JAE 38. RAUHOITUKSEN PÄÄTYTTYÄ 2012

 Perjantai 16. Marraskuuta 2012

Taimenen kuturauhoituksen päättyminen, päivä josta koskikalastushemmot haaveilee aina syksyisin. Perjantaiaamuna heräsin jo kello 4.30, tarkoitus oli nukkua hitusen pidempään mutta minkäs teet. Ennen viittä olin jo koskella. Tältä Tammerkoskella näytti viiden jälkeen:

Valoisaa, vai mitä?

 Hämärässä kalastaminen on yleensä hiukan konstikasta, varsinkin jos tulee siimasotkuja tai muuta häikkää jossa valoa tarvitaan, onneksi ongelmia ei ilmennyt.
Kalat eivät heti aamusta olleet kovinkaan otillaan, ennen auringonnousua siima kuitenkin kiristyi ensimmäisen kalan merkiksi. Hämmästyin kovasti kun kevennetyn lusikan mukana ei tullut taimenta vaan mitallinen harjus. Harri pääsi takaisin jorpakkoon ja kalastajan mieli oli hyvä kun ainakin yksi kala oli plakkarissa.
    Taimenia yritin kovasti eri keinoin huijata mutta ei tuntunut helpolta. Jossain vaiheessa vaihdoin vieheeksi itsetaotun kuparilusikan, se oli hyvä veto. Ei aikaakaan kun niukin naukin mittatane oli rannassa, kohdekala napattu! Hieman myöhemmin Halpiskevennettyä puri samanmoinen taimen kuin edellinen. Jatkoin samalla vieheellä eikä aikaakaan kun räpsähti kunnolla.
   Siimanpäässä oleva kala ei heti halunnut näyttäytyä vaan huudatti jopa jarrua ja taisteli. Onneksi fisu oli napannut lusikan kunnolla suuhunsa eikä päässyt pakoon kesken köydenvedon. Mukavan taistelun jälkeen rannalla oli kaikista pyytämistäni taimenista kaikkien aikojen kolmanneksi kookkain tapaus. Mittanauha näytti 54 senttiä ja vaaka kahta kiloa.

Taimen ja ottipeli.

Toiset kalastajatkin noteerasivat fisun, kun Sportian kalastusmyyjä tuli jutulle, pyysin että hän voisi ottaa kalasta ja musta foton, se passasi.

Ruma jäbä kauniin seuralaisen seurassa.

Seuraavana päivänä kala matkusti kylmälaukussa Pohjanmaalle kun lähdin perheeni kera sukuloimaan, messevä taimen otettiin ilolla vastaan tuliaislahjana

JAE 37. ILMAN KAUPALLISIA VIEHEITÄ

Duunissa koko viikko aamuhukia, ei ole kalalle päässyt. Eilen pakkasin kamat valmiiksi perjantaikalastusta varten ja olin fiiliksissä. Tunnelmaa laski Aamulehden juttu jossa vasikoitiin kalaistutuksesta, perseeseen iski pelko ruuhkakalastuksesta.
Aamukahvin hörpittyäni läksin Ratinaan koittamaan onneani, repussa oli kolme rasiaa joissa sisältönä oli ainoastaan omatekoisia vaappuja, lusikoita ja liitsejä. Kauppojen vieheet saivat jäädä kotiin.
 Ratinassa ei onneksi ollut kuin yksi puntinviskoja, kalastusrauha siiskin taattu. Kalantulo antoi odottaa itseään kuudenteen heittoon, tuolloin tärähti mukavasti kuparilusikkaan. Köydenvedon päätteeksi sain ihasteltavaksi 48-senttisen taimenen. Siistiä!

Jatkossa en kaloja ylös asti enää saanut, tärppejä kylläkin tuli. Yksi tärppi oli sellainen että melkein ranteeseen teki kipeää , voi kun kala olisi tarttunut kunnolla kiinni, se irtosi muutaman sekunnin tempomisen jälkeen.
Kari kalastuksenvalvojakin kävi tervehtimässä, hän kertoi salaisuutena Välikoskeen tehdystä istutuksesta, kerroin että Aamulehden ansiosta koko maakunta tietää "salaisuudesta".