lauantai 9. helmikuuta 2013

JAE 55. VIINIKANJOELLA HELMIKUUSSA


Perjantaina kello 15 oli paljon töitä tehtynä, vapaa viikonloppu edessä. Vein lapset mummolaan yökylään, puoliso oli menossa yötöihin, jääkaapissa oli kolmea sorttia kaljaa. Totaalinen vapaailta!

Miten vietin illan?

Tietysti menin ajoissa nukkumaan jotta jaksan herätä kalalle.

Sain päähänpiston lähteä Parkanoon Viinikanjoelle, talvilupa joelle maksaa puolet normaalista.
Ajelin lauantaiaamun(9.2) pimeässä ja olin Parkanon Shellillä seitsemän maissa. Ostin kahvin ja limpparia, myyjättären kysyessä tarvitsenko muuta, ilmaisin haluni saada kalastusluvan. Kyseisellä huoltsikalla kassan ilme kertoo kuinka helvetin tuskaista on kirjoittaa lupalappu, kertaakaan en ole vielä saanut lupaa hymyn kera. Osasyy lienee siinä että kassaneideillä on rankka duuniyö takana eikä aamulla jaksa enää panna parastaan.
    Ajelin Viinikankosken niskalle ja aloitin hämärässä kalastuksen
Pimeetä

Viinikankoski alkaa
 Sain huomata että paikat ovat aikasta jäässä ja vettä on kovin vähän, lusikkaan tarttui suunnilleen joka heitolla pohjapaskaa. Koitin parhaani ja läksin jossain välissä autolla yläosaan. Ajellessa näin Haapaskosken suvannon, jäässä oli perkeles. Jätin auton Kairokosken parkkipaikalle. Päivä oli valjennut jo sen verran että tajusin kalansaantimahdollisuuteni pieniksi, vettä oli hirmu vähän. Lähdin lompsimaan Kairokoskea alaspäin, hangessa näkyi vain eläinten jälkiä. Kalastin mutkaa josta olen joskus jotain saanut, heittelin ylävirran puolelta, ei kalaa, manasin mielessäni että taisi tulla valokuvausreissu.
Kairokoskea

Kairokosken mutka
Mutkan jälkeen jäätä

Jäätä ja vettä

Siirryin heittämään mutkan alapuolelta, yllätyin kun lusikkaa puri pohjan sijaan taimen. Sain kalan! Tuntui uskomattomalta, olin ollut varma ettei mitään tule. Alamittainen kala puri itsetaottua messinkiä, luonnollisesti vapautin sen kuvan otettuani.
Reissunpelastaja

Läksin eteenpäin,  reisissä tuntui hapokkaalta kun kahlasin pellonreunaa, ei ollut hankikantoa. Haapaskoskella heittelin hieman sellaisissa paikoissa joissa se tuntui vähänkään fiksulta, samalla napsin kuvia, seuranani notkui koskikara jota en kuitenkaan ikuistanut.
Haapaskoskea

Ja lisää Haapaskoskea

Menee pyörätuolikalastus pilkkihommiksi


 Suvanto oli hieman auki kosken ansiosta. Koitin siinä kalastella, jätin ottilusikkani pohjaan, hieman korpesi kunnes muistin että minähän osaan tehdä lisää samanlaisia. Kalat oli piilossa, läksin takaisin ylöspäin. Kairokosken maisemissa otin vielä jokusen kuvan ja läksin tyytyväisenä kotiin päivänokosille.

Jäätyneitä vaahtolauttoja




Omakuva helmikuussa 2013

Tästä alkaa Kairokoski


Niin ja jos jäit miettimään kannattaako lähteä Viinikanjoelle kalaan helmikuussa, annan ohjeen: Mieti kaksi kertaa.




.
.

maanantai 4. helmikuuta 2013

JAE 54. PILKKIKAUSI KÄYNTIIN

3. helmikuuta 2013

Sunnuntaikalastus on leppoisaa. Aamulla väsytti, väsytti niin että teki pikkuisen mieli feidata suunniteltu pilkkireissu, onneksi tulin järkiini ja otin hyvän otteen niskasta ja painuin kahvinkeittoon. Soitin alakertaan Jaskalle ja sen jälkeen Ropsulle. Ropsu on hyvä duunikaveri, oltiin lauantaina haettu miehelle pilkkivermeet ja nyt tavattaisiin satamassa.
   Lompsittiin Jaskan kanssa Naistenlahteen, siellä jäällä vastaan käppäili Ropsu. Aloitimme pilkinnän satamasta. Ensimmäisenä kalan sai Jaska, ahven oli Jaskan kauden avauskala.
Naistenlahden Jaska
Seuraavaksi minun morria puri vuoden kalabongaus numero kolme, ahven.
Pikkutirrejä

Ropsu alkoi juoda teetä ja syödä evästä kun pari ahventa keskeytti ruokahetken. Reissu oli täten pelastettu, kaikille saalista.

Ropsu perkuuhommissa.

Aurinko alkoi paistaa, kukaan meistä ei ollut tajunnut ottaa aurinkolaseja mukaan, lähdimme satamasta suurelle ja mahtavalle Näsijärvelle. Siilinkarin kahvilaan marssi jäällä suuri määrä tamperelaisia, me asettauduimme jättömaan edustalle pilkkivapoinemme.
Yksi kairaamani reikä käyttäytyi hassusti, se pulppusi vettä oikein olan takaa, tuli fiilis: "Mä taisin nyt jotenkin mokata."
Pulputi pulputi.
Pilkkilodjukin alkoi kellumaan kun reiästä vaan vettä pulppusi, lopulta vedentulo lakkasi, hieno lätäkkö siitä syntyi.
Hyvä lätäkkö
Vedentulo lakkasi, kalantulo ei edes alkanut. Palasimme takaisin satamaan, sieltäkään ei piru vie tullut enää kalaa, ninpä sitten jossain vaiheessa lähdettiin takaisin kotia. Pääasia että kausi avattiin ja boonuksena saalistakin vielä saatiin, ei kun ensi kertaan!

Urbaanit pilkkimaisterit