Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kotalan kosket. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kotalan kosket. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. joulukuuta 2012

JAE 43. KUVIA VUODEN 2012 VARRELTA

Vuoden 2012 ensikuukaudet menivät lähinnä Tammerkoskella kalastellen. Taimenia, kirjolohia ja järvilohia nousi oikein tyydyttävästi. Erityisen hyviksi vieheiksi osoittautuivat Kineticin Goby ja Salty-lusikat. Halpiskevennetyt puijasivat kaloja todella hyvin kylmällä vedellä.






Halpiskevennettyjen juksaamia maaliskuun puolivälissä
Alkukaudella tuli onnistumisia tuli myös omilla vieheillä, liitsit toimivat kuten ne olivat toimineet edellisvuonnakin. Tammikuun alussa sain melkein elämäni ensimmäisen siian omalla liitsillä, niin lähellä, niin kaukana. Suuri ilo syntyi kun sain kusetettua järvilohta itsetaotulla kuparilla.
Komea kirjolohi ja valkoinen liitsi maaliskuulta

Tällä kuparinpalalla skoijasin lohta, usko kädentaitoon kasvoi lujasti.
 Maaliskuussa tapahtui myös sellainen juttu että sain elämäni ensimmäisen mitallisen järvilohen. Järvilohi puri Falkfishin Böx-lusikkaa.

Mitallinen järvilohi

Maaliskuussa käytiin kaverini Mattiin kanssa Virroilla testaamassa Kotalan kosket. Maa oli valkoinen ja hauskaa oli, kaloja ei nähty koko reissulla ensimmäistäkään.
Koskimaisemaa Virroilta
 Pääsiäisenä ei tullut kalastettua, sen sijaan tuli nautiskeltua kalajasta, saunasta, avannosta, hyvästä seurasta ja pääsiäiskokosta.
Kokon äärellä Pemun jäällä

Hyvästä seurasta puheen ollen, keväällä sain pari kalastusvierasta Tampereelle. Helsingistä tuli PAR ja Porista Igors. Kaloja ei ihmeemmin saatu, Igors kuitenkin sai huijattua ylös elämänsä ensimmäisen järvilohen ja Tammerkoski tuli vieraille tutuksi. Suurinta ihmetystä kavereissa aiheutti oikean lupavalvojan bongaaminen.
Igors ja järvilohi

PAR Välikosken maisemissa
 Toukokuun alussa käytiin alakerran  isännän kanssa Melolla vuorikiipeilemässä ja kalalla. Luvalliselle kalastuspaikalle laskeutuminen oli jännää puuhaa. Kalojakin saatiin.
Alakerran isännän juksaama keväthauki

Muutama kookas ahven nousi, tässä pienin niistä
 Toukokuun puolivälin maissa lähdettiin neljän hengen iskuryhmällä yön-yli-reissulle Viinikanjoelle ja Kihniön Taimenkoskille. Nihkeää oli kalantulo, jotain kuitenkin saatiin.
Jaska fileeraa Kihniöläistä taimenta

Mattii pitelee Kihniöläistä taimenta

Kesäkuun alkupuoliskolla oltiin kolmevuotiaan kuopuksen kanssa ongella, elämän ensimmäiset ahvenet ja särjet nousivat tyylillä ylös. UL-virvelin pitely ja kelaus sujui kuin vanhalta tekijältä.
Nuorna vitsa väännettävä


 Alakerran Jaskan kanssa lähdettiin yhtenä päivänä hakemaan ruokalaa, homma meni totaalisesti putkeen...
Muutama ruokakala


Juhannuksena ei paljoa kalasteltu, silloin juotiin kaljaa ja potkittiin rankkareita
Mökkijuhannus

Juhannuksen jälkeen alkoi loma ja jouti Ähtärinjärvelle uistelemaan. Ähtärinjärvi tarjosi kuhia, ahvenia ja haukia. Yksi karkuutus jäi kaudesta kaivelemaan, kala oli todennäköisesti jättikuha.
Ähtärinjärvellä, etualalla esikoinen...
...kuopus tietysti myös mukana.
 Näsijärvelläkin tuli notkuttua, joskus joku kalakin tarttui uisteluvaappuun notkumisen lomassa
Näsijärven kuha
Heinäkuun lopulla koitti hartaasti varrottu Lapinreissu. Heti reissun kärkeen sain elämäni ensimmäiset siiat Inarijärvestä. Yhden Inariyön jälkeen lähdettiin Mattiin kanssa Näätämölle ja päätettiin reissu Luttojoelle. Tästä reissusta on tarkoitus tehdä ihan oikea blogikirjoitus.

SIIKA SIIKA!!!!

Näätämön Mattii

Näätämön maisemaa. Vähänkö messevännäköistä.

Luttojoella vilkkuu Jaakopin perse

Lapin jälkeen ei kalastus tuntunut hetkeen miltään, kyllä sitä tuli kuiteski kalasteltua. Mm. Tainionvirta tuli testattua, sieltä ei tullut räpsäistyä yhtään kuvaa.
Nässyllä veneilemässä

Kuopus nostaa kalaa...

... esikoinen nosti jo.
Syksyllä/alkutalvella alkoi omat lusikat toimimaan oikein kunnolla, loppuvuodsta nousi myös kauden kaksi suurinta taimenta.
Kuuskuuskuus toimii...

...ja toimii

Rauhoitus päättyy ja kaksikiloinen nousee

Kauden suurin nousee joulukuisissa fiiliksissä, omalla lusikalla...

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

lauantai 31. maaliskuuta 2012

JAE 33. TUTUSTUMINEN KOTALAAN


VAROITUS! Teksti ei sisällä kalansaantia.

Lauantaina 24. maaliskuuta ajelin Ähtäristä Virtain Kotalaan hakemaan paikallisesta kyläkaupasta luvat sunnuntaille. Kotalassa on kolme koskea; Vehmas-, Koskelan- ja karhunkaatajan mukaan nimetty Kituskoski. Kitusen ohi ajaessani näin kaksi perhomaakaria(Kitusella ei virvelihommia saa harrastaa), jäin hetkeksi jutulle. Toinen jantteri oli saanut niskalta mitallisen taimenen (alamitta on 45cm). Tieto kalasta nosti omaa ennakkofiilistä, kalaan lienee mahdollisuus.
   Aamuvarhain saavuin Vehmaskoskelle ja kahvinjuonnin ja kessuttelun lomassa nappasin sillalta pari fotoa.
Sillalta ylävirtaan

Ja ylävirtaan
Sidoin kevytvapaan mustan liitsin ja vippasin sen sillan alapuolelta ylävirtaan. Liitsi jäi kasvillisuuteen kiinni ja siima napsahti poikki. Snadi vitutus iski kun testasin edellisiltana puolaamani monosiiman kunnon, katkesi aina kun käsin vähän venytti. Olin sitten puolannut huonoksi mennyttä siimaa... Väline vaihtoon ja 7-jalkainen vapa käyttöön.
Lompsin lumista pellonreunaa pitkin Vehmaan alajuoksulle, tuntui kuin olisi jossain Tohtori Zivago-leffan lumisissa kulisseissa. Alavirrassa nakkelin lusikoita mutta kaloja ei näkynyt, läksin lompsimaan takaisin ylös, Seinäjoen kalakaveri Mattii olisi varmaan pian perillä.
     Kun Mattii saapui, lätistiin kuulumiset, juotiin kaffet ja painuttiin kalaa, tällä kertaa ylävirtaan. Kalastimme Vehmaan niskaa ja joitain muitakin paikkoja, sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta fisuja ei näkynyt missään. Seuraavaan  kohteeseen, Koskelaan.
    Kartta näytti Koskelan olevan leveämpi kuin Vehmas, niin se oli todellisuudessakin.
Mattii Koskelassa



Vaikka yritimme parhaiden taitojemme mukaan kalastaa, emme saaneet fisun fisua, vain pohjaryönää. Onneksi Mattii ja allekirjoittanut osaavat nauttia saaliittomasta kalastuksestakin. Koskelassa näimme koskikaroja ja korentoja, taimenia emme.

Kun Koskela oli nähty ja koettu menimme vielä kerran Vehmaalle koittamaan. Loppuliun kalastusta haittasi saareke joka oli tiellämme. Kahlasimme kumppareilla pikkuvirran yli saarekkeelle, ongelma ratkaistu!
Mattii saarekkeella

Saarekkeen yläpuolinen näkymä
Hasardi jääsilta

Koitimme vielä pari kohtaa koskesta ennen autoille siirtymistä



Huolimatta kalakontaktien puutteesta, Kotalan kosket antoi kelpo kuvan, olimme vain liian aikaisessa. Koskien profiili oli sellainen että viimeistään toukokuussa luulisi kalojen alkavan viihtyä kuohuissa, seuraavan Kotala-tekstin otsikko tullee sisältämään sanan REVANSSI.