Aamusella piti mennä ennen töihinmenoa jatkamaan itsetaottujen lusikoiden koeuittoa. Menin luottopaikkaani, vieressä puuhasteli ukkeli ja kysyi:"Tästäkö sitä kalaa tulee?". Minä siihen:" Kyllä mä uskon, kunhan tuo aurinko ei pelota kaloja". Ehkä viisi heittoa meni ja ukkeli huomasi kun olin vetänyt 666-kuparilusikalla kirren rantaan. Hyvin alkoi testailut.
Seuraavaksi vaihdoin "sininen seepra"-lusikan kiinni, sekin perskuta vie osoitti toimivuutensa. Ensin karkuutin kalan joka oli hyvän aikaa kiinni vieheessä ja kohta pian karkuutin kirren haavimisvaiheessa.
Päätin taas vaihtaa viehettä, sidoin siimaan punaisen messinkikuuskuuskutosen jota en ollut kalastustarkoituksessa vielä testannut. Viitisen heittoa ja tärähti, tärähdys kertoi että nyt on jotain messevämpää kiinni. Taistelu päättyi minun hyväkseni ja rantsussa oli 53-senttinen(rasvaevätön) taimenmölli. Tunti rentoa kalastusta ja hienosti meni.
 |
| Hehheh |
Taimen kiilasi kaikkien aikojen saalistilastossani kolmannelle sijalle ohi kolmen sijaa jakaneen 52-senttisen. Perkele vieköön että tuntui hyvältä, ihan ittetehdyllä vieheellä!!!
Fiilistelin kaloista fotot ja vetelin rauhassa spaaderollin. Sitten soitin naapurille ja kysyin onko tarvetta yhdelle kirjolohelle, tarvetta oli.
 |
| Voi kettu kun tuo kirre näyttää pieneltä |
 |
| Kaiffareilla ottikorut huulessa |
Kun vein kaloja kotia päin, mietin että voin minä naapurille antaa taimenenkin kun omassa jääkaapissa on jo pari fisua. Kaloja ojentaessani pyysin palvelusta: "Voitko ottaa musta ja kalasta kuvan?". Se passasi.
 |
| Vähän varjoa mutta ei haittaa |
Ysin jälkeen kun autoilin töistä kotia päin soitti naapuri ja pyysi moikkaamaan pihamaalla. Hieno mies oli savustanut taimenta ja sain sitä suoraan pöntöstä. Kiitos ja syvä kumarrus!!!
Lisäksi sain tuoretta cevicheä, kumpainenkin ruokalaji maistui aivan helvetillisen hyvältä. Syödessä tuli sellainen fiilis että kyllä elämä on elämisen arvoista.
 |
| No onko pikkasen hyvää? On. |
 |
| Cevicheä, vai miten se kirjoitetaan:) |
