 |
| Estersson |
Seitsemän persiissä tapasin kaverini Esterssonin, oli ollut puhetta onkimeiningistä ja nyt oli aika muuttaa puheet toiminnaksi. Madot oli iltapäivällä kaivettu ja reppuun oli ilmestynyt muutama Börstimus maksimus(=pintti olutta).
Esterssonin kanssa ollaan tunnettu pennusta lähtien, oltu samassa koulussa ja oltu samassa heviorkesterissa. Molemmat on päätyneet parin mutkan kautta Tampereelle asumaan.
Ennen illan retkeä olimme edellisvuosina käyneet kaksi kertaa ongella (Härmälänsaaressa ja Naistenlahdessa) ja kerran vetouistelemassa Näsijärvellä. Onkiretket menivät päin persettä, kummallakaan kertaa ei saatu kalan kalaa, Härmälänsaaressa pohjaonkeen tarttui yksi Rapalan uppovaappu. Uisteluretki heinäkuussa 2010 meni paremmin sillä silloin Estersson sai elämänsä ensimmäisen kuhan, hitusen alamittaisen mutta kuhan silti!
 |
| Estersson ja kuha |
Perjantain kunniaksi teimme paluun Naistenlahdelle koska paikka oli lähellä ja sieltä oli löytynyt spotti missä ei voi välttyä kalantulolta. Kalantulo alkoi kahdeksalta kun huono-onninen särki imi madon suuhunsa. Onkikirouksemme oli historiaa heti alkuun sillä molempien kohoja vietiin jatkuvasti, särjet ja ahvenet olivat saaliskaloja.
Puoli yhdeksältä tapahtui messevä juttu. Kohoni painui syvyyksiin ja aloin kelata siimaa rantaan, siimanpäässä tuntui voimallista vastarintaa. Oli hauskaa nähdä kala: "Ei saatana, se on kirjolohi!". Minulla kävi yhtä hyvä munkki kuin tyttärelläni edelliskuussa, kirjolohi kiinni. Haavia ei tietenkään(tälläkään kertaa) ollut mukana, sain kuitenkin houkuteltua kalan veneluiskalle, kala teki parit oikein näyttävät hypyt. Taistelun lopputuloksena rannalla oli sentilleen samankokoinen kirre kuin tyttärelläni, 42 senttiä.
 |
| Rumalla jätkällä ruma ilme, kala oikein nätti |
Onkimiseen tuli uutta jännitystä kun tiesimme että vedestä voi nousta mitä vaan. Aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä ongimme kunnes perseemme alkoivat puutua siihen pisteeseen että teki mieli hiukan liikkua. Käppäilimme Koukkuniemen vanhainkodin edustalle ongelle, ei kalan kalaa. Kävimme myös parissa muussa paikassa, ei kalan kalaa. Lopulta oli palattava takaisin varmalle spotille.
Kello yhdeltätoista varmalle spotille oli saapunut salakkaparvi. Esterssonin päätöksellä aloimme teilaamaan salakoita ja ahvenia(uuniinpantavaksi), niitä nousikin hyvään tahtiin. Särkiin ei koskettu syystä että: -Ei meillä mitään särkiä vastaan oo, mutta...- Veden alta kuului särkien kuorolaulu: "Miksei uuninovet aukene meille, onko rotumme syytä tää?".
Varttia vaille kaksitoista tapahtui se mistä olin alkuillasta jo ääneen ehtiä haaveilla, lahna nappasi. Koko kevään olin yrittänyt lahnaa bongata, kesäkuussa homma vasta toteutui. Lahnaltakin lähti nirri.
 |
| Vuoden eka lahana |
Puoliltaöin paikalle saapui Esterssonin beibe Tiina, lähdimme kolmestaan käymään afterfishingillä läheisessä Pub Vinyylissä. Yhdet börstimukset terassilla, sitten kotiin nukkumaan. Reissu oli saatanan mukava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti