JAE 22. PANOHOMMIA TAMMERKOSKELLA, PAINEET PURKAUTUU LÄHIRANNASSA

Keskiviikko 8.6.11

Pakkasin alkuillasta vieheitä rasiaan ja lähdin lähirantaan virvelöimään, ilta oli paahteinen ja niinpä hetken kalastuksen jälkeen päätin lähteä Tammerkoskelle Näsinsillan varjoon. Paikalle saapuessani huomasin kuinka varjopaikalla oli perhomies vispaamassa, jouduin siis jatkamaan kalastusta helteessä.
   Helteellä on erilaisia vaikutuksia ihmisiin, jotkut uivat, toiset juovat ja jotkut nussivat. Kalastellessa huomasin kuinka virran toisella puolen Mältinrannassa joku dude heitti vaatteet helvettiin ja pisti mahalleen, heebo ei maannut kalliolla vaan hänen altaan nousi jalat v-asennossa kohti taivasta. Siellä tuntematon pariskunta pani eli hässi eli nai eli kiksautti eli teki jambalayaa. Kovin eroottiselta homma ei silmiini näyttänyt sillä kaksikko toimitti koko aktin lähetyssaarnaajameiningillä, emäntä ei noussut ratsun selkään lainkaan vaan tyytyi olemaan selkä graniittia vasten.
   Tammerkoskella pienet harkimot ja muut lohikalat pintoivat illan edetessä koko ajan enemmän, minun vieheet eivät kiinnostaneet niitä paskan vertaa. Jossain vaiheessa vaihdoin virvelin kameraan ja räpsin muutaman kuvan.

Lohikala loikkaa

Kesäkuinen Näsinsilta

KesäKUU

Torstai 9.6.11

Edellispäivän nollareissu oli taas saanut kalastuksellisen itsetuntoni alamaihin, onneksi olen keksinyt kalattomuuteen oivan lääkkeen, nimittäin lähirannan onkipaikan Näsijärvellä.
Päivällä en kalaan joutanut sillä kävin anoppilan väen ja lasteni kanssa mökillä saunomassa ja pääsin viimein heittämään talviturkin helvettiin. Näsijärven vesi oli tilkkasen vielä vilpoisaa mutta ei liiaksi. Tenavat leikkivät tapansa mukaan rantavedessä eivätkä välittäneet kalisevista hampaista.
Takaisin kalastukseen... Keräsin torstai-illan ratoksi aimo kasan onkimatoja ja laskettelin pyörän selässä lähirantaan. Paiskasin kohon veteen ja saalista tuli heti, parin ahvenen verran. Näin isomman pintomisen ja vippasin äkkiä kohon pintomiskohtaan, kohoa lähdettiin kaksi kertaa viemään hurjaa kyytiä; toisella kerralla sain kalan hetkeksi tarttumaan mutta vain hetkeksi. Kala ei enää kolmatta kertaa napannut koska oli huomannut madon olevan koukutettu.
   Melkein tunnin join appelsiinikolamehua ja polttelin Belmontia ilman kalahavaintoja kunnes viittä vaille kymmenen kohoa vietiin. Tunsin ilokseni että siimanpäässä oli isompi kala ja tällä kertaa se oli kiinni.
Pari ohikulkijaäijää pysähtyi katselemaan kun houkuttelin kalaa veneenlaskuluiskalle, siinä sain yleisön edessä nessinä UL-vavalla vääntää kalaa rantaan ja ihastella kun kala pisti vastaan vetäen ja loikkien.
Fisu nousi lopulta maalle ja sai pikapikaa puutavarasta päähänsä, toinen ohikulkijaäijä sanoi että hän tuo lapsensa lähirantaan ongelle kun moisia kaloja on mahdollisuus saada. Kalastusspotti ei ole minun ja olen iloinen jos siinä alkaa näkymään muitakin kalastajia, varsinkin jos kalastajat ovat junioreja.
Kala oli merkiltään kirjolohi ja pituutta sillä oli 45 senttiä. Kelpo ruokala pihagrilliin. Reissu lähirantaan teki taas tehtävänsä, tätä kirjoittaessa kalastuksellinen itsetuntoni on taas paljon korkeammalla!

Kirre ja käsijarru

JAE 19. SIIRIN KALAJUTTU

Lauantai 21. Toukokuuta 2011

Aamupuuropöydässä sanoin Siirille: "Mennäänkö tänään kalaan?"
- Joo! Saanko minä pinkin virvelin?
Olimme käyneet viikko takaperin avaamassa kalastuskauden Naistenlahden satamassa, tuolloin miltei saimme särjen, kala kuitenkin karkasi kesken kelauksen. Reissu oli silti hirmu mukava kun kalastuksen ohessa joimme mehua ja juttelimme omia juttuja.
   Aamupäivällä käytiin Tammelassa koko perheen voimin torilla ja leikkipuistossa. Kotiin tultiin kun pikkusiskon päiväuniaika koitti. Pikkusiskon nukkuessa Siiri muistutti, "Meidän piti mennä kalalle, koska me mennään?". Aloin virittelemään virveleitä valmiiksi sillä aikaa kun Siiri laittoi itselleen lämmintä vaatetta, ulkona oli kaunis mutta tuulinen sää.

Tammelassa mehua ryyppäämässä

  Kotipihassa otimme talikon kauniiseen käteen ja aloimme kääntämään perunapenkkiä, kahta tuikkausta enempää ei tarvinnut tehdä kun ämpärissä oli jo kahdeksan matoa. Siiri laittoi madot pikkuämpäriin ja ämpärin pyöränkoriin ja niin lähdimme sataman suuntaan.
   Siiri parkkeerasi pyöränsä samalla kun minä asettelin matoa koukkuun. Vippasin Siirin kohon veteen, annoin vavan tytölle ja vippasin itse liitsin lätäkköön. Jutusteltiin ja tarkkailtiin kohon käyttäytymistä, kotvasen kuluttua Siiri sanoi:
- Saanko nyt kelata kohon rantaan, mä haluan että sä heität sen uudelleen.
Kohonvippaus uudelleen ja taas odoteltiin. Sain juuri heitettyä liitsin veteen kun taas kysyttiin:
- Saanko taas kelata?
- Kelaa vaan, Isi heittää sen uudelleen kun Isikin on saanut oman siiman kelattua.
Siiri alkoi kelaamaan mutta homma näytti hiukan vaivalloiselta, pohdin hetken että onkohan koukku jämähtänyt pohjaan. Nopeasti kävi selväksi että kyse ei ollut pohjasta, piru ei ollut merrassa mutta siiman poukkoilusta päätellen ei ollut kyllä mikään särjenruikulakaan.
   Siiri kamppaili kaikin voimin ja yritti saada kalaa ylös, kala vaan ei aluksi halunnut näyttäytyä. Pienen äheltämisen jälkeen huomasin että lohikala on koukkuun tarttunut. Meillä ei ollut haavia matkassa eikä kalapaikasta ylettynyt edes kurottamalla veteen, näinpä kysyin:
- Saako Isi vähän auttaa?
- Saat!
Otin hurjasti ja hienosti taistelleelta tytöltä vavan ja siirryin vieressä olevalle veneenlaskuluiskalle. Kala teki pari hienoa hyppyä ja läiski vedenpintaa, Siiri huusi:
- Ota se rannalle!!
  Kala tuli rannalle ja sai nopeasti puunpalasta päähänsä. Siiri sanoi: "Onpa hieno kala!". Minua vain nauratti, nelivuotias nappasi hurjan kalan! Mittasin kalan 42 senttiä pitkäksi, haalea punainen skraidu kyljessä paljasti kalan kirjoloheksi. Isä on saanut Näsijärvestä jos jonkunlaista kalaa, tytär kuitenkin nappasi lajin mitä isänsä ei edes tiennyt Näsijärvessä asustavan! Kala nappasi puoli neljältä.
   Ensin otimme kuvia ja sitten Siiri soitti  Äidille ja pikkusiskolle, toisetkin lupasivat tulla kalaa katsomaan. Venelaiturilla oli joku äijä katsellut sivusta episodia ja tuli onnittelemaan pientä kalastajaa, monet muutkin ohikulkijat tulivat onnittelemaan, jostain syystä ohikulkijat onnittelivat ensin väärää ihmistä; eivät tajunneet että voi pikkutytötkin kaloja kiskoa...

Iloinen kalastajaneiti

    Ongiskelimme vielä tovin, lopulta Siiri pakkasi kalan pyöränkoriin ja lähdimme kotiin.

Pikkusiskokin tuli seuraksi

Kala konttiin ja kotiin

Kotipihassa yhdessä otimme kalalta sisälmykset pois, menimme sisällä huljauttamaan kalan hanan alla, käärimme kalan sanomalehteen ja sujautimme jääkaappiin.
    Isovanhemmille piti tietysti myös soitella. Olivat mummat ja paapat ihmeissään kun Siiri kertoi saaliin lajin. Kuvia luvattiin lähettää ja lähetettiin sähköpostilla.
   Sunnuntai-aamupäivänä sitten haettiin kasvihuoneesta tilliä, persiljaa ja ruohosipulia jotka pilputtiin ja tyrkättiin kalan mahaan suolan ja valkosipulin kaveriksi.

Herkullista!

Maustamisen jälkeen menimme pihalle pistämään pihagrillin tulille, koivuklapeja pesään ja tulta perään. Odottelimme hiillosta ja valmistimme kalan hiilloksen päälle asetetun ritilän avulla. Äiti oli tehnyt perunamuussia ja niin pääsimme syömään. Ruoka ja tietysti etenkin kala maistuivat herkulliselta! Isänä tajusin ettei itsepyydetty kala maistukaan parhaalta, parhaalta maistuu oman lapsen pyytämä!