JAE 63. ENSIVISIITTI NITSILLE

No sehän oli Elokuun 17. päivä kun aamuyöstä starttasin vanhan kunnon Avensiksen ja lähdin ajamaan Tampereelta kohti Kuopiota. Aamuneljältä keli oli kuiva ja liikennettä ei ollut käytännössä ollenkaan. En ehtinyt edes Jyväskylään asti kun paskatolppa välähti. Jee, saatanan kivaa, edessä vielä melkein tuhat kilsaa ja jo nyt posahti sakot. Manasin issesseni, kiskoin spaaderollia ja jatkoin ajamista. Kuopiossa kävin nappaamassa toveri Kennetin ja yhdessä käytiin nappaamassa Kennetin kanootti, tuli hyvännäköinen paketti.

Sitten lähdettiin kohti Inaria! Rovaniemellä pysähdyttiin vähän kauppaan.

Kilometrejä tuli, kilometrejä meni. Lopulta kilometrejä tuli paahdettua niin monta että oltiin lopulta Inarissa. Kennetti soitti vanhalle kunnon Mattiille joka oli nuorten kunnon Jossun ja Eevin kanssa tulossa myös pohjoiseen. Mattii antoi meille luvan mennä mökkiinsä yöpymään. Perillä oli hienoa tirvaista päivän eka kalija Inarin rannalla.

Perillä oli myös kliffaa pyydystää siika ja lähettää Mattiille houkutuskuva jottei se jäisi Ouluun tai Rovaniemelle yöksi.

No sittenhän se Mattii tuli ja oli iloinen saapuessaan perille.

Kennettikin oli iloinen kun Mattii, Jossu ja Eevi tuli.

Seuraava päivä nautittiin olostamme ja auringosta.

Eevi-koira oli fiilareissa ja halusi koko ajan leikkiä vaikkei todellakaan enää mikään pentunen ole.
Näin se katsoi ja toivoi leikkikaveria:

Eeviskälle heiteltiin lelua, kerran heitin O-P Karjalainen-tyylillä. Eevi lähti etsimään mutta palasi tyhjin suin, meni hemmetti puun latvaan.

Iltasella käytiin lähisaaressa, siellä tapahtui paskamainen onnettomuus, Lotto-lippa tarttui Eevin korvaan kun se huiteli virveleiden ohi. Koukku saatiin poikki ja Eevi kävi seuraavana päivänä vielä koiralääkärissä.

Seuraavana päivänä kun Eevi oli lääkärissä, Kennetin kanssa lähdettiin kohti tarunhohtoisaa Nitsijärveä.

Jatkoa seuraa...

Liitsejä 1

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

JAE 62. VUODEN 14 OMAVALMISTEET

Pitkästä aikaa jaksoin takoa ja värkätä, lusikoita nimittäin.

Lusikoita Peto-kuosilla. Joo tiedetään tiedetään, lapsellista on:)

Näissä tuo kreeminvärinen mäiske on jotain fosforijauhetta, näkyy pimeässä.

JAE 61. KOLJONSELÄLLÄ HEINÄKUUSSA

SUNNUNTAI 28. Heinäkuuta 2013

Oltiin kaverini Michaelin kanssa puhuttu että lähtisikö  illasta aamuun kestävälle kalaretkelle Näsijärvelle. Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina pääsimme toteuttamaan retken. Lähdimme matkaan Naistenlahdesta missä pesuvatini avoveden aikaan sijaitsee. Tarkoituksenamme oli matkata Koljonselälle, Koljo on paikka minne pro-vetouistelijat aina suuntaavat taimenen ja järvilohen kiilto silmissään
  Keli oli kaunis ja tyyni, ensimmäisenä suuntasimme veneennokan kohti Pallosaarta.

Retkikamoja

Michael

 Pallosaarta kiertämällä saa usein kuhan jos toisenkin, tällä kertaa uistimeen tarttui vain hauki. Hauki oli kuitenkin spesiaalitapaus, ensimmäistä kertaa kohtasimme ylähuulivammaisen mopsihauen.

