Tämän kirjoituksen tapahtumien ajankohta sijoittuu jonnekin vuosituhannen alkupuolelle, erään kevään toukokuuhun Ähtärissä. Vuosia on vierinyt eikä muistiinpanoja retkestä ole löytynyt, siksi on luotettava homehtuneiden aivosolujen piinaamiseen.
Päätimme kolmen ystäväni kanssa toteuttaa kumivenesafarin koska idea siitä vaikutti riemukkaalta, eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen! Ensimmäiseksi piti käydä naapurikunnassa Tuurin kyläkaupassa ostamassa Keskisen Vesalta kumiveneet, ostimme kolme oranssimustaa Explorer 200:sta . Neljännellä hepulla oli sinikeltainen paatti, jonka hänen pappansa oli voittanut arpajaisista. Keskisen reissun jälkeen kävimme Ähtärin S-market Nallessa rankaisemassa äitiemme tilejä eväsostosten verran, sitten vaan kotiin pakkaamaan! Yksi kaveri porukastamme ei uskaltanut kertoa kotonaan retkiaikeesta mitään, sillä pelkäsi isänsä kieltävän osallistumisen, hän kertoi kotonaan että lähtee kaverin mökille testaamaan kumiveneitä. Oma perheeni oli asian suhteen täysin salliva, joskin he olivat pahoillaan päätöksestämme jättää pelastusliivit pois matkatavaroista niiden epäkäytännöllisyyteen vedoten.
Saimme kyydin Kellomäen pirtille asti, jonka pihalta kävelimme vermesten kanssa reilun kilometrin pituisen matkan vaelluspolkua pitkin Keskisen Sappion rantaan. Sappiojärvi on pitkulainen vesialue joka jakautuu kolmeen osaan: Yläiseen, Keskiseen ja Alaiseen Sappioon. Rannalla uurastimme venheet täyteen ilmaa ja laitoimme matkatavarat muovipusseihin. Tunnelmointikessujen jälkeen oli aika lähteä matkaan!
Sappiolla on mukavaa soudella, sillä asutusta ei juurikaan satunnaisten mökkien lisäksi ole ja rannat ovat paikoin jylhiä ja jyrkkiä, erämaista tunnelmaa lisää majavien läiskyttely ja muu luonnon ääntely. Majavat koituivatkin ensimmäisen venerikon syyksi. Siirtyessämme Alaiselle Sappiolle meidän oli ohitettava ohuen ohut salmi johon talttahampaat olivat kaadelleet aimo määrän puita. Varovaisuudesta huolimatta veneeni sai puhkaisevan osuman kaatuneen puun oksasta ja alkoi pikkuhiljalleen tyhjenemään. Ilta oli edennyt sen verran että alkoi hieman hämärtää, päätimme lyhyen paikkausoperaation sijaan pysähtyä erään niemennokkaan leiriytymään. Pystytimme teltan, teimme tulet, valmistimme ruokaa, ongimme ja olimme hirmu iloisia kun olimme saaneet muutettua ideoinnin käytännöksi. Olosuhteet retkellä olivat mitä mainioimmat, sateesta ei ollut missään vaiheessa koko retken aikana tietoakaan.
Aamulla heräsimme pienestä kupoliteltasta tiheästä rykelmästä kuin koiranpennut konsanaan, valmistimme hieman aamiaista ja huomattuamme Jeesus-teippipaikan toimineen veneessäni lähdimme jatkamaan matkaa.
Soudimme aurinkoisessa ja vienotuulisessa säässä ja meidän seuraavana tehtävänä oli löytää Alaisen Sappion perukoilta Sappiojoen alkukohta. Hetken harhailtuamme alun löysimme ja sitten alkoikin retken hauskin vaihe! Sappiojoki ei ole oikeastaan joki vaan pikemminkin puro jossa kumiveneellä liikkuminen onnistuu vain keväällä vetten ollessa tarpeeksi korkealla. Purossa etenimme peräkanaa, sillä missään vaiheessa ei ollut sellaista kohtaa jossa veneet mahtuisivat rinnatusten. Virta vei veneitä mukavaa kyytiä eteenpäin ja paattien ohjastajat olivat veneiden etuosissa laitojen päällä polvillaan, yhdellä muovimelalla estämässä kumivenettä törmäämästä pahimpiin puhkomisuhkiin. Reitti oli mukavan metsäinen, lopulta virta muuttui hulluksi koskeksi parinkymmenen metrin pituiseksi matkaksi ja jouduimme raahaamaan veneet rantaa pitkin tappokohdan ohitse. Kosken jälkeen avautui eteemme peltoinen maisema ja pysähdyimme erään pellon reunassa olevan hirvikämpän pihaan syömään ja tutkimaan veneiden vaurioita. Explorerit saivat tuossa vaiheessa liikanimen Exploder, ilmastointiteippiä kului erityisesti paattien pohjien paikkaukseen, naapurimaanlipunvärinen vene ei ollut saanut minkäänlaisia vaurioita.
Matka jatkui pellon välissä kulkevaa pientä uomaa pitkin, olo oli kuin intiaaneilla, pellolla joutsenet tarkkailivat outoa letkaa. Kun maisema muuttui taas metsäiseksi, vanhat kunnon majavat pakottivat meidät taas rantautumaan, olivat veijarit tehneet läpipääsemättömiä patoja noin 50 metrin matkalle. Kun pääsimme taas vesille, alitimme Ähtäristä Seinäjoelle vievän maantien ja puro muuttui ensi kerran hieman joenoloisemmaksi. Koivujen ympäröimä mukava virta päättyi lopulta avautuen Ouluvedeksi.
Ouluvesi on järvi joka koristaa Ähtärin keskustan kupeita. Enää emme saaneet nauttia virrassa lillumisesta, oli otettava soutuvaihde pitkästä aikaa käyttöön. Ouluvesi on Sappiota leveämpi ja suurempi järvi, tämä johti illuusioon matkan etenemättömyydestä. Kovia kokeneet oranssimustat olivat loppurytistyksen aikaan jo melko tuhnussa kunnossa ja niitä oli hieman työlästä soutaa.
¾ retkueesta seurasi tilkkasen kateellisena uljaasti etenevää keltasinistä, jonka ohjastaja ei vaikuttanut lainkaan uupuneelta.
Kun vaan soutaa soutamisen perään, saapuu varmasti jossain vaiheessa perille, näin kävi myös meille ennen pitkää. Parkkeerasimme keskustan kohdalla olevalle uimarannalle, Saharannalle.
Ensi töiksemme rynnimme lähimpään kauppaan hakemaan virvokkeita ja tämän jälkeen pystytimme rantaan teltan ja aloimme juhlia hienoa saavutustamme! Juhlistaminen oli perinpohjaista ja jatkui yömyöhään. Aamulla telttamme oveen koputettiin ja ihmettelimme että kuka piru kehtaa herättää sankarillisen retkikuntamme? No herättäjä oli ystävällinen kaupunginpuutarhuri Karen, joka kyseli että mitäs ne pojat on juhlistaneet. Kerroimme retkestä ja kaupunginpuutarhuri piti tarinasta. Lopuksi hän kuitenkin sanoi: ”En epäile ettettekö te tekisi sitä, mutta kai te pojat sitten siivoatte tämän rannan?”. Me sanoimme että totta pirussa siivotaan. Teltasta ulostautuessa näky oli kuin rokkijuhlilta, hillitön määrä roskaa ja paskaa kaikkialla, vessapaperia puussa, tyhjiä virvoikejuomapulloja joka paikassa. No kyllähän me pojat tehtiin huolellinen siivous, kuten asiaan kuuluu. Kaiken tämän jälkeen oli mukava talsia muutama kilometri omaan kotiin ja omaan sänkyyn.
Kartasta löytyy vesistöt:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?cx=3349237&cy=6949252&scale=200000&tool=siirra&query=hae&hakutapa=osoitehaku&nimi=&osoite=kellom%C3%A4entie&kunta=%C3%A4ht%C3%A4ri&isShown=true&lang=FI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti