JAE 59. PÄÄSIÄISPILKILLÄ

Keskiviikkona 27. maaliskuuta lähdimme tyttärieni kanssa ajelemaan Ähtäriin pääsiäisen viettoon. Iltasella kävin tsekkaamassa miltä Ähtärinsalmi näyttää, veden päällä ei ollut jääkantta, salmentien päällä sen sijaan  oli lunta niin paljon että meinasin autoa kääntäessä tyystin jumahtaa. Tilanne oli mitä kriitillisin, selvisin kuitenkin jollain ilveellä takaisin Itä-Ähtärintielle ilman traktori-apua.
  Torstaina lähdin pilkille Itä-Ähtäriin. Ähtärinjärvellä keli oli mitä aurinkoisin, oli hienoa kun ei edes tuullut. Pilkin "Karin kivillä", matkan jäälle taitoin lumikengät jalassa, ei tarvinnut vetää itseään hapoille kun jalat pysyivät hangen pinnalla.
Aikasta nopeasti pystypilkkiä puri ruokakokoinen ahven, luulin löytäneeni parven, kala kuitenkin jäi päivän ainoaksi raitapaidaksi. Jään päällä oli paljon lunta, kalat eivät kai vielä olleet aktiivisimmillaan. Kalabongausmielessä päivä onnistui hienosti, sain muutaman kiisken, vuonna 2012 bongasin kiiskiä ainoastaan silmillä Naistenlahden satama-altaassa.

Kiiski

Isoveli kävi jäällä Torsti-koiran kanssa moikkaamassa, Torsti palasi myöhemmin itsekseen pilkkiseuraksi, se jaksoi makoilla vieressä koko ajan.

Torsti-jäbä

Kesken pilkinnän näin kun punavalkoinen objekti veti lujaa vauhtia rantametsän yllä vain hitusen latvojen yläpuolella. Olisiko Viking Linen uusi supernopea yhteysalus Tallinnaan? Ei mennyt aikaakaan kun sama vempele tuli jäällä kohti ja veti sairaan matalalla aivan minun ja Torstin yli, helvetinmoinen jyly lähti, piti oikein sormet laittaa korviin. Pilotti lensi ylitsemme selkeästi tarkoituksella, Torstin korvia vähän kävi sääliksi. Otin kameran valmiiksi jos Viking Linen "risteilyohjus" ilmestyisi uudelleen, ei ilmestynyt.

Ei oo mun ottama kuva, tuommoinen se kuitenkin oli

Pitkäperjantaina lähdin uudelleen pilkille, suuntasin taas "Karin kiville". Keli oli jälleen täydellinen, aurinkoinen ja tuuleton. Kairasin reikiä toisensa perään, kiiskiä vain nousi tasaisen tappavasti. Jossain vaiheessa laitoin saappaat lumikenkiin ja läksin toiseen paikkaan, "Kepinkiven" kupeeseen. Kairasin viisi-kuusi reikää ja pilkin, ei sintin sinttiä. Jäänpinnalla oli kaksi moukkua kiven merkiksi. Kairasin kivien välimaastoon pari reikää. Vettä ei ollut perseenkään vertaa jään alla. Toiselle reiälle kun tulin, solautin sinne Sepe-pilkin. Hetken lirkuttelun jälkeen nappasi kala, ajattelin: "Iso ahven jesjesjes!". Vedin siimasta, näin jo kalan suun kun: ZING! Pilkki lensi jäälle. Koitappa sanoa ääneen mahdollisimman nopeasti paska, niin nopeasti pääsi paska suustani ja samalla käsi meni kyynärpäätä myöden avantoon. Sain kalan päästä kiinni ja puristin niin lujasti kuin liukasta kalanpäätä voi puristaa, ote alkoi väkisin lipeämään ja epätoivo takaraivossa iskemään. Tein peliliikkeen, äkkiä laitoin kättä syvemmälle ja sain otteen mysteerikalan kropasta. Jäällä oli elämäni ensimmäinen MADE!

Totta viekoon hienoa.

Jos olisin ollut jäällä kaverin kanssa, olisin taatusti alkanut huutamaan: " AAA! JUMALAUTA! AAAAA!!! TULUKAA KAHTOMAAN!!!". Koska olin kuitenkin yksin liikkeellä, tyydyin olemaan hämmentynyt ja onnellinen. En ole koskaan ajatellut omaavani realistisia mahdollisuuksia mateensaantiin, onneksi kalahommissa kaikki on aina mahdollista. Kalan pituus oli tasan puoli metriä.

Soppakala

                               
Yritin hetken vielä pilkkiä josko "madepolkua" taivaltaisi vielä toinenkin turskansukuinen, enempiä mateita en kuitenkaan nähnyt, lähdin vanhempieni kotia kohti nylkemishommiin.
 Isäni antoi mateen nylkemisohjeen:"Pistä tuhkaa käsiin niin nahka irtoaa". Aluksi koitin irrottaa nahkaskordaria ilman tuhkaa, pääsin hommassa puoleen väliin kunnes hain uuninpesästä tuhkaa. Lähti muutes nahka hel-pos-ti. En osaa selittää syytä, liekkö jotain tekemistä PH:n kanssa. Mateesta valmistui maittava soppa.

Hyvvee soppaa

Lauantaina menin vielä kerran pilkille, homma kusi melkein alkuunsa. Porailin liian innolla kivien läheisyydessä ja eräs kairaus kosahti kiveen. Kairasta lähti terävyys pois, terottajalle tuli hommia.
Päivällä isäni duunasi lastenlasten kanssa linnunpönttöjä.

Linnuille huusholleja.

Iltasella lähdettiin porukalla pääsiäiskokolle, tällä kertaa mentiin tsekkaamaan Alastaipaleen kylän kokko. Niille jotka ihmettelevät pääsiäiskokkoa, sanottakoon että Pohjanmaalla ihmetellään miksi monin paikoin Suomea pääsiäiskokot sytytetään vasta juhannuksena...

Saa pahat henget kyytiä.

Tuli on aina hieno.

 Sunnuntaina otin pilkkivavan sijaan virvelin mukaan ja lähdin Ähtärinsalmelle. Lumikengille oli taas tarvetta kun salmen rantaa kuljin.

Lumisklobot

Ähtärinsalmi

Aurinko paistoi niin kuin kaikkina muinakin päivinä. Kala ei napannut lusikkaan, vähän olin haaveillut haukibongauksesta mutta hauskaa oli ilman haukeakin. Sillan alla notkuessani huomasin parven parisenttisiä fisuja, mitä lienivät. Koitin kuvata niitä ohuen ohuen jään läpi.

Pikkukalaa.

Sillalta kun katselin alas, huomasin hillittömän kalaparven, ne olivat isompia kuin parisenttisiä, en tunnistanut lajia. Lähdin matkoihini noin vartin tarkkailun jälkeen kun parven rauhaa ei ilmaanutunut pedot häiritsemään. Pääsiäinen oli mukava ja voimia antava, nyt jaksaa taas hetken arkipaskaa hymyissä suin.
.