Ilta alkoi hämärtymään, ajelimme monien herkullisten kohtien yli, kaloja ei kuitenkaan kiinnostanut.

 Tarkoituksemme oli mennä yöpymään Tampereen navigaatioseuran mökille Vähä-Lampisaareen, siellä kuitenkin näkyi laiturissa pari paattia joten muutimme suunnitelmaa, ei huvittanut olla sosiaalinen. Lähellä tukikohtaa tiesin olevan Jaakkojensaaren, saari on nimetön piskuinen piste kartassa. Nimesimme paikan Jaakkojensaareksi edellisvuonna kun kävimme siellä kaverini Jaskan kanssa.
  Veneelle löytyi oivallinen säilytyspaikka.

 Koska kalat eivät liiemmin olleet illalla häirinneet, oli kaatopullossa hieman työtä tehtävänä.

 Jaakkojensaarella kohtasimme hullun  kirvesmurhaajan kun olimme polttopuuta etsimässä.

 Maasta löytyi yllättävän suuri tuohenpala...

 Illalla nautimme leiskaa, tulistelimme kallion päällä ja kuuntelimme Michaelin älykkään puhelimen avulla Tapsa Rrrautavaarraa. Tunnelma oli kohdillaan, kaksi perheellistä ukkelia pääsi irti arjesta.

 Lopulta oli aika pistää tyytyväisenä maate, keli oli niin mehevä että nukkuminen oli nautinnollista Jaakkojensaaren korkeimmassa paikassa.

 Aamulla hyvästelimme saaren ja lähdimme kohti kotia, edellispäivänä oli jo selvää että keli tulisi muuttumaan tuulisemmaksi. Kotimatka olikin vastaisten aaltojen seassa kikkailua ja pärskeiden vastaanottamista. Haasteellinen keli piti kuitenkin mielen virkeänä.

Jaakkojenjamikonsaari

Retki oli nasta ja 2014 taas mennään.

JAE 60. EI NÄIN

Kivan kalastuspäivän pilaa toisinaan perseilijät. Alan julkaista tässä jakeessa kuvia säännöistä piittaamattomista hahmoista. IHMISET, jos ette ole varmoja teettekö sallittuja asioita, tarkistakaa.

Tässä sunnuntaiaamun maakari kalastelee kielletyllä paikalla Tammerkoskella 17.5.13, muutaman metrin päässä hänestä on kyltti joka kertoo tasan tarkkaan kalastusalueen sijainnin. Kyseinen spotti on salakalastajien yksi suosituimmista kalapaikoista.

 Hemmolla oli kaksi kaveriakin mukana, kielletyiltä spoteilta kalastivat hekin, jos olisi hemmoilla ollut virvelin sijaan mato-onget, olisin soittanut välittömästi poliisille.

21. toukokuuta

Jengi maalailee siltojen alusia.

Tarkemmin kun katsoo, olisivat voineet jättää jotain maalaamatta...

Kylteistä saa nyt helvetin hyvin selvää...

.
Sunnuntai 26. toukokuuta

Ajelin perheineni veneellä Tammerkoksen niskan ohi, siellä oli keski-ikäinen ukkeli mato-ongella. Näytin miehelle soosoo-merkkiä, ukkeli huusi jotain takaisin. Sitten näytin puhelinta ja pistin sen korvalleni, ukkeli alkoi pälyilemään ympärilleen. En tällä kertaa oikeasti soittanut kytille koska tuuli sen verran että hätäkeskuksessa oltaisiin voitu vaikka luulla että mulla on jotain oikeasti hätänä.

