perjantai 15. maaliskuuta 2013

JAE.58 ENSIMMÄINEN KIRJOLOHI AURINGONPAISTEESSA

15. maaliskuuta 2013

Hitusen masentava viikko oli ehtinyt jo perjantaihin kunnes pääsin kalalle. Tilkkasen persemäisyyttä etukäteen messevään viikkoon oli tuonut oma ja perheen sairastelu.
  Aamulla heitin esikoisen eskariin ja menin itse Tammerkosken ääreen. Aurinko paistoi ja auton lämpömittari kertoi tulokseksi -12. En tullut rantaan kalansaantitarkoituksessa vaan kalustotestausmielessä. Halusin koittaa miten liitsit ja pikkulusikat lentävät kun ultrakevyeen Agility-vapaan on liitetty Abun 801-kela siimanaan 0.2 Trabucco-monofiili. Kelan olin kotvanen sitten hankkinut edukkaasti käytettynä ja nyt oli aika testata sitä ja aloittaa muutenkin UL-kalastuskausi.
Nakkelin liitsejä kansallismaiseman kohdalla ja olin tyytyväinen vermeksiin, kaloja ei näkynyt mutta en sellaista odottanutkaan, aurinko helotti siinä määrin kirkkaasti että se ei varmasti edesauttanut kalojen syöntihalukkuutta.
 Menin huvikseni käymään myös välikoskella. Sielläkin nakkelin hetken liitsiä mutta sitten aloin himoamaan inasen pidempiä kaaria, vaihdoin lusikkaan. Heittelin valkoista omatekoista kuparilusikkaa, uitin sitä todella hitaasti, niin hitaasti että vähän väliä sain sitä irroitella pohjasta. Lopulta kävi niin kuin usein käy, lusikka tarttui todella tiukasti pohjaan. Viereeni materialisoitui brittimies ManU-pipo päässään ja kysyi hymyillen: "It´s a big one?" Minä:"Yeah, it´s the earth". Juttelimme tovin Tammerkosken kalalajeista ja lupahinnoista. Kun ukkeli lähti, tein tappovedon ja siima, ylläripylläri, meni poikki.
  Sidoin siimaan leppäkertun värisen itsetehdyn messinkilusikan ja päätin heittää sillä muutamat heitot ennen poistumista. Taisi olla ehkä viides heitto kun äimistyin, jumankekka, kala! Kirjolohen perhana ei välittänyt kirkkaasta kelistä eikä rumasta vieheestä vaan päätti purra metallia ja vielä riehuakin hienosti. Sain kalan haavittua, tapettua ja verestettyä, tämän jälkeen nostin spaaderollin huulille ja nautin kaatosavut kauden ensimmäisen kirjolohen pyydystämisen kunniaksi auringon paistaessa sinitaivaalta.

Avauskirre 2013

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

JAE 57. LÖYTÖVIEHE

Kun käy kalalla, löytää toisinaan vieheitä. Tänään 10. maaliskuuta oli onnenpäivä, löysin vieheen jota olen aina himoinnut, Aavelusikan. Lusikka maksaa niin maan perskutasti etten ole kaupasta sellaista ostanut.


Aave


,


lauantai 9. maaliskuuta 2013

JAE 56. VIIKON 10 KUULUMISIA

Helmikuu oli minulle hankala kalastuskuukausi. Vaikka kävin jokusen kerran Tammerkoskella, kaloja ei juuri näkynyt. Perhoa vieheenä käyttäneet saivat kelpo saaliita, sekä perinteisesti perhovapaa viuhuttamalla että virveli+heittokoho-tyylillä. Vaikka todistin monta perhomenestystä, löin päätä seinään viskomalla lusikoita.
Kamuni Trevor esitteli eräänä  päivänä yksityiskohtaisesti omaa menestyksekästä heittokoho-tekniikkaansa ja antoi matskuja, jotta voin itsekin testata "Londonstyleä", Thanks Trev! Kerran jo hetken yritin, vielä ei kalaa noussut.
Uistinpajallani olen tehnyt jonnin verran lisää lusikoita. Uusimmassa satsissa valmistui kaveri pari vuotta sitten valmistamalleni "Jenkki-lusikalle", päällystin tällä kertaa kupariaihion purukumilla...
Purkkaa ja ilmakonpanoksia
Valmis purkkalusikka

Keskiviikkona menin hetkeksi poikkeamaan Tammerkoskella koeuitolla seitsemän uuden lusikan kanssa. Samalle koskenpätkälle saapui myös toinen kalastaja, hän ei ehtinyt pitkään kalastaa ennen kuin alkoi huitomaan minulle että nyt tarvittaisiin assistenttiä. Kun pääsin paikalle, huomasin että kyseessä on Markus-hemmo jonka olin tavannut tammikuussa kalastusmerkeissä. Markuksen fisu pisti aikansa vastaan ennen kuin suostui antautumaan, ottipeli oli tälläkin kertaa perho.
Saamamies kysyi: Pääseekö tällä kalalla blogiin?
Totta munassa pääsee, miehen kala oli oikein hieno, 49-senttinen taimen. Jutusteltiin kotvanen kalastusjuttuja, Markuksella oli käynyt viime aikoina hyvä kalaonni, kännykässä oli useita kuvia hienoista taimenista. Minun piti lähteä töihin, tarina ei kerro nousiko lisää kalaa. Varmasti taas joku päivä törmätään.
Markus ja taimen

Tätä kirjoittaessa on lauantai, olin aamulla koskella koittamassa vaikka  pakkasta oli sellaiset -15 celsiusta. Kylymä oli ja yksin kalastin, työt haittaa harrastusta siinä määrin että kelillä ei ole väliä silloin harvoin kun kalastustsäänssi tulee eteen.
 Jossei kroppaa niin ainakin mieltä lämmitti kun sain ylös 43-senttisen järvilohen, maaliskuun eka kala.