JAE 32. POPPER-KALA

Toinen vapaapäivä, toinen kalastuspäivä. Treffasimme naapurin kanssa seitsemältä pihalla ja läksimme Tammerkoskelle. Aloitimme yläosasta, siellä vieheeseen täpsähti yksi tärppi, ei muuta.
Kansallismaisemissakin kalastimme hetken, ei tulosta. Ennen kuin painuimme välikoskelle, sidoin siimaan Goby-kevennetyn, uuden luottovieheeni.
  Ensimmäinen heitto, kala kiinni! Voi perskuta että tuli heti hyvät fiilarit! Taimen oli 40-senttinen ja pääsi kuvauksen jälkeen takaisin pulikoimaan, innoissaan lähti painelemaan.

Just ja just mitallinen

   Toinen heitto, taas tärppiä ja mittataimen seurasi viehettä innoissaan rantaan asti siihen kuitenkaan tarttumatta. Jossain vaiheessa kun kaloja ei tuntunut enää lusikat kiinnostavan, ryhdyin testailemaan. Marraskuussa olin löytänyt Kuusaankosken rannalta Rapalan Skitter Popin, nyt oli aika testata sen toimivuutta. Kun naapuri näki vieheen, kommentti meni suunnilleen näin: " Jaa tollasellako ajattelit kalan saada...". Naapurin epäusko vieheeseen karisi melko pian...
 Kolmannella tai neljännellä uitolla tuli sellainen tärppi joka komeudessaan oli yksi siisteimpiä mitä olen ikinä nähnyt. Paikallaan olevaan vaappuun hyökkäsi taimen hypäten pystysuoraan ylöspäin. Pakko myöntää että tärppi oikein säikäytti:) Kala tarttui koukkuihin ja tuli ylös, mittaa kalalla 44 senttiä. Elämäni ensimmäinen popper-kala, toivottavasti ei viimeinen.

Popperiin haksahtanut ja poppereista kertalaakista innostunut

 Pahimmat kalastupoltteet oli kahdella taimenella sammutettu. Seuraavaksi sidoin siimaan kaljapullonkorkkiuistimen, siihen ei kalat iskeneet, ainakaan vielä tänään...

JAE 31. TAIMEN, TAIMEN JA TAIMEN

Oijoi, vapaapäivä! Alakerran isäntäkin hommasi Tammerkoskelle kausiluvan ja lähti virvelihommiin mukaan. Aamulla oli pakkasta, tästäkin huolimatta fiilarit oli kovat kun tiesi kelin päivän mittaan lauhtuvan. Tunne kalantulosta oli vahva.
  Aloitimme kosken yläosasta, ei kalaa. Koitimme kansallismaiseman kohdalta, ei kalaa. Seuraavaksi välikoskelle, ei kalaa. Ratinan suvanto, ei perkele vie kalaa. Pyhäjärven suulla, ei kalan kalaa.
  Päätimme painua koskenvartta takaisin ylöspäin, koitimme jälleen välikoskea. Kalastimme eri puolta kuin alaspäin tarpoessamme. Sidoin siimaan halpiskevennetyn, Saltyn. Pitkän tyhjänkalastuksen jälkeen oli hienoa tuntea tärppi, samalla kelauksella neljä tukistusta! Seuraavallakin heitolla pääsin koittamaan tartutusta siinä kuitenkaan onnistumatta. Joidenkin heittojen jälkeen viimein taas tärppäsi ja nyt oli kala kiinni! Naapuri toimi haavimiehenä ja kauden ensimmäinen mittataimen oli tosiasia, JES!

Kauden eka mittataimen, 45cm

Saaliskessun  ja valokuvauksen jälkeen jatkui kalastus. Vaihdoin isompaan halpiskevennettyyn, Gobyyn. Goby oli kova, ekalla heitolla kala kiinni! Taas naapuri haavi ja minä operoin vavan kanssa.
Jälleen sai olla polleana...

Tuntuu hyvältä, 46 senttiä taimenta käsissä

Taas kessua , valokuvausta ja tekstaria kalakaverille.  Pienen hengähdystauon jälkeen oli mukava  jatkaa kalastusta. Ei tarvinnut Gobyn kanssa montaa viskausta tehdä kun jälleen kerran lusikkaa vietiin. Jarru päästi pientä mouruntaa ja kala pisti vastaan, nyt oli kyseessä edellisiä kaloja jämerämpi fisu. Kun kala iski, naapurin suusta pääsi: "Taasko? Voi vitun jätkä!". Minä vastasin taistelun tuoksinassa: "Mä oon pahoillani. Voisitko taas hoitaa haavihommat?:)". Taistelu päättyi kalan osalta haavinperukoille. Ai saatana, kiintiö täynnä!!!

52 senttiä käsissä, hieno päivä!

Kiintiö täynnä, ei hitto, kiintiö on täynnä, voi muna! Jouduin lopettamaan kalastuksen kesken mahtavan meiningin, 45 minuutissa kolme mittatanelia. Aloin katselemaan kaverin kalastusta ja polttamaan Belmontia, hiukan korpesi kun kaverille ei ollut täpsähtänyt vielä edes kunnon tärppiä. Läksimme jossain vaiheessa talsimaan virtaa ylöspäin. Kaveri kalasti vielä hetken kansallismaisemaa ja yläosaa. Yläosassa hieno taimen seurasi naapurin jigiä, ei pirulainen vaan ottanut kiinni. Mukavaa kuitenkin kun päivä päättyi kalaäksöniin naapurinkin osalta
Kaloista kaksi otin ittelle ja yhden otti naapuri, huomenna mennään taas uudelleen  haastamaan fisuja, silloinkin on vapaapäivä!!
Loppuun vielä yksi mehustelukuva:

Taimen, taimen, taimen ja ruma karvanaama

JAE 30. JÄRVILOHI

Lukemattomat kerrat olen saanut saalistettua järvilohen, saalistus on onnistunut niin Tammerkoskella kuin Näsijärvelläkin. Toistuvasti olen järvilohen palauttanut veteen alamittaisuuden ja  laihuuden tähden, mittakalan saanti on tuntunut utopialta. Maanantaina 12. maaliskuuta koin jotain uutta.
   Aamuseitsemän maissa saapastelin Tammerkosken rantaan, Näsijärvi päästeli naamaani sellaiset luoteispuhurit että meinasin heti alkuun palata kodin lämpöön. Heitin jokusen heiton vastatuuleen ja pohdin. Pohdittuani tovin, totesin että urbaanissa koskikalastuksessa on myös hyviä puolia, voin siirtyä jonkin rakennuksen taa tuulensuojaan kalastamaan! Käpöttelin alavirtaa ja asetuin erääseen talonkulmaukseen vermeksineni.
    Sidoin siiman päähän Goby-kevennetyn, viehettä tukistettiin melkein heti, saman heiton aikana kahteen otteeseen. Kala ei kuitenkaan tarttunut vieheeseen. Päätin vaihtaa painavampaan lusikkaan, Böxiin. Valinta osui nappiin, ensiheitolla viehettä purtiin ja kala jäi koukkuun jumiin. Aluksi oletin kalan olevan kirjolohi. Kun sain kalan lähettyvilleni, ihmettelin pikkukirjon energian määrää. Kun kala oli haavittu, huomasin että järvilohihan se oli!

JÄRVILOHI (Salmo salar m. sebago)

Mittanauha näytti pituudeksi pikkiriikkisen yli 40 senttiä, lisäksi kala näytti profiililtaan erilaiselta aikaisempiin pyydystämiini laiheliineihin, lihaa ruotojen ympärillä! Mittalohi, Wuhuu!
Olin luvannut viedä työkaverilleni kalan jos joskus ylimääräinen nappaisi. Jääkaapissani oli jo kaksikiloinen kirre mutta mieleni teki päästä maistamaan järvilohta, henkistä kilvoittelua perkele!
   Jatkoin kalastusta, taas ensiheitolla Böxiä vietiin, tällä kertaa oikeasti kirren toimesta. Sain kalan lähettyville, kala kuitenkin sai rypistettyä itsensä koukusta ennen kuin sain haavittua sen.
Kirrekohtauksen jälkeen ei kaloja enää juurikaan näkynyt, kerran jigiä haukkasi jokin lohikala, koon puolesta se näytti järvilohelta. Painuin takaisin ylävirtaan perkauspaikalle.
   Vatsanavaus jänskätti, paljastuuko liha punaiseksi vai talvikkovaaleaksi. Kauniin punaista oli.

Ottipeli ja perattu kala

 Päätin ottaa yhteyden työkaveriin, hänelle kala kelpasi. Päätin siiskin hankkia hyvää karmaa luopumalla lohestani maistamatta sitä. Järvilohen maun mysteeri jäi elämään, toivottavasti ei pitkäksi aikaa .