Sunnuntai 2. toukokuuta

Kalastelin Tammerkosken yläosan ja täysrauhoitusalueen rajalla. Rauhoitusalueella vetouisteli ukkeli Busterillaan. Kun ukkeli tuli toisen kerran kohdalle, kysyin:

-Tiesitkö vetäväsi rauhoitusalueella?
- Joo
- Siis ihan tietoisesti vedät rauhoitusalueella?
- Joo
- Tuossahan sulla on veneenkyljessä rekkari jonka voi sähköpostilla pistää valvontaviranomaiselle.




Ukkeli ei sanonut enää mitään vaan lähti lipumaan muille vesille.




Lisäksi paikalle saapui hemmo kalavehkeiden kanssa. Hän huomasi nelikielisen tiedotuskyltin, luki sen ja katseli ympärilleen pari minuuttia. Sitten hän lähti jatkamaan matkaansa ilman ensimmäistäkään heittoa. Hatunnosto tästä hänelle.


.

JAE 59. PÄÄSIÄISPILKILLÄ

Keskiviikkona 27. maaliskuuta lähdimme tyttärieni kanssa ajelemaan Ähtäriin pääsiäisen viettoon. Iltasella kävin tsekkaamassa miltä Ähtärinsalmi näyttää, veden päällä ei ollut jääkantta, salmentien päällä sen sijaan  oli lunta niin paljon että meinasin autoa kääntäessä tyystin jumahtaa. Tilanne oli mitä kriitillisin, selvisin kuitenkin jollain ilveellä takaisin Itä-Ähtärintielle ilman traktori-apua.
  Torstaina lähdin pilkille Itä-Ähtäriin. Ähtärinjärvellä keli oli mitä aurinkoisin, oli hienoa kun ei edes tuullut. Pilkin "Karin kivillä", matkan jäälle taitoin lumikengät jalassa, ei tarvinnut vetää itseään hapoille kun jalat pysyivät hangen pinnalla.
Aikasta nopeasti pystypilkkiä puri ruokakokoinen ahven, luulin löytäneeni parven, kala kuitenkin jäi päivän ainoaksi raitapaidaksi. Jään päällä oli paljon lunta, kalat eivät kai vielä olleet aktiivisimmillaan. Kalabongausmielessä päivä onnistui hienosti, sain muutaman kiisken, vuonna 2012 bongasin kiiskiä ainoastaan silmillä Naistenlahden satama-altaassa.

Kiiski

Isoveli kävi jäällä Torsti-koiran kanssa moikkaamassa, Torsti palasi myöhemmin itsekseen pilkkiseuraksi, se jaksoi makoilla vieressä koko ajan.

Torsti-jäbä

Kesken pilkinnän näin kun punavalkoinen objekti veti lujaa vauhtia rantametsän yllä vain hitusen latvojen yläpuolella. Olisiko Viking Linen uusi supernopea yhteysalus Tallinnaan? Ei mennyt aikaakaan kun sama vempele tuli jäällä kohti ja veti sairaan matalalla aivan minun ja Torstin yli, helvetinmoinen jyly lähti, piti oikein sormet laittaa korviin. Pilotti lensi ylitsemme selkeästi tarkoituksella, Torstin korvia vähän kävi sääliksi. Otin kameran valmiiksi jos Viking Linen "risteilyohjus" ilmestyisi uudelleen, ei ilmestynyt.

