Ystäväni ei ala-asteikäisenä osannut lausua englannin kielen oravaa merkitsevää sanaa squirrel, siispä hän sanoi oravia persoonallisesti skruideleiksi. Oravat ovat sellaisia otuksia että niihin voi törmätä miltei kaikkialla. Yleensä kohtaamisia voi kuvailla sanalla hellyyttävä, joskus taas törmäyksiä täytyy kuvailla aivan muilla sanoilla. Kirjoitan joistain kohtaamisista.
Hietaniemen hautuumaalla asuu tunnetusti suuri oravapopulaatio, eräänä keväänä olin kiertelemässä aluetta Pohjois-Savolaisen puutarhurijoukkion kanssa. Minua harmitti kovasti kun en ollut tajunnut ottaa mukaan pähkinöitä taskunpohjalle pyörimään, olisin halunnut ruokkia puuhkahäntiä. Tuttavallinen orava tuli moikkaamaan minua siten että minun oli mahdollista sanoa sille käsipäivää. Puutarhurineidot ihastelivat kilttiä ja pelotonta kurrea ja yksi tytöistä lähestyi oravaa kättelyaikeissa. Orava ei ollut enää kiltti vaan sitä ketutti kun jo toinen ihminen peräjälkeen halusi kätellä sitä ilman että antaa palkintoa, siksipä se puraisi tyttöä ja lähti lipettiin.
Kalareissuilla oravat ovat pari kertaa aiheuttaneet minulle paskahalvauksia. Kun käyn kunnon ryteiköissä yksin kalassa, olo on harras ja aistit ovat herkistyneet ääriasentoon. Kun istuksii tarpeeksi kauan samoilla sijoilla, alkaa ympäristöstä kuulua eläinten rapinaa ja ääntelyä. Mm. Itä-Ähtärissä eräällä retkellä olin saada sydärin kun kurre laskeutui selkäni takana olevaa puuta pitkin aivan viereeni, kun sitten käänsin pääni ja huomasin oravan joka tölläsi minua ei järveen tippuminen ollut kovin kaukana, oravakin luonnollisesti säikähti säikähtämistäni.
Viime kesänä kohtasin työpaikalla oravia iljettävimmillään. Työpaikkani oli puutarhamyymälässä jossa myydään kaiken paljouden muassa muovista tehtyjä suihkulähdealtaita. Kävellessäni eräänä päivänä allashyllyn ohi tunsin nenässäni inhan hajun, kalman. Aloin etsiä mistä päin hyllyä kuolema nenääni hiipi, siirtelin suuria altaita ja erään allaspinon alta löytyi hajun alkulähde. Aluksi näky visualisoitui aivoissani linnunpesäksi joka kuhisee kärpäsentoukkia, haju oli kiusallisen pistävä. Huomasin syherössä käpälän ja leukaluun ja aivoni loihtivat kuvan oravasta, Bingo! Orava raukka oli ollut kiipeilemässä altaiden päällä, liukastunut ja tippunut ansaan jonka seinämät ovat niin liukkaat että mestärikiipeilijänkään on turha haaveilla pakenemisesta. Noudin siivousvälineet, tukin sieraimeni ja siirsin toukkaisan raadon työpaikan tontin rajojen ulkopuolelle.
Noin kuukausi kului kun jälleen ruumistuoksut hyökkäsivät klyyvariini, arvasin mitä löytäisin ja mistä sen löytäisin. Tismalleen samaan allasväliin oli joutunut orava ja se oli pitkälle mädäntynyt sekä toukkien kansoittama ja haisi karmaisevan pahalle. Oletan että edellinen epäonnenorava oli ollut hemaiseva neito joka oli jättänyt jotain kiihottavaa tuoksua ansaansa ruumislemun lisäksi, epäonnen orava numero kaksi oli kaiketi himokas poikamieskurre joka oli mennyt ansaan lemmenleikit mielessään. Voi orava parkoja kun kuolivat ja voi Jaakoppi parkaa kun joutui sotkut siivoamaan!
Harva on kuullut oravien ääntelyä, minä kuulin viime kesänä moista ja itsevarmuuteni mielenterveyteni loistavasta tolasta oli koetuksella, tässä suora lainaus muistiinpanoarkistoistani...
Muistikirjasta 28. 7. 09:
... Istun paraikaa Härmälänryteikön betonilaiturilla, nautin oluesta, olosta ja tupakasta. Tänne tuli hetkeksi kolme pulua, lintua siis, katsomaan toimiani puusta ja kiven päältä. Lähtivät tuokio sitten menemään, yhdestä sain näpsäistyä kuvan.
TUOHON TULI ORAVA ÄÄNTELEMÄÄN KIPEÄLLÄ ÄÄNELLÄ! KUULOSTAA KISSALTA, KUVASIN SITÄ HIEMAN. ÄÄNI TALLENTUI. OUTOA.
...nyt tässä kävi jo susikoira ja pulutkin palasivat, taivas näyttää hivenen sateiselta. Olut on kyllä saaterin hyvää. Huh, jos en olisi saanut tuon pöpin oravan ääntä nauhalle, epäilisin olevani kajahduksen partaalla ...
Linkki kurren nau´unnan kuunteluun:
http://www.youtube.com/watch?v=liZ6SF8YIs4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti