempi taimen meni siiskin naapurin pataan, isompi fisu tuli minun mukana kotiin. Pitihän tuosta vielä vähän räpsiä kuvaa...
Hieno sunnuntaiaamu!



torstai 6. joulukuuta 2012

JAE 41. ITSENÄISYYSPÄIVÄ 2012

Itsenäisyyspäivän aamuksi kelit olivat hellittäneet siinä määrin että pakkaslukema oli enää yksinumeroinen, taisi olla aamulla -7.  Kalastajillakin näytti olevan vapaapäivä, sillä lisäkseni koskella oli ainakin kymmenen kalastajaa.
    Aamulla meinasin aloittaa paloaseman hoodeilta, siellä oli kuitenkin jo tuttu hahmo hämäräkalastamassa, kalakaverini Trev. Vaihtelimme kuulumisia ja meinasin jäädä hetkeksi mestoille kalaan, kunnes sorsanruokkijaterroristimummot saapuivat paikalle päpättämään (heistä on maininta jo jakeessa 13.). Lähdin Välikoskelle ja menin vielä vastarannalle ettei tarvitse enää kuulla pihahdustakaan sorsanruokkijaterroristimummojen suusta.
     Välikoski tarjosi saalista. Ensin nappasi itsetaottuun peruskirre jonka otin ruokakalaksi.

Itsenäisyyskirre
 Seuraavalla heitolla samaan vieheeseen nappasi taas, tällä kertaa kiinni oli taimen. Kala olisi ollut mitallinen mutta vapautin sen välittömästi. Kalastin vielä tovin kunnes vastarannalle alkoi kokoontumaan muita kalastajia. Otin suunnaksi ylävirran.
Paloaseman kohdallekin oli kokoontunut sakkia, vaihdoin taas Trevin kanssa pikaisesti kuulumiset, mies oli napannut elämänsä isoimman kirjolohen, n.3,5 kiloa. Hienosti tehty!
Jatkoin matkaani ylemmäs, ilokseni huomasin että muita kalastajia ei ollut mailla eikä halmeilla. Sidoin siimaan halpislusikan ja aloin kalastamaan. Tovin kuluttua nappasi päivän toinen taimen. 48-senttinen kala ei ollut maailman läskein mutta se lähti kuitenkin mukaan.

48cm Itsenäisyystaimen
 Kalastus jatkui, pian halpiskevennettyä puri pieni taimen joka pääsi koukunirrotuksen jälkeen pulikoimaan. Halpiskevennettyyn nappasi vielä kolmaskin kala, tällä kertaa 50-senttinen väkäleuka taimen. Mittasin kalan pikapikaa, nappasin kuvan siitä ja palautin sen takaisin veteen.
50cm Itsenäisyystaimen.

Seuraavaksi sidoin siimaan itsetaotun valkoisen lusikan jota en ollut aiemmin vielä ehtinyt testata. Hekottelin itsekseni kun ensimmäisellä heitolla oli kala kiinni... Tällä kertaa rannassa kävi vapautettavana n. 45-senttinen taimen.
Itsenäisyyspäivän kalansaalis oli oikein mukava, kirre ja viisi taimenta. Hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

JAE 40. KOKOERO

23.marraskuuta 2012 sain pyydettyä puolimetrisen taimenen.
2. joulukuuta 2012 onnistuin jälleen jallittamaan puolimetrisen taimenen.

Vaikka kalat olivat samanpituisia kokoeroa oli melkoisesti. Arvaatkos kumpi kala palautui takaisin koskeen ja kumpi pääsi ruokapöytään?

23.11

2.12


JAE 39. PAKKASKALALLA

2.joulukuuta 2012

Sunnuntaiaamu, herätyskello soi varttia vaille seitsemän. Ajatukset pyörivät, lähtiskö tuota vai pysyiskö peiton alla. Edellispäivänäkin piti mennä mutta perjantaina oli tullut otettua yksi liikaa ja homma kariutui. Ylös vaan ja kalalle!
Keitin kahvit ja puin kunnolla päälle, aamuhämärissä harjasin ja skrapasin autoa kunnes se oli vapautunut lumivaipasta.
Ajellessani koskelle katsoin lämpömittaria, se näytti -12 astetta. Pukeutumistaitoisena en lukemaa jaksanut säikähtää. Auto parkkiin ja Mältinrantaan. Rannassa tuli ensimmäinen vastoinkäyminen, autossa säilytetty teleskooppihaavi oli niin jäässä ettei se suostunut avautumaan. Talsin takaisin autolle hakemaan lukkosulaa. Tarpominen oli turhaa sillä lukkosula ei auttanut mitään.
   Heitin muutaman heiton ja kohtasin toisen vastoinkäymisen, vanhan kunnon siimasotkun. Pimeässä ja pakkasessa koitin selvittää sotkua, lopulta luovutin ja puraisin monofiilin poikki. Päätin jättää Mältin taa ja lähteä Kansallismaisemalle. Jos Mältissä olisi napannut elämänkala, olisin ilman haavia hävinnyt taistelun viimeistään nostohetkellä.
    Kansallismaiseman luona koitin haavin pituutta ja totesin sen olevan välttävä, ehkä selviäisin ehkä en. Kohtalo oli suunnitellut kohdalleni muutakin kuin vastoinkäymistä. Muutaman heiton ehdin viskata kun tärähti, hyvänkokoinen taimen kiinni! Sain taistelevan fisun nostohollille, haaviminen oli pirun hankalaa ja aikaavievää, lopulta sain kuitenkin kalan ujutettua verkkoon. Pituus tasan puoli metriä ja painoa puolitoista kiloa. Ottivieheenä toimi itsetaottu lusikka.
Pullea taimen
Olin hirmuisen tyytyväinen saaliiseen, herääminen oli kannattanut. En viitsinyt edes spaaderollia polttaa vaan sidoin isomman itsetaotun lusikan kiinni ja jatkoin kalastusta. Ja kuinkas kävikään? Eka heitto ja taas kala kiinni! Tällä kertaa vastaan pyristeli järvilohi. Haaviminen oli taas täyttä tuskaa, onneksi kaikki päättyi taas kalastajan kannalta messevästi. 41-senttinen ja mukavan pullea kala ylhäällä.
Järvilohi ja ottikoru.

Kaksi hyvää kalaa ylhäällä, mahtava sunnuntaiaamu. Molemmat ottipelit olivat ensimmäistä kertaa  vedessä, ihan kelpo koeuitto:). Jatkoin vielä tuokion muiden lusikoiden testailua kunnes päätin lopettaa. Nostin kaksi pakastekalaa muovipussiin ja lähdin kotiin perkuuhommiin.
Pakastekalaa.



.