torstai 3. maaliskuuta 2011

JAE 11. MAALISKUUN ENSIMMÄINEN TAIMENJAHTI

Torstai 3. Maaliskuuta 2011

VALMISTELUT

Huomenna perjantaina aloitan päiväni pitkästä aikaa kalastuksen merkeissä. Kulkuni vie tietysti Tammerkoskelle, retkiä on tältä vuodelta alla seitsemän joista kolmella on ollut kalatapahtumia. Retkelle otan yllätysvavan, nimittäin naisellisen Ugly Stick Pinkin ja siihen kuuluvan ihanan kelan, hommasin vermeen Seinäjoen Honkkarista hurjaan 26 euron hintaan. Siimaksi puolasin siihen 0,2mm Tarantula-monosiimaa josta minulla ei ole aiempaa kokemusta. Kalastusinstrumentin suhteen täytyy siis pitää sormet ristissä jotta se kestää kalastusta.
Vieherasioita lähtee mukaan kaksi, ne on täytetty lähinnä itsetehdyillä vieheillä. Liitsit, vaaput ja Hornet-lusikka edustavat omien kätteni tuotoksia. Tehdaspeleinä on mukana muutama lusikka ja kaksi jigiä.

Virvelin ja vieheiden lisäksi mukaan lähtee seuraavat kamppeet: termari, tupakkaa, voitonsikari, aurinkolasit, varasiima, heittokoho, kamera, haavi, mitta, suklaata, tulitikut, puhelin, puukko, pihdit, vettä, muistikirja ja paljon lämmintä vaatetta.
Kuvia ja tarinaa retkestä seuraa joka tapauksessa, vaikka jäisin ilman saalista... Haluaisin mielelläni vaikka muikun saada, sillä olen päättänyt leikata viikseni aina kalaisan retken päätteeksi. Pitkät pakkaset ja hoidettavat velvollisuudet ovat muuttaneet naamatauluni ulkonäöltään Pellonpääläiseksi.  Jos koski ei suo antejaan, on mentävä pilkille ennen kuin ihmiset alkavat haukkumaan Staliniksi.
                                                                  Onko se Irwin?
 Perjantai 4.maaliskuuta

                                         TAMMERKOSKI ALAS JA TAKAISIN YLÖS

Heräsin aamulla jo puoli kuudelta ja aloin malttamattomana pistämään itseäni valmiiksi, lähtöä piti kuitenkin viivyttää seitsemään koska Belmont-varastoni kaipasi täydennystä, reservejä sain lähikaupasta.
Kävelin  suorin tein Pajasaareen ja aloitin kalastuksen pikkuvirrasta liitsillä.
                                                                 "Pikkuvirta"

Kaloja ei kuulunut, siirryin kohtaan josta olin enkkataimenen saanut. Siirtymä ei ollut turha sillä kala puri lusikkaa syvän reunalla, se sai kuitenkin rimpuiltua itsensä irti, kalastusinto nousi kovasti. Uitin vaappuja, lusikoita, liitsejä ja jigiä, kaloista ei kuulunut mitään. Iloa tuotti omien vaappujen hieno uinti, ainoastaan paskapökäleennäköinen oksavaappu vikuroi siiman päässä, sille pitää säätöjä kesään mennessä tehdä.

                                                   Siltojen välissä oli tovin  kala kiinni


                                                  Mikä lie koskelokin ylävirrassa hengaili

Aikani ylävirrassa kalasteltuani päätin jatkaa matkaa, kävelin ihmisruuhkassa kalavermeiden kanssa, tuli sellainen olo että en kuulu joukkoon. Finlaysonin kohdalla tapasin ystäväni Tiinan ja vaihdoimme pari sanaa, minulle tuli melkein syyllinen olo kun toinen on menossa kiiruussa töihin ja itse vain arkena vavan kanssa hillun.
Välikoskea mennessäni hieman kalastelin, sieltä ei kuitenkaan mitään kuulunut joten jatkoin matkaani Ratinan suvannon suuntaan...
                                                                      Välikoskea

Suvannon huitteilla kalastelin ja samalla kuuntelin kännykän kautta radiota, yhdessä mielenkiintoisessa ohjelmassa vanha  kunnon ateisti Kari Enqvist yritti ymmärrettävästi kertoa tavan tallaajille maailmankaikkeudesta. Saalista ei suvannosta kuulunut, yhden siimanipun riuhdoin pohjasta ja sen mukana tuli lippauistin. Ihmispelkoiselle suvanto ei ole hyvä paikka sillä useampi ohikulkija jumittui juttusille kyselemään kalantulosta tai selittämään omia kalajuttujaan. Minulla ei ole ohikulkijoita vastaan mitään, kunhan eivät jää kohdalle liiaksi asumaan, niin ja paskojen juttujen selittäjät saisivat ärsyttämisen sijaan kirjoittaa omaa blogia...
     Reissu alkoi iltapäivällä jo vähän tuntumaan kropassa, en ollut koko päivänä nauttinut kuin pillimehun ja suolapähkinöitä. Lähdin kalastellen siirtymään kohti ylävirtaa. Päivän keli oli aamupakkasesta muuttunut plusmerkkiseksi, tuulta oli pitänyt jatkuvasti. Virran juoksutus oli ollut kovaa sillä vesi oli erittäin matalalla.
Kosken yläosassa Mältinrantaa vastapäätä heittelin jigiä ja samalla testasin uuden teleskooppihaavini ulottuvuutta, iloisena totesin että huolimatta korkeasta kalastuspaikasta minun on tulevaisuudessa mahdollista koukata kala talteen myös kyseisestä paikasta.
Päätin mennä vielä Näsinsillan kupeeseen koittamaan muutaman heiton. Kun pääsin perille, löysin kolme äijää virvelit kädessä. En jaksanut änkeä sekaan tyydyin vain vaihtelemaan kuulumisia. Yksi äijistä oli saanut 50-senttisen hyvännäköisen taimenen. Heput olivat sukeltajia, heiltä sain tietooni yksitoistametrisen montun sijainnin, tärkeä tieto tulevaisuutta katsoen...
Kun pääsin kotiin, huomasin että kalastusreissu oli kestänyt kahdeksan tuntia, pohkeissa kieltämättä tuntuikin siltä sillä en ollut koko aikana kertaakaan istahtanut perseelleni. Uusi virveli siimoinen selvisivät reissusta hyvin, harmittavasti kaloja ei noussut, en vieläkään saanut itseltäni lupaa parranajoon, onneksi parin päivän päästä pilkkireissu tulisi armahtamaan minut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti