Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsetehty uistin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsetehty uistin. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. marraskuuta 2012

JAE 37. ILMAN KAUPALLISIA VIEHEITÄ

Duunissa koko viikko aamuhukia, ei ole kalalle päässyt. Eilen pakkasin kamat valmiiksi perjantaikalastusta varten ja olin fiiliksissä. Tunnelmaa laski Aamulehden juttu jossa vasikoitiin kalaistutuksesta, perseeseen iski pelko ruuhkakalastuksesta.
Aamukahvin hörpittyäni läksin Ratinaan koittamaan onneani, repussa oli kolme rasiaa joissa sisältönä oli ainoastaan omatekoisia vaappuja, lusikoita ja liitsejä. Kauppojen vieheet saivat jäädä kotiin.
 Ratinassa ei onneksi ollut kuin yksi puntinviskoja, kalastusrauha siiskin taattu. Kalantulo antoi odottaa itseään kuudenteen heittoon, tuolloin tärähti mukavasti kuparilusikkaan. Köydenvedon päätteeksi sain ihasteltavaksi 48-senttisen taimenen. Siistiä!

Jatkossa en kaloja ylös asti enää saanut, tärppejä kylläkin tuli. Yksi tärppi oli sellainen että melkein ranteeseen teki kipeää , voi kun kala olisi tarttunut kunnolla kiinni, se irtosi muutaman sekunnin tempomisen jälkeen.
Kari kalastuksenvalvojakin kävi tervehtimässä, hän kertoi salaisuutena Välikoskeen tehdystä istutuksesta, kerroin että Aamulehden ansiosta koko maakunta tietää "salaisuudesta".

maanantai 22. lokakuuta 2012

JAE 36. JOSKUS HOMMAT VAAN TOIMII

Aamusella piti mennä ennen töihinmenoa jatkamaan itsetaottujen lusikoiden koeuittoa. Menin luottopaikkaani, vieressä puuhasteli ukkeli ja kysyi:"Tästäkö sitä kalaa tulee?". Minä siihen:" Kyllä mä uskon, kunhan tuo aurinko ei pelota kaloja". Ehkä viisi heittoa meni ja ukkeli huomasi kun olin vetänyt 666-kuparilusikalla kirren rantaan. Hyvin alkoi testailut.
Seuraavaksi vaihdoin "sininen seepra"-lusikan kiinni, sekin perskuta vie osoitti toimivuutensa. Ensin karkuutin kalan joka oli hyvän aikaa kiinni vieheessä ja kohta pian karkuutin kirren haavimisvaiheessa.
  Päätin taas vaihtaa viehettä, sidoin siimaan punaisen messinkikuuskuuskutosen jota en ollut kalastustarkoituksessa vielä testannut. Viitisen heittoa ja tärähti, tärähdys kertoi että nyt on jotain messevämpää kiinni. Taistelu päättyi minun hyväkseni ja rantsussa oli 53-senttinen(rasvaevätön) taimenmölli. Tunti rentoa kalastusta ja hienosti meni.
Hehheh

Taimen kiilasi kaikkien aikojen saalistilastossani kolmannelle sijalle ohi kolmen sijaa jakaneen 52-senttisen. Perkele vieköön että tuntui hyvältä, ihan ittetehdyllä vieheellä!!!
Fiilistelin kaloista fotot ja vetelin rauhassa spaaderollin. Sitten soitin naapurille ja kysyin onko tarvetta yhdelle kirjolohelle, tarvetta oli. 
Voi kettu kun tuo kirre näyttää pieneltä

Kaiffareilla ottikorut huulessa
Kun vein kaloja kotia päin, mietin että voin minä naapurille antaa taimenenkin kun omassa jääkaapissa on jo pari fisua. Kaloja ojentaessani pyysin palvelusta: "Voitko ottaa musta ja kalasta kuvan?". Se passasi.
Vähän varjoa mutta ei haittaa
Ysin jälkeen kun autoilin töistä kotia päin soitti naapuri ja pyysi moikkaamaan pihamaalla. Hieno mies oli savustanut taimenta ja sain sitä suoraan pöntöstä. Kiitos ja syvä kumarrus!!!
Lisäksi sain tuoretta cevicheä, kumpainenkin ruokalaji maistui aivan helvetillisen hyvältä. Syödessä tuli sellainen fiilis että kyllä elämä on elämisen arvoista.
No onko pikkasen hyvää? On.

Cevicheä, vai miten se kirjoitetaan:)