Ei oo mun ottama kuva, tuommoinen se kuitenkin oli

Pitkäperjantaina lähdin uudelleen pilkille, suuntasin taas "Karin kiville". Keli oli jälleen täydellinen, aurinkoinen ja tuuleton. Kairasin reikiä toisensa perään, kiiskiä vain nousi tasaisen tappavasti. Jossain vaiheessa laitoin saappaat lumikenkiin ja läksin toiseen paikkaan, "Kepinkiven" kupeeseen. Kairasin viisi-kuusi reikää ja pilkin, ei sintin sinttiä. Jäänpinnalla oli kaksi moukkua kiven merkiksi. Kairasin kivien välimaastoon pari reikää. Vettä ei ollut perseenkään vertaa jään alla. Toiselle reiälle kun tulin, solautin sinne Sepe-pilkin. Hetken lirkuttelun jälkeen nappasi kala, ajattelin: "Iso ahven jesjesjes!". Vedin siimasta, näin jo kalan suun kun: ZING! Pilkki lensi jäälle. Koitappa sanoa ääneen mahdollisimman nopeasti paska, niin nopeasti pääsi paska suustani ja samalla käsi meni kyynärpäätä myöden avantoon. Sain kalan päästä kiinni ja puristin niin lujasti kuin liukasta kalanpäätä voi puristaa, ote alkoi väkisin lipeämään ja epätoivo takaraivossa iskemään. Tein peliliikkeen, äkkiä laitoin kättä syvemmälle ja sain otteen mysteerikalan kropasta. Jäällä oli elämäni ensimmäinen MADE!

Totta viekoon hienoa.

Jos olisin ollut jäällä kaverin kanssa, olisin taatusti alkanut huutamaan: " AAA! JUMALAUTA! AAAAA!!! TULUKAA KAHTOMAAN!!!". Koska olin kuitenkin yksin liikkeellä, tyydyin olemaan hämmentynyt ja onnellinen. En ole koskaan ajatellut omaavani realistisia mahdollisuuksia mateensaantiin, onneksi kalahommissa kaikki on aina mahdollista. Kalan pituus oli tasan puoli metriä.

Soppakala

                               
Yritin hetken vielä pilkkiä josko "madepolkua" taivaltaisi vielä toinenkin turskansukuinen, enempiä mateita en kuitenkaan nähnyt, lähdin vanhempieni kotia kohti nylkemishommiin.
 Isäni antoi mateen nylkemisohjeen:"Pistä tuhkaa käsiin niin nahka irtoaa". Aluksi koitin irrottaa nahkaskordaria ilman tuhkaa, pääsin hommassa puoleen väliin kunnes hain uuninpesästä tuhkaa. Lähti muutes nahka hel-pos-ti. En osaa selittää syytä, liekkö jotain tekemistä PH:n kanssa. Mateesta valmistui maittava soppa.

Hyvvee soppaa

Lauantaina menin vielä kerran pilkille, homma kusi melkein alkuunsa. Porailin liian innolla kivien läheisyydessä ja eräs kairaus kosahti kiveen. Kairasta lähti terävyys pois, terottajalle tuli hommia.
Päivällä isäni duunasi lastenlasten kanssa linnunpönttöjä.

Linnuille huusholleja.

Iltasella lähdettiin porukalla pääsiäiskokolle, tällä kertaa mentiin tsekkaamaan Alastaipaleen kylän kokko. Niille jotka ihmettelevät pääsiäiskokkoa, sanottakoon että Pohjanmaalla ihmetellään miksi monin paikoin Suomea pääsiäiskokot sytytetään vasta juhannuksena...

Saa pahat henget kyytiä.

Tuli on aina hieno.

 Sunnuntaina otin pilkkivavan sijaan virvelin mukaan ja lähdin Ähtärinsalmelle. Lumikengille oli taas tarvetta kun salmen rantaa kuljin.

Lumisklobot

Ähtärinsalmi

Aurinko paistoi niin kuin kaikkina muinakin päivinä. Kala ei napannut lusikkaan, vähän olin haaveillut haukibongauksesta mutta hauskaa oli ilman haukeakin. Sillan alla notkuessani huomasin parven parisenttisiä fisuja, mitä lienivät. Koitin kuvata niitä ohuen ohuen jään läpi.

Pikkukalaa.

Sillalta kun katselin alas, huomasin hillittömän kalaparven, ne olivat isompia kuin parisenttisiä, en tunnistanut lajia. Lähdin matkoihini noin vartin tarkkailun jälkeen kun parven rauhaa ei ilmaanutunut pedot häiritsemään. Pääsiäinen oli mukava ja voimia antava, nyt jaksaa taas hetken arkipaskaa hymyissä suin